Voihan innostus!

Jotenkin nahkean ja tahmean alkusyksyn jälkeen alan taas olla täydessä terässä, oma itseni ja juuri nyt tuntuu siltä, että voisin haljeta innosta! Lokakuu tuntui loputtoman pitkältä ja nimensä mukaisesti ihan lokaiselta, plääh. Marraskuu on erittäin tervetullut.

Työmotivaatio tuntuu kohonneen takaisin huippuunsa, hyvä niin. Arvasinkin, että tästä se arki lähtee sujumaan, kunhan saan vain nukkua. Viime yönä meillä tehtiin ennätys pitkään aikaan, sillä Piksu, 10 kk ja 5 päivää, veti täydet 8 tunnin yöunet. Voi sitä iloa, kun aamulla tajusin, että olin nukkunut katkeamatta tuntikausia. Ooh!! Ihan eri fiilis oli myös ohjata aamusisäpyöräilyä.

Rakastan nukkumista ja unta. Ah nam. Kyllä se vain niin on omalla kohdallani, että nukkumattomuus tappaa luovuuden. Nyt kun alan olla levänneempi, tuntuu siltä, että mikä tahansa onnistuu ja kaikki on mahdollista. Olen myös valmis ponnistelemaan tavoitteideni eteen. Kunnianhimoni on puhjennut kukkaansa. Olen alkanut tauon jälkeen tehdä listoja. Kynä sauhuten kirjaan ideoitani pikku muistivihkoihini. Tuntuu siltä kuin olisin herännyt kuukausien horroksesta. Wunderbar fiilis, pakko sanoa. Määränpäät, olen matkalla!

Erityisesti iloitsen siitä, että olen onnistunut innostamaan myös muutaman muun ihmisen sen haaveprojektini pariin. Vaikka minua jännitti aikanaan edes ehdottaa asiaa, oli hyvä, että tein sen. Nyt vain malttia: Hedelmät tulevat sitten, kun niiden aika on. Nyt painetaan töitä! Sitten juhlitaan, kun on valmista. Hih. Ensin työ, sitten huvi. Eikä paha rasti sekään, että toisinaan työ tuntuu enemmän huvilta kuin työltä.

Lehtikeikat ovat olleet myös hurjan innostavia. Olen tavannut aivan ihania ihmisiä töiden parissa. Sunnuntain vietän muuten Tampereella, saan pitkästä aikaa tehdä yhdessä töitä erään ihastuttavan valokuvaajan kanssa. Me ystävystyimme aikanaan niin, että teimme yhdessä kuvauskeikkoja. Lukuisilla automatkoilla ehti hyvin kertoa toiselle elämäntarinansa.

Viime lauantaina tapasin pitkästä aikaa toista ystävääni, ja vasta heiltä lähdettyäni tajusin, että olin tainnut puhua ja kysellä taukoamatta. Kun meilissä sitten jälkikäteen pahoittelin puheripuliani, hän totesi sen olevan hyvä asia, hihih. Mahtavaa tuntea olonsa taas omaksi itsekseen, ihan vain siitä syystä, että on saanut NUKKUA. Enpä voisi enempää hehkuttaa kunnon unia.

Tämä ja ensi viikko on täynnä kiirettä myös siksi, että PR-toimistot viettävät joka syksyisiä lehdistöpäiviään. No, tuleepa kertalaakista nähtyä kaikki tulevat uutuudet ja mikä parasta, tavattua runsaasti alalla työskenteleviä tuttuja, kavereita ja ystäviä.

Taidanpa lähteä rauhoittumaan illan intervalliohjauksen pariin, heh.

Chill.

Tämä pikku riiviö on oppinut nukkumaan!