Hyvä arki

(Työelämän) epävarmuutta oppii sietämään

Epävarmuutta oppii sietämään. Yksi suuri oivallukseni tähän liittyen on se, että pyrkii olemaan tässä hetkessä. Ei siellä tulevaisuudessa, jossa töistä ei vielä ole tietoakaan.

Miten helpottavaa on ollut huomata, että nyt oltuani jälleen kuusi kuukautta freelancerina olen pystynyt päästämään irti töihin liittyvästä hermoilusta ja murehtimisesta. Olen alkanut sietää epävarmuutta ja ottaa työelämäni vastaan sellaisena kuin se tulee. Koska miksi stressata asiasta, joka ei ole täysin vain minun käsissäni? Miksi stressata asiasta, joka voi muuttua minä tahansa hetkenä?

Mikään ei ole satavarmaa. Miksi siis stressata.
Mikään ei ole satavarmaa. Miksi siis stressata.

Runsaudesta kiitollinen

Viime viikkoina olen tavannut eri tilanteissa lukuisan määrän tuttuja, kollegoita, entisiä kollegoita, kavereita, juttujani kuvanneita valokuvaajia ja valokuvaajaystäviä, joiden kanssa on vaihdettu pikaiset kuulumiset. Samassa lauseessa, kun on kysytty, että mitäs kuuluu, on usein myös tiedusteltu, että mikä on työtilanne, siis puolin ja toisin. Olen huomannut, että porukka jakaantuu kahteen kastiin, joko töitä on liian vähän tai liikaa, juuri kellään tuskin ihan passelisti.

Itsehän olen kiitollinen siitä, että erityisesti viime viikot olen saanut elää runsaudessa. Toisaalta se runsaus johtuu siitäkin, että omat duunini eivät ole vain yhden kortin varassa. Käynhän kirjoittamisen lisäksi myös ohjaamassa jumppaa useita tunteja viikossa ja harvemmin myös luennoimassa. Lehtijuttujen lisäksi on tämä blogi, jota olen alkanut kehittää ja joka tulee menemään toivottavasti aiempaa eteenpäin monella eri tavalla tässä lähikuukausien aikana.

Ja muuten hei, sinulle, blogini lukijalle, on suunnitteilla parituntinen valmennus ihan Helsingin keskustassa ensi kuun alussa, siitä on tulossa lisää tietoa pian sekä blogin että kirjojeni fb-sivuille. Saa sanoa hep, jos kiinnostelee! Ja sitten ovat toki myös kirjani, joiden tekeminen tosin on vain hauska ja opettavainen harrastus.

Mutta ihan totta, jos vielä viime keväällä stressasin hulluna freelanceriksi ryhtymistä, nyt olen tilanteeseen tottunut ja mikä tärkeintä tyytyväinen. Toki fiilikseni johtuu varmaan siitäkin, että töitä on ollut runsaasti heinäkuuta lukuun ottamatta ja rahaa on kilahdellut tilille kohtuullisen säännölliseen tahtiin, vaikka mistään jättisummista ei todellakaan ole kyse. Silti mietin silloin tällöin, mitä teen isona, mutta nyt on näin ja tällä mennään toistaiseksi.

Lungina vain ja asia kerrallaan!

Ikuinen vakkaripalli – viime vuosisataa?

Vaikka itsekin elän niin, että tiedän tulevista duuneista vain parin kolmen neljän viikon sykleissä, ei työn tekeminen välttämättä olisi varmempaa silloinkaan, vaikka istuisin vakkaripallilla. Mikään työpaikka kun ei nykypäivänä ainakaan vaikuta enää kovin ikuiselta. Ihan tuttavapiiristä olen huomannut, että kenkää voi tulla sittenkin, vaikka olisi tehnyt enemmän kuin parhaansa ja omien duuniensa lisäksi myös työkaverin työt.

Varmuuttakin merkittävämmäksi asiaksi itselläni on noussut taas se, että ainakin saan tehdä sitä, mitä useimmiten rakastan. Mikään työ tai titteli ei voi olla pelkkää ruusunpunaa ja hattaraa kaiken aikaa, mutta jos päällisin puolin homma tuntuu hyvältä, sekin on jo iso juttu. Tiedän, että kaikki eivät herää tähänkään maanantaihin innosta kiljuen, että saa alkaa hommiin. Ja yhä edelleen kiitän itseäni siitä, että en ole jämähtänyt vain yhteen asiaan. Vaikka koko paletin kasassa pitäminen tuntuu joskus raskaalta, niin en sentään ole vain yhden kortin varassa.

Luulen, että minunkin tilanteeni on usein raskaampi kuukausipalkalla oleville läheisilleni kuin itselleni, koska he ovat tottuneet säännöllisiin tuloihin, joita itselläni ei taas ole. Olen oppinut sietämään epävarmuutta ja hyväksymään tilannetta sellaisena kuin se tulee eteeni. En halua käyttää energiaa huolehtimiseen ja stressaamiseen, vaan mieluummin oman työtilanteeni edistämiseen, itseni kehittämiseen ja koko setin eteenpäin viemiseen. Sillä eletään, mitä kukkarossa on ja se on toiminut tähän asti.

Ja mikä parasta, koskaan en voi tietää, mitä tulevana työpäivänä tapahtuu, Saatan milloin tahansa saada meilin tai puhelun, joka muuttaa taas sen hetkistä työtilannetta. Ja sehän tässä jännittävää vasta onkin! Tänäänkin voi tapahtua mitä tahansa.

Mahtavaa maanantaita! Olisi kiva kuulla sinun kokemuksiasi työnteosta. Liikaa vai sopivasti?

Kun alkaa ahdistaa, itse menen ulos hengittelemään. Toimii sekin.
Kun alkaa ahdistaa, itse menen ulos hengittelemään. Toimii sekin.

10 thoughts on “(Työelämän) epävarmuutta oppii sietämään

  1. Olipa kiva lukea tämä postaus kun just mietin näitä juttuja. Luovuin siis duunistani, johon olin tositosi tosi leipääntynyt. Halusin antaa tilaa uudelle. No, vielä tämä uusi ei ole päässyt kunnolla alkuun. Ehkä joskus sitten saan kirjoittaa hyvinvoinnista ihan työkseni ♡

  2. Hei Jenny, ensin haluan kiittää todella hyvästä blogista, jonne olen vasta löytänyt. Monet jutut blogissasi ovat juuri niitä juttuja, joita itsekin mietin. Teen myös töitä freelancerina ja välillä kauhistuttaa, mistä saan tarpeeksi rahaa. En kuitenkaan ole missään paniikissa (ja olen myös hyvä käyttämään rahaa reissuihin ja muutenkin hyvän elämän elämiseen).

    Periaatteessa minulla on juuri sopivasti töitä nyt, mutta pienet lisätienestit ovat aina tervetulleita. Mutta olen tehnyt ihan tietoisen päätöksen tehdä vähemmän töitä, jotta minulla olisi aikaa tehdä omia luovia juttujani. Onneksi elätän kuitenkin vain itseni. :)

    1. Kiitos kommentistasi Michaela! Niin kiva kuulla, että olet löytänyt blogini. Panikoituminen sekään ei auta, vaan vie energiaa siltä tekemiseltä. Tuokin on hienoa, että itse voi valita, mihin paukkunsa lataa. Niinhän se taitaa olla, että kaikkea voi tehdä, muttei samaan aikaan!
      Kaikkea hyvää sinulle :)

  3. Työasiat a i n a jotenkin järjesty!. Nyt olosuhteiden pakosta olen joutunut työstä kieltäytymään. Nyt ei ole mitään tietoa tulevasta, mutta en jaksa moista murehtia. Ei ole kuukausipalkka nauttivaa miestä kehen turvautua… Laskut on maksettava ja elämästä selvittävä… Yli puolenvuoden sairausloman aikana olen useasti miettinyt tätä työasiaa. Elämme hyvin työkeskeistä elämää ja joskus vaan meistä riippumattomista syistä sitä työtä ei ole tai käy vaikka ikävä tapaturma ja menee työkyky niinkuin itselläni. Toinen asia on se, olemmeko me tyytyväisiä siihen työhön mitä teemme vai olisiko peiliin katsomisen paikka ja miettiä / uskaltaa tehdä joskus isojakin ratkaisuja oman työn suhteen…Uskallan väittää, että työhönsä tyytymättömiä löytyy melkoinen joukko.
    Tunnustan, melkoinen draama queen olen ja tästä työttömyydestä olisin voinut kehittää melkoisen ahdistuksen itselleni Jotain on ehkä tapahtunut,koska en jaksa moiseen energiaa uhrata kun se on vaan niin turhaa. Näillä mennään ja katsotaan mitä elämä tarjoaa…
    Voin yhtyä Heidin sanoihin…
    Jenny olet vaan niin♡Kiitos tsempeistä♡
    Nautitaan alkavasta viikosta

    1. Kiitos Kirsi viestistä! Totta, koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu. Itsekin olen kärsinyt loukkaantumisista liikunnanohjaajana ja se tuntuu heti kukkarossa. Aika huonosti olen varautunut mihinkään ylimääräisiin ja yllättäviin tilanteisiin.
      Niin totta puhut myös siitä, että uskalletaanko me tehdä ratkaisuja oman työn suhteen. Itse olen edellisen kerran hypännyt itse omasta tahdostani ok palkkaisesta työstä freelanceriksi. Silloinkin kävi lopulta ihan hyvin, vaikka toki pelotti.
      Niin ihana kuulla, että et ole kehitellyt mitään ahdistuksia. Elämä tarjoaa varmasti vielä vaikka mitä sinulle, minulle ja meille kaikille!
      Kiitos, että jaksat kommentoida <3 Ihanaa tätä viikkoa, mukavia hetkiä ja kaikkea hyvää!

  4. Hei teille Jenny ja Marianna,
    samassa tilanteessa olen. Jokainen työ haetaan omanaan ja tulevaisuudesta ja rahatilanteesta ei tiedä mitään etukäteen. Jennyn blogin seuraaminen on ollut minulle parasta ja tervehdyttävintä vertaistukea kuin mikään muu. Koetan opetella olemaan stressaamatta, vaikeaa se on, mutta nyt, suuren romahduksen (masennusdiagnoosi) jälkeen ihmeellisen paljon helpompaa. Päivä kerrallaan eteenpäin nyt. Kiitos sinulle Jenny, kun olet avautunut tuntemuksistasi niin ihanasti ja voimaannuttavasti!

    1. Kiitos Heidi kommentistasi! Voimaa sinullekin sietää epävarmuutta ja voimaa myös ihan kaikkeen elämäntilanteessasi. Ihana kuitenkin kuulla, että stressaamatta oleminen on helpompaa. Ehkä se menee niin, että kun kohtaa isoja vastoinkäymisiä ja elämä muuttuu, niin asiat saavat eri merkityksiä. Se, mistä on ennen stressannut, ei enää olekaan niin suuri asia.
      Kiitos myös kauniista sanoistasi! Tiedän, että olet kulkenut kanssani jo pidemmän aikaa <3 Todella mukava kuulla, että pystyn jeesimään näin virtuaalisesti! Kaikkea hyvää, Heidi!

  5. Kirjoitit juuri siitä, mitä olen itsekin miettinyt. Teen töitä freelancerina, mikä on kaltaiselleni varmistelijalle opettavaista ja hirveää. Minun on pakko oppia rauhoittumaan ja luottamaan maailmankaikkeuteen sen suhteen, että kyllä niitä töitä tulee. Onneksi on tosin säästöjä ja kuukausipalkkainen mies, joiden varassa voi elää, jos jossain kuussa on vähemmän töitä. Toisaalta tämä on raastava tilanne, mikä konkretisoitui viime tai toissa viikolla. Duunia oli hirveän vähän, ja kehitin hirveän draaman siitä, kuinka näillä töillä ei elä ja mietin jo, mitä uutta alaa lähden opiskelemaan :D Sitten meni kaksi päivää ja pum! kalenteri oli täynnä neljäksi viikoksi eteenpäin. Että sillä lailla :D

    1. Kiitos Marianna kommentistasi! Tuo lauseesi ”opettavaista ja hirveää” olisi voinut olla minun suustani, mutta joitain aikoja sitten! Meillä on myös sama, jos tulisi ihan täysi panique päälle, niin onneksi on tosiaan kuukausipalkalla oleva puoliso, joka välillä hieman stressaa minunkin puolestani minun tilanteestani. Hyvä, että sellainen turva on olemassa, mutta silti on vain luotettava, että hommia on.
      Olen itse tällä hetkellä kolmatta kertaa freelancerina, ja nyt alan oikeasti oppia sen luottamisen. Olen niin monta kertaa stressannut ja kehitellyt myös draamoja, ja lopulta ihan turhaan. Sellaiseen vain kuluu niin paljon energiaa, että mieluummin sitten käytän sitä vaikka jonkin taidon vahvistamiseen tai uuden opetteluun. On vain luotettava, että tulee se ”pum” ja kalenteri täyttyy.
      Ihana kuulla, että hommia piisaa sinullakin. Jännittävää tässä on se, että milloin vain voi tapahtua mitä tahansa!
      Voimaa alkaneeseen viikkoon!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *