Tunnepäiväkirjaa ja kiitollisuutta

Ooh! En ole ehtinyt edes bloggaamaan, kun olen niin tiiviisti kirjannut ylös tunteitani viimeisen viiden päivän ajan Tiimarin pikku vihkooni. Otan siis osaa mainiolle kurssille, jossa saimme tuon tunneharjoituksen kotitehtäväksi. No, se ei liene oikea syy pikku tauolle, vaan tämä on ollut yhtä hullunmyllyä kirjan ja töiden tiimoilta, mutta diggailen kiitollisena joka hetkeä. Lauantain vietin sitä paitsi työhuoneella ja sain hirmuisan paljon aikaan, kirjoitan äärimmäisen kiinnostavaa juttua muun muassa eri uskontokuntiin kuuluvista pariskunnista ja olen myös saanut viettää aikaa Vauva-lehden bloggaajien kanssa. Eikä tekeminen suinkaan lopu töihin tai kirjajuttuihin, vaan seuravaan parin viikon aikana tulee laittaa koti lopullisesti pakettiin, sillä palaamme maitojunalla Helsinkiin. Onneksi sisustuksen suunta on ollut viime aikoina enemmän minimalistinen kuin himohamstraaja, mutta jotenkin on vaikeaa motivoida itseään kellarin siivoamiseen, wonder why. Kuitenkin muovinen muuttolaatikkotorni on erityisen innostava näky, tuskin maltan odottaa paluuta ihmisten ilmoille.

Niistä tunneasioista. Koin tuon tunnepäiväkirjan kirjoittamisen todella hyödylliseksi. Kun kirjaa ylös kellonajan, koetun tunnetilan, sen, mitä sillä hetkellä tapahtui, kun tuon tunteen koki ja mahdolliset muut selvitykset, on kaikki yhtäkkiä aika selkeää. Esimerkiksi keskiviikon kiukuttelu puolisolle näytti ja tuntui tosi typerältä, kun selityksenä luki ”väsytti kovasti”. Ohhoh, olenko kaksi vai kolkytviis? Tämä aamu alkoi myös ärsytyksellä kaksivuotiaan viskattua läppärini lattialle. Tunne tosin vaihtui nopeasti helpotukseen, kun huomasin, ettei mitään mennyt rikki. Sen jälkeen pintaan nousi syyllisyys, sillä olinhan itse jättänyt tietokoneen paikkaan, josta lapsi sen sai vaivatta käsiinsä. Eli oma moka.

Kaiken kaikkiaan en oikeastaan ollut tunnepäiväkirjan lopputuloksesta yllättynyt. Viimeiset viisi päivää sisälsivät todella vähän kiukkua tai ärtymystä ja saldo jäi siis ehdottomasti plussan puolelle. Iloitsin niin onnistuneesta palaverista kustantajani kanssa, hienosti sujuneesta sessiosta valmennusryhmäni kanssa kuin koin helpotusta ja mielenrauhaa päästyäni kotiin rakkaimpieni luokse pitkän työpäivän jälkeen. Kyllä se niin on, että tässä ollaan vahvasti puolitäyden lasin kanssa ja ihan joka päivä. Kärsivällisyyteni ja kykyni iloita pienistä asioista sekä arkisista hetkistä ovat kyllä nousseet aivan huippulukemiin tiiviillä itsetutkiskelulla ja henkisellä harjoittelulla. Mutta todella siis voin suositella tuota tunnepäiväkirjan pitoa, viisi päivää oli mielestäni juuri sopiva aika, jolloin motivaatio sen kirjoittamiseen pysyi vielä nousujohteisena.

Olonkeveys-harjoitusryhmäni kokoontui viikolla muuten kolmatta kertaa ja tällä kertaa keskustelun ohella vedin mainioille koekaniineilleni paitsi meditaatioita, myös erilaisia tunneharjoituksia. Tunneharjoitukset teimme niin tuoliharjoituksena fyysisestikin paikkaa vaihtamalla kuin myös silmät kiinni paikallaan istuen pelkkänä mielikuvaharjoitteluna. Minua hieman jännitti, osaanko ohjata harjoituksia niin, että kaikki saavat niistä parhaan mahdollisen lopputuloksen, mutta pelko oli turha, jälleen kerran. Vaikka muutamat olivat aluksi hieman skeptisiä, porukka koki pääasiallisesti onnistumisen ja oivaltamisen iloa ja nousivatpa tunteet pintaan myös kyynelten muodossa. Onnistuminen toi itselleni paitsi lisää varmuutta valmentajana kuin myös huippufiiliksen siitä, että tämä on niin oma juttuni.

Perjantaina muuten luennoin klo 9 NLP-Opiston ilmaisessa messupäivässä Helsingin Lauttasaaressa. Minun luennointini aiheena on kiitollisuus ja kaikki siihen liittyvä. Olen ajatellut aloittaa aamun tuokion yhteisellä meditaatiolla ja teemme myös tuon minun tähtihetkeni aikana muutamia harjoituksia. Tervetuloa mukaan ja tule nykäisemään minua hihasta, jos on jotain sydämellä! Ja tuota perjantaita odotan tällä hetkellä todella innolla. Enpä olisi uskonut itsestäni tällaista vielä muutamia vuosia sitten, oikeastaan en edes viime syksynä. Mutta elämä on liian lyhyt jännittämiseen tai turhiin pelkoihin, se on varma.

Mahtavaa alkavaa viikkoa sinulle!

Tällä lailla! (Kuva: Pinterest)