Treeni

Tehty treeni ei kaduta koskaan!

Ihminen, joka on alkanut liikkua vaikka 20 vuoden tauon jälkeen, sanoo poikkeuksetta, että olisinpa tiennyt aiemmin, miten hyvä olo liikunnasta tulee. Olisinpa alkanut liikkua aiemmin tai liikkunut koko ajan, enkä vasta nyt. Olisinpa pitänyt itsestäni parempaa huolta. Tehty treeni ei vaikuta kaduttavan koskaan ketään!

Se on kuulkaas vakavaa hommaa!
Se on kuulkaas vakavaa hommaa! Kuvat Tuukka Pursiainen.

Olen nähnyt näitä loistoonsa puhjenneita liikunnanaloittajia vaikka kuinka myös ohjaajana. Vaikka liikunnan aloittaminen saattaa tuntua nihkeältä, kukaan ei ole koskaan katunut sitä, päinvastoin. Ja näitä olisinpa-tyyppejä lohdutan aina sanomalla, että menneitä on turha jossitella, pääasia, että aloit liikkua nyt. Tämä hetki on elämämme tärkein kohta, myös liikunnan suhteen.

Ulkonäkö ei ole ykkössyy, vaan tulee bonarina

Mietin tänään sitä, miksi itse urheilen, sillä ensimmäisenä en tavoittele ladonseinänkokoista selkää, maratonkuntoa tai pyöreää takapuolta, mutta toki jenkkakahvojen sulaminen ja sporttinen ulkonäkö tuntuvat hyvältä, sitä en kiellä.

Nyt takana on kuusi viikkoa tavoitteellisempaa treenausta ja salitreenikin alkaa pikku hiljaa maistua. Tänään olin itseeni niin tyytyväinen, että onnistuneen aamuharjoituksen jälkeen endorfiinipäissäni marssin kukkakauppaan ja ostin itselleni kimpun palkinnoksi.

Ensin ohjelmassa oli selkätreeniä, joka jostain syystä on muodostunut kumpparileuanvedon ohella inhokikseni salilla. Tykkään kyllä treenata selkää jumpassa ja ohjaamani niskaselkätunti on yksi viikoittaisista suosikeistani. Salilla selkätreeni tuntuu raskaalta (no uuullatuus!) ja haastavalta ja keskittyminen siihen, että liike tuntuu oikeassa paikassa eikä esimerkiksi taljaa tule riuhdottua käsivoimilla, vaatii kärsivällisyyttä. Mutta ehkä sekin tästä lähtee ja toki tulokset motivoivat.

No ei sittenkään!
No ei sittenkään!

Personal trainer oli parasta, mitä itselleni saatoin hankkia 

Yhä edelleen olen sitä mieltä, että personal trainerin hankkiminen on ollut yksi tämän syksyn parhaimpia tekoja itselleni. Olen veivannut jumppia niin kauan, että on oikeasti erittäin motivoivaa saada toiselta ammattilaiselta palautetta omasta tekniikasta, liikeradoista ja kehonhallinnasta.

Ja pakko sanoa, vaikka salijäsenyyden hankin viime talvena, olisi treenaamaan lähteminen pikku salitauon jälkeen ollut huomattavasti nihkeämpää ilman minun ja Tuukan yhteistreenejä. Olen löytänyt ihan uudenlaista varmuutta ja jotain siitä kahdenkymmenen vuoden takaisesta salihistoriastakin (jolloin salitreeniä tein aktiivisesti) on palannut muistiini. Keholle tekee hyvää ohjaamieni tuntien lisäksi saada uusia ärsykkeitä.

Tänään päätimme treenin vinopenkkipunnerrus käsipainoilla x 10, pystypunnerrus tangolla x 10 ja burpee x 5 -settiin, jota taisin toistaa neljä kertaa peräjälkeen. Jouduin lopussa hieman huohottelemaan, ja eilinen intervallibody painoi reisissä, mutta suosittelen kokeilemaan tuota liikeyhdistelmää! Nelikymppisenä paremmassa kunnossa kuin koskaan -projektini siis voi hyvin ja paksusti.

Ainakin neljä syytä liikkua 

Ja ne syyt liikkua, keksin neljä:

Terveys on yksi syy, joka saa minut liikkeelle. Vaikka peruskuntoni on hyvä, ja voimaakin löytyy, niin hienoisen liikapainon rajamailla yhä ollaan. Vaakaa en kuitenkaan tuijota, vaan peili, valokuvat ja vaatteet ovat itselleni se toimivampi mittari.

Toimittajana kirjoitan jatkuvasti juttuja erilaisista sairauksista, joista niin monia voi kuitenkin ehkäistä itse edes kohtuullisen terveellisillä elintavoilla. Jos pystyy liikkumaan ja liikunta ehkäisee niin montaa ikävää sairautta, olisi hullua olla liikkumatta. Silti aika moni on, ja kuinka paljon niitä ylipainoisia onkaan, yli puolet suomalaisista. Ja tiedän toki, ettei painonpudottaminen ole aina niin helppoa. Muuten tuskin olisin itsekään tässä jojotellut, jos se olisi.

Jaksaminen on myös syy siihen, joka potkii minua persuksille silloin, kun sohvan vetovoima on valtava. Vaikka kuinka väsyttäisi ennen treeniä, treenin jälkeen fiilis on ihan eri. Olen ollut joitain kausia liikkumatta ja yleensä nämä kaudet ovat liittyneet uuteen työhön, vaikka silloin olisi tehnyt hyvää liikkua kaiken uuden vastapainoksi. Kun vuonna 2005 menin päivähommiin Kotivinkkiin, olin vuoden ohjaamatta. Kun aloitin Kauneus ja Terveydessä sijaisuuden 2015, lakkasin puoleksi vuodeksi lähes liikkumatta. Ja niin se kunto ropisi alas ihan hurjaa kyytiä. Yhtäkkiä painoa oli tullut 10 kiloa lisää, huomasi, että rappusten käveleminen hengästyttää ja ihan kaikki oli vain niin paljon raskaampaa. Mutta kun on ikänsä liikkunut, kunto myös nopeasti palaa, onneksi.

Endorfiinihumala hyvän treenin jälkeen vain on tunne, jota en saa mistään muualta. Se olo, että voisi halata koko maailmaa! Sitä on tyytyväinen itseensä ja siihen, että sai itsensä liikkeelle. Vaikka olo olisi uupunut, se on hyvällä tavalla virkeä. Tuntuu siltä, että koko kroppa on ihan eri tavalla elossa ja hereillä kuin vaikka silloin, kun on istunut koko päivän naputtamassa koneella.

Stressin nollaaminen tapahtuu itselläni myös usein liikkumalla. Kun tekemistä on liikaa, silloin erityisesti on jostain nipistettävä aikaa urheilulle. Ohjatessakin unohdan kaikki muut asiat ja kun saan tehdä oman treenin, se on oikeaa hermolepoa. Ja monesti jokin pulmatilannekin saattaa ratketa, kun juoksee metsässä vain omien ajatustensa kanssa.

Tähän hätään en keksi enempää. Mikä saa sinut liikkeelle?

Lue myös:

Kun liikunnanohjaaja palkkasi personal trainerin 

Nelikymppisenä huippukunnossa

Vastaisku ankeudelle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *