Täydellinen paluu joogasalille

No niin, meikäläinen on palannut joogasalille. Syksyllähän kirjoitin postauksen siitä, miksi joogan aloittaminen on niin vaikeaa. Minua lämmitti se, miten paljon sain ihanaa vertaistukea!

Yes, täällä ollaan! Vähän jännittää näin ennen tuntia. 

No, näin kauan kesti, että sain itseni raahattua taas joogasalille, mutta sepä olikin jotain aivan ihanaa. Ja sepä oli myös samalla jotain ihan kamalaa, mutta siis tarkoitan, että sillälailla hyvällä tavalla, tiedät ehkä. Päässäni tosin risteili tunnin aikana kymmeniä ajatuksia, mutta ehkä saan pikku hiljaa myös mieleni rauhoitettua joogasession aikana:

Miten voin olla näin kankea?

Teenköhän nyt oikein? 

Siis miten noi kädet muka saa tolleen?

Siis voi luoja tää pitkähihainen paitahan on ihan liikaa, kuolen tähän hikeen!

Apua, miten mun jalkapohjat voi olla kuin hiekkapaperia! Onneksi muistin edes leikata varpaankynnet. 

Apua, mikähän näihin jalkapohjiin ees auttais! (Rakas lukija, paljasta parhaat vinkkisi, olen ikuisesti kiitollinen)

Ai että, tuntuupa hyvältä.

Ai että, tuntuupa kamalalta.

Ai että, tuntuupa taas hyvältä. 

Ai että, siis enhän mä taivu koskaan noin. Miten voi kiristää joka paikkaa!

Millehän tunnille seuraavaksi tulisin.

Mitähän kello on.

Toivottavasti en nukahda tässä rentoutuksessa, tuntuupa täydelliseltä.  

Matka saa alkaa!

Loppupäivän onkin ollut ihan loistava fiilis ja kun lähdin tunnilta, tuntui kuin olisin kasvanut pari senttiä pituutta. Sulattelin kokemusta useita tunteja ja sitten varasin jo seuraavan tunnin: huomiselle. Ostin viiden kerran kortin, joka on voimassa kuusi viikkoa. Voi olla, että seuraavan kuuden viikon aikana saan ostaa kortin jos toisenkin. Toivottavasti!

Olen nimittäin satavarma, että vielä jos joogassa en pysty hiljentämään ajatustulvaani, niin vähintäänkin jooga tekee hyvää punttitreenin oheen. Nyt kun olen taas alkanut juosta, se on varmasti myös juoksijalle hyvää kehonhuoltoa. Lisäksi huomasin, kuten aiemminkin, että tunnilla vain tulee niin järkyttävän hyvä olo, että ne kankeudet ja pienet epämukavuudet vaativimmissa liikkeissä vain sietää. Ja kun huomaa, että alkaa olla vähemmän kankea, ah, se on niin motivoivaa!

Sitä paitsi nyt kun kävelymatkan päähän on avattu vielä ehkä yksi kaupungin kauneimmista joogasaleista, olisi hullua olla joogaamatta. Opettaja Marta oli muuten aivan ihana ja tuntui todella mukavalta, kun hän välillä kävi oikomassa asentoani tai tsemppasi, että teen ihan oikein. Ei alkanut yhtään ahdistaa, vaan todella tuntui, että tunnille sai tulla sellaisena kuin on.

Toivottakaamme onnea miljoonannelle joogataipaleelleni: onnea! You can do it!

Joogaatko sinä? Mites sulla sujuu?

ILMA joogastudio on mielestäni yksi kauneimmista. Ihana.

13 comments

  1. Ihanaa että aloitit :) Kaikista tärkein neuvo on ehkä se armollisuus ja kärsivällisyys, ettei heti tarvitse, eikä edes pidä sujua täydellisesti ja samalla tavalla kuin opettajalla. Se on osa matkaa ja se on se joogan yksi kehittävä puoli ♡ on ihanaa kun kärsivällisyys kasvaa kerta kerralla.

    1. Kiitos Ansku kommentistasi! Tuota kärsivällisyyttä juuri nyt opettelen ja sen puutteen usein itsessäni tunnistan. Toivon todella, että tällä kertaa saan pidettyä joogan mukana menossa, kun noita aloituskertoja on tässä elämän varrella kertynyt aika lukuisia :D
      Nyt ainakin tuntuu siltä, että tunnille on ihana mennä.
      Mahtavaa viikon jatkoa sulle!

  2. Olen käynyt joogassa kolmisen kuukautta ja tykästynyt! Kerrassaan loistava tapa rauhoittumiseen (mikä on ainakin itselleni ollut yllättävän haastavaa) ja tietysti ylläpitää keho hyvinvoivana. Käymistäni tunneista erityisen innostunut olen hot joogasta (töiden jälkeen tunnelmallisessa valaistuksessa 😍). Ilmajoogaa haluaisin kokeilla! Onko muilla kokemuksia siitä? ☺

    Onnea matkaan ja ihania hetkiä joogan pariin Jenny! :-)

    1. Kiitos Elina kommentista ja toivotuksista!
      Mäkin olen aina silloin tällöin käynyt hot joogassa ja se tosiaan on ihanan puhdistavaa! Ilmajoogaa en ole vielä itsekään kokeillut, mutta moni sitä kehuu. Mä olen vähän arastellut sitä, mutta ajatuksissa on kokeilla jossain vaiheessa.
      Mulla oli helpompi eilen toisella tunnilla jo keskittyä tekemiseen. Mä luulen, että kun sitä hiljentymistä ja rauhoittumista harjoittelee joogaamalla, se alkaa tulla pikku hiljaa, mutta varmaan siis kestää kuukausia!
      Ihanaa viikonloppua ja kauuniita joogahetkiä sulle myös <3

      1. Kiitos <3

        Kyllä mä ainakin huomaan, että nyt keskittyminen on paljon helpompaa kuin ensimmäisillä joogatunneilla. Tässäkin asiassa on hyvä olla itselleen armollinen ja antaa aikaa harjoitteluun. Tietysti tunnin valintakin vaikuttaa tekemisen sopivaan haasteeseen. Itselleni ainakin pitkälle käsien varassa tehtävät tunnit ovat aivan liian haastavia, joten kyseiset tunnit eivät oikein (ainakaan toistaiseksi ;-)) palvele minua, vaikka miten keskittyisi. :-)

  3. Joogaan. Takana jo yli 10 vuotta. Välillä tasaisemmin ja useammin, välillä harvemmin, välillä taukoa. Aloitin astangalla, nykyisin olen ihastunut kundalinijoogaan. Tai oikeastaan sydän kutsuu sen pariin. Saan liikettä, mutta myös henkinen puoli saa ihan huomaamatta purkautua. Olen itsekseni joogaaja, se on minulle oma tila kotona. Taukojen jälkeen jooga on palannut aina viimeistään silloin, kun on ollut jotakin vaikeampaa elämässä. Viime syksynä toipuessani masennuksesta ja työuupumuksesta jooga oli ainoa laji hitaan kävelyn lisäksi, johon pystyin. Se on myös auttanut nostamaan itseni ylös, käsittelemään masennustani, työuupumustani ja niiden syitä.

    1. Kiitos Johanna kommentistasi! Mäkin aloitin astangalla! Kävin melko tiukan open ohjauksessa astangan peruskurssin joskus 15 vuotta sitten. Kundaliinijoogaa oon kokeillut pari kertaa.
      Kuulostaa juurikin hyvältä tuo jooga kävelyn pariksi. Silloin kun on uupumusta ja masennusta, ei käsittääkseni edes suositella mitään rääkkilajeja, sillä nehän stressaavat kehoa ja sitä kautta tuskin tilannetta aina parantavat. Ihana kuulla, että olet saanut joogasta apua ja osannut alkaa käsitellä asioita.
      Mä olin eilen toisella tunnilla ja selkeästi oli helpompi keskittyä. Ehkä siksi, että tehtiin erilaisia liikkeitä ja oli enemmän porukkaa, vaikka se ei haitannut minua ollenkaan, en edes huomannut katsoa, mitä muut tekevät:)
      Ens viikolla aion taas tunnille.
      Mukavaa viikonloppua sulle!

      1. Ja tiedätkö, ei sen väliä, miltä se jooga tuntuu tai saa tuntumaan. Siinä tilassa voi vaan olla (jännä juttu, kun kumminkin tekee jotakin koko ajan, ainakin hengittää 😉). Se siinä on niin ihanaa. Olla siinä liikkeessä semmoisena kuin on. Auvoisena, kireänä, joustavana, turvonneena, ahdistuneena, iloisena…mitä ikinä onkaan sillä hetkellä. Mulle on korostunut se, että en halua mitään tiukkaa sääntöhäkkiä ympärilleni vaan nimenomaan lempeyttä. Siksi on kivaa tehdä yksin, kun saa päättää kaikki liikkeetkin musiikista puhumattakaan. 😊 Astangassa alkoi häiritä se samojen liikkeiden vääntäminen, vaikka aurinkotervehdyksistä tykkäänkin. Kundalinijoogassa viehättää juuri se vaihtelun mahdollisuus. Ja mantrojen lauleskelukin alkoi alun kankeuden jälkeen tuntua lopulta hyvältä. Perhe saa nauttia äidin lauluäänestä 😂

        1. Johanna, ihanasti kirjoitit! Niinhän se on, siinä tilassa voi olla sellaisena kuin on.
          Mä olin silloin sen astangajoogakurssin alussa aika kauhuissani, kun ope oli niin tiukka. Mutta sitten kun hän huomasi, että kävin säännöllisesti, asennekin vaihtui. Ehkä hän halusi vain ottaa turhat luulot pois, en tiedä. Tosin tästä on aikaakin jo 15 vuotta.
          Olen tosiaan kokeillut tuota kundaliinijoogaa joskus Nummelassa joogastudiolla, sielläkin laulettiin, taitaa kuulua siihen. Mutta muistan, että siitä jäi kyllä tosi hyvä fiilis!
          Aurinkoa!

  4. Joogasta ei ole kokemuksia, mutta jalkapohjista kyllä. Sain aikoinani diabetesdiagnoosin ja ohjeen käydä jalkaterapeutin luona. Hän neuvoi laittamaan jalkohin ceridal-öljyä. Siitä oli hyvä jatkaa jalkojen hoitoa, kun oli juuri krapattu kaikki hyvään kuosiin. Sen jälkeen muistin jokaisen pesun jälkeen käyttää joko tuota öljyä tai jotain muuta perusvoidetta. Ja jalat pysyivät kunnossa. Mutta en tiedä, miten hyvin ohje sopii urheilulliselle tyypille, joka arvatenkin käy suihkussa usein. Tämä voiteleminen kun pitäisi tehdä jokaisen pesukerran jälkeen – vesi on vanhin voitehista, mutta myös kuivattaa.

    1. Kiitos Pirjo-Liisa vinkistä! Minäpä kokeilen tuota Ceridalia! Jos vaikka yöksi laittaisi sitä jalkapohjiin, voisi toimia tosi hyvin.
      Itselläni on hyvin kuiva iho ja juuri tuo ongelma, että usein joudun käymään suihkussa kaksikin kertaa päivässä liikunnan takia. Nyt tosin vähän helpottaa, kun en ohjaa enää itse jumppia niin paljon.
      Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

  5. Minä joogaan. Aloitin toissavuonna enkä halua lopettaa. Kieron selkäni takia jooga on oikeastaan kivaa pakkopullaa, ainoa liikuntamuoto, joka auttaa selän jäykkyyteen ja kipuun. Ekan tunnin jälkeen oli väsy mutta seuraavana aamuna olo oli ihana. Pystyin kääntymään sängyssä ilman selkäkipua! Valitettavasti pääsen tunnille vain kerran viikossa, vaikka viime syksyn parikertaa/vko olisi parempi. Silti hyvä näin, ehkä ehdin paremmin sitten kun pikkulapset ovat isompia. Ja onhan tuo matto täällä kotonakin ja sen vois aukaista rullalta ihan itsekin, ilman ohjaajaa. :)

    1. Kiitos Pieta kommentistasi! Mahtavaa, että olet saanut apua selkään! Mä toivon myös, että saan apua tähän istumisen rasittamaan selkääni ja saisin ryhtiäkin vähän oikaistua. Olkapäätkin ja koko niska-kaula-alue on ihan kireänä, sen huomasin eilen.
      Mullaki on matto kotona, mutta oon ehkä maailman laiskin kotiliikkuja… En vain saa kotona mitään aikaiseksi, pakko poistua kynnyksen yli.
      Mutta eiköhän kaikelle ole aikansa!
      Mukavaa viikon jatkoa sulle :)

Comments are closed.