Vähemmän somea…

…on tavoitteeni loppuvuoden ajaksi, mutta saa kuulkaas nähdä, kuinka onnistun.

Viime aikoina olen taas miettinyt runsaasti sitä, miten tuo älypuhelin on tuntunut kasvaneen kiinni käteeni. Toki tarkistelen pitkin päivää puhelimestani työsähköposteja sinne tänne kulkiessani, tykkään myös ottaa kuvia ja selailla niitä Instagramissa, mutta silti tuntuu siltä, että erityisesti kotona ei tarvitsisi hiplata luuria jatkuvasti. Paitsi että aloitin tämän teen jotain uutta joka viikko -projektin, pyrin nyt olemaan enemmän läsnä ihan arjessa enkä niinkään täällä somessa. Aloitin tämän vähemmän somea -projektin poistamalla Facebook-appsin luuristani erään Facebook-kaverini esimerkin innostamana. Periaatteessa Faceen tulee mentyä enää koneelta, jota en useinkaan viikonloppuisin jaksa kaivaa kassistani, ellen sitten halua blogata tai tehdä töitä. En todellakaan sano, että some tai Facebook olisi mitenkään huono juttu, saanhan siellä olla esimerkiksi kontaktissa teidän lukijoiden kanssa ja olen löytänyt Facebookin kautta mielettömän hyviä haastateltavia, mutta silti, itselläni on tapa piipahdella siellä hieman turhan tiuhaan. Varmasti kerran pari päivässä riittäisi noin parinkymmenen käynnin sijaan! Ja selkeästi jos asia vaivaa itseä, sille on tehtävä jotain.

Siksipä aamulla herätessäni päätin, että tänään on hyvä päivä harjoitella läsnäoloa hetkessä, olla tässä ja nyt.
No mitä se läsnäolo tässä ja nyt sitten minun mielestäni on? No se on sitä, että avaa silmänsä tälle hetkelle. Tai korvansa. Antaa tuulen hyväillä kasvoja, pakkasen purra naamaa, kuulee, kuinka puistossa leikkivät lapset kiljuvat, naapuri haravoi lehtikasaa, kadulla vastaan tuleva koira nuuskuttaa ja puusta puuhun lentelevät linnut piipittävät. 

Läsnäolo on sitä, että laskee älypuhelimen kädestään ja on läsnä sille ihmiselle, joka lähellä on. Kuuntelee häntä, katsoo häntä, antaa eleillä ja koko keholla ymmärtää, että olen tässä, ihan kokonaan, vain sinua varten. Että paikalla ei ole vain ihmisen puhelinta näpyttelevä kuori, ja ajatukset jossain ihan muualla, kuten jonkun puolitutun ruokakauppaostoksissa. Oijoi.

Periaatteessa yllä olevan toteutus on helppoa, mutta se voi olla myös kamalan vaikeaa. Onhan puhelimen käteen kaivaminen monessa tilanteessa automaattinen tapa. Haastan siis itseni olemaan vähemmän täällä, ja enemmän arjessa. Saa nähdä, tuleeko vieroitusoireita. Haasteeseen saa liittyä vapaasti mukaan, tervetuloa!

Iloista lauantaita, kuulemisiin taas huomenna!

Puhelimen sijaan voi vaikka tuijottaa tulta! Toimii.

Puhelimen sijaan voi vaikka tuijottaa tulta! Toimii.