Oma elämä ja perhe

Vuosikatsaus 2016

Ihanaa, arkipäivä, ajattelin, kun heräsin tänään puoli kymmeneltä hyvin nukutun yön jälkeen. Toinen ajatus oli se, että ihanaa, nenä ei ole enää tukossa, pystyn hengittämään nenän kautta! Kun on melkein kuusi viikkoa herännyt niin, että pää on ollut täynnä paksua räkää ja ensimmäiseksi on saanut niistää vartin verran, ei voi muuta sanoa kuin että terveyden palautuminen tuntuu juhlahetkeltä. Taisin saada viime viikolla jo terveenä jonkun toisen pöpön, joka sitten piinasi vielä viikon verran. Niin se vain on, että terveyttä aion vaalia kaikin keinoin ensi vuonna alkaen oikeastaan jo tästä hetkestä. Olen harvoin kipeä, mutta silloin kun olen, se kes-tää ja kes-tää.

Olin kiitollinen ja olen yhä. Joka päivä. Kaikesta.

Mutta niin se taas vuosi lähenee loppuaan ja on vuosikatsauksen aika! Elämä on muuttunut todella paljon taas vuodessa, vaikka usein tuntuu, että sitä jumittaa paikallaan. Ja itsekin on muuttunut vuodessa todella paljon. Olen saanut maailmankaikkeudelta lahjaksi pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä (no okei jos tuota joulua ei lasketa) sekä ymmärrystä siitä, että olen tarvinnut kaiken, mitä olen elämässäni kokenut. Se on tehnyt minut erittäin vahvaksi ja näyttänyt myös sen, että voin itse valita fiiliksiäni. Olen myös opetellut olemaan tunteideni kanssa ja käsittelemään niitä. Itse asiassa tykkään nykyisestä itsestäni todella paljon.

Tammikuussa olin yhä töissä Kauneus ja Terveys -lehdessä. Luin Marie Kondon Konmari-kirjan ja järjestelin kotona asioita ja tavaroita ja huomasin, että vaikka olemmekin minimalisteja, mitä vähemmän minulla on roinaa ympärilläni, sitä helpompi minun on hengittää. Vaikka taloustilanne alkoi olla koko ajan parempi, en ole mikään turhan tavaran haalija. Mieluummin ostan palveluja silloin kun voin. Niin ja nyt joulupäivinä muuten lahjoitin paikallisen kierrätyspalstan kautta 6 kassia tyttärien vaatteita eteenpäin. Suosittelen.

Kävin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.

Helmikuussa tuskailin Sisäinen minä – Uusi elämä eron jälkeen -kirjani kässärin kanssa. En vain saanut kirjoitettua, olin totaalisessa blockissa. Homma alkoi edetä vasta, kun ymmärsin sen, ettei minun tarvitse kirjoittaa koko kirjaa kerralla! Että voin tehdä vähän joka päivä, vaikka 10 minuuttia. Se oli paras oivallukseni pitkään aikaan ja homma alkoi edetä, vaikka myöhästyin alunperin kesäkuun loppuun sovitusta deadlinesta sitten useita kuukausia.

Kävin myös myymässä kirpputorilla ja jatkoin siivousprojektiani, joka taitaa jatkua yhä tänäkin päivänä!

Maaliskuussa olin aika stressaantunut, sillä olin istunut silloisessa työpaikassani reilun vuoden ja määräaikaisuuteni läheni loppuaan. Ihminen, jota tuurasin, oli palaamassa huhtikuussa takaisin hommiinsa vaikka minäminäminä en olisi halunnut jättää työtäni ja jättäytyä freelanceriksi. Päässäni pyöri huolikela, jota en saanut vaiennettua. Otin kaiken irti viimeisistä työviikoistani ja lopulta aloin uskoa, että kaikki järjestyy. Haastattelin muun muassa Kike Elomaata, joka oli ihan mahtavan energinen tyyppi!

Kiken kanssa tässä terve!

Huhtikuussa pakkasin töissä tavarani, irrotin lasten kuvat ilmoitustaululta, siivosin tietokoneen työpöydän ja olin vikaa päivää töissä. Sen jälkeen lähdin lomalle: yhdestä unelmastani tuli totta, sillä matkustin puolisoni kanssa ensimmäistä kertaa New Yorkiin. Reissu oli ihan mahtava, vaikka samalla olimme harmistuneita tilanteesta kotona: viisivuotias ja 14-vuotias olivat mummolassa ja saaneet karmaisevan oksutaudin päivä lähtömme jälkeen. Tauti kävi koko porukan läpi, mutta me säästyimme, olisi ollut kauheaa olla Nykissä vatsataudissa, uuuh.

New York oli mielettömän upea kokemus ja tuon vajaan 4 päivän aikana paitsi suhasimme metrolla ees taas, kävelimme 83 kilometriä! Siinä tulivat kuulkaas lenkkarit tarpeeseen. Haluan ehdottomasti palata kaupunkiin, toivottavasti jo ensi vuonna.

Ihana New York!

Toukokuussa painoin ihan hulluna hommia, kirjoitin muun muassa Pirkka-lehteen, Kauneus ja Terveyteen, Voi Hyviniin, Eevaan, Apoteekkiin ja vaikka minne. Olin turhaa pelännyt, että töitä olisi vähän, sillä niitä oli niin paljon, että pystyin huoleti lomailemaan heinäkuussa. Aloin taas juosta ja mietin, mikä minua motivoi liikkumaan.

Blogini muutti Kauneus ja Terveyden alle, mutta lopulta reissuni jäi vain puolen vuoden mittaiseksi ja palasin marraskuussa takaisin Blogirinkiin eli uudelle Lifie-saitille.

Kesäkuussa pohdin tunteita ja sitä, miksi positiiviset ihmiset ärsyttävät. Tein paljon hommia, vietin juhannusta saaristossa ja kesäkuun lopussa osa perhettä pakkasi laukkunsa ja matkasi Sisiliaan.

Sisilia oli mahtava.

Heinäkuussa lomailin ja poimin mustikoita, veneilin ja vierailin Loviisassa aivan ihanassa Tuhannen tuskan kahvilassa, jonne on pakko päästä ensi kesänäkin.

Saaristossa kesällä.

Elokuussa aloin panostaa entistä enemmän blogiini ja teitä lukijoita olikin melkoinen määrä. Onnistuin kirjoittamaan postauksia, joita jaettiin todella aktiivisesti ympäri verkkoa. Blogiin panostaminen jatkuu yhä edelleen ja se on tällä hetkellä osa tätä isoa palapeliä. On ollut mahtavaa saada kirjoittaa jo kuusi vuotta ja vielä mahtavampaa on se, että lukijoitakin on oman äidin lisäksi jo parikymmentä muutakin tuhatta.

Tein myös todella paljon kirjoitushommia ja Sisäinen minä -kirja alkoi valmistua. Sain myös kuulla, ettei Sisäistä timanttia paineta sellaisenaan, vaan siitä ja Sisäisestä voimasta tehdää yhdistelmä. Ensin olin hieman ajatusta vastaan, mutta kuulema kirjakaupat ovat nykyään sellaisia, että painoksiin halutaan jatkuvasti jotain uutta.

Syyskuussa elämä pyöri pitkälti kirjoitustöiden ja ohjauksien ympärillä. Kirjoitin muun muassa parisuhteesta ja oivalluksistani sitä ajatellen. Viihdyin freelancerina enkä kaivannut ollenkaan enää päivätöihin. Huomasin, että kevään stressailu töiden suhteen oli ollut ihan turhaa.

Lokakuussa aloin treenata Personal Trainerin kanssa. Pitkäkestoinen flunssani tosin sekoitti treenejämme, mutta noin kerran viikossa olemme käyneet yhdessä puntilla. On ollut mahtavaa saada palautetta omasta liikkumisesta enkä malta odottaa, että todella pääsen kunnolla liikkumaan tämän pöpön jälkeen.

Salilla! Pian pääsee taas.

Marraskuussakaan ei tapahtunut mitään ihmeitä, arki oli ihanan tasapaksua. Paitsi toki tämä tauti on häirinnyt olemistani, vienyt puhtia ja estänyt liikkumasta, mutta pyrin ajattelemaan, että nyt on näin ja sitten taas toisin.

Joulukuussa sain puhelun, joka vaikuttaa ensi vuoteen voimakkaasti. Kun sitten olin käynyt eräässä tapaamisessa, josta puhelimessa sovittiin, muistin kahden ystäväni sanat huhtikuussa, hetkellä jona olin jäämässä freelanceriksi. Toinen sanoi, että yksi puhelu voi muuttaa sun elämän ja hän saattoi olla oikeassa. Toinen sanoi, kun kerroin kirjoittaneeni ja lähettäneeni 30 työhakemusta ilman, että olin kertaakaan päässyt edes työhaastatteluun, että vielä joku sut nappaa, olen siitä ihan varma. Se vain saattaa viedä aikaa. 

Joulukuussa ilmestyi Sisäinen minä – uusi elämä eron jälkeen -kirjani ja loppukuusta myös yhdistelmäkirja Sisäisen timantin voima – 500 ajatusta parempaan arkeen. Kävimme myös Tallinnassa, juhlimme kuopukseni sekä lastemme serkun 6-vuotisjuhlia erilaisilla kokoonpanoilla ja myös joulua, joka nyt on onnellisesti ohi. Olen jo suunnannut katseeni ensi vuoteen, jolta odotan todella paljon, muun muassa terveyttä ja iloa, en niinkään mitään materialistista, no ehkä muutamia matkoja ja toki Tukholman maratonia, jolle ilmoittauduin jouluaattona!

Sisäisen timantin voima – melko paksu pikku kaveri.

No, oikeastihan tässä oli vain murto-osa kaikesta, sillä paljon on tapahtunut! Millaisia huippuhetkiä sinun vuoteesi on mahtunut?

Ihanaa, ihanaa tiistaita!

6 thoughts on “Vuosikatsaus 2016

  1. Kivoille ihmisille tapahtuu kivoja juttuja♡
    Ihana postaus taas kerran,kiitos Jenny!
    Mukavia loppuvuoden päiviä sinulle…
    Kohti uutta unelmiemme vuotta 2017♡

  2. Olipa kiva postaus Jenny! :) Paljon hienoja juttuja tapahtunut vuoden aikana! Ja jee innolla seurailen sun matkaa kohti Tukholman maratonia! Tsemppiä! :)

    1. Kiitos Karoliina! Odotan innolla, että pääsen juoksemaan. Ollut tosi sitkeää flunssaa jo kauan tässä loppuvuodessa. Mutta eiköhän se tästä! Mukava, kun on jokin isompi tavoite. Mahtavaa vuoden vikaa viikkoa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *