Hyvä arki

Yllätysten viikko – Sitä saa, mitä tilaa

Tämä on ollut jo tähän asti mahtavien sattumien viikko flunssaa lukuunottamatta! Sitä saa, mitä tilaa. Tosin flunssaa en ole tilannut, vaan terveyttä. Niin ja jonkun kivan pikku hemmottelulomasen. Kiitos, olen valmis ja kapsäkki on jo pakattuna.

Vuosi sitten jouluna olimme Kanarialla. Ekaa kertaa koko uusperhe reissussa. Elämme yhä.
Vuosi sitten jouluna olimme Kanarialla. Ekaa kertaa koko uusperhe reissussa. Elämme yhä.

Niin siinä sitten kävi, että kun syksyn pahin työrysä pari viikkoa sitten alkoi hellittää, sain flunssan, joka sitkeästi pitää meikäläistä yhä näpeissään. Yritän vain ajatella, että tämä on vain flunssaa ja samalla pyrin olemaan kiitollinen siitä, että suurimman osan ajasta saan olla terveen kirjoissa.

Mutta että tällainen puolikuntoisuus voi sitten ihmistä nyppiä. Kuumetta ei ole, mutta nuhaa, päänsärkyä, aivastelua, kröhää sekä viskibasson soundia muistuttava ääni, joka paikoin taas sortuu ja saa minut kuulostamaan äänenmurrosta läpikäyvältä teinimieheltä. Ärsyttää ravata terveyskeskuksessa hakemassa sairauslomaa jumppatunneille. Maanantaina ja tiistaina jo luulin parantuneeni ja kävin ohjaamassa. Ei olisi kannattanut. Mutta tässä kohtaa pakko antaa propsit julkiselle terveydenhoidolle nopeasta ja hyvästä työstä! En ole vuosiin käynyt heidän tykönään, mutta nyt jo kahdesti ja saanut loistavaa ja ystävällistä palvelua.

Ihan vain fiilistelen tuota valoa näissä kuvissa!
Ihan vain fiilistelen tuota valoa näissä kuvissa!

Treenitauko harmittaa

Muuten elo on ihan jees, mutta se korpeaa, että hyvin sujuneet treenit ovat nyt olleet tauolla. Ja kun liikunta on jäissä, tekisi mieli totta kai ahtaa sisuksiinsa levykaupalla suklaata, sipsejä, pakastepizzaa, mitä vain hiilaripitoista huttua, ihan vain lohdutukseksi. Eikä helpota tuo jo kello neljältä pimeääkin pimeämpi pimeys tai liukkaat kadut, jotka kuin huutavat, että astu tänne muikkeli, niin katkon vähän sun luita. Huh! Se tästä vielä puuttuisi. Ei ehkä kannattaisi tuollaista manifestoida, sillä se, mitä olen viime aikoina ajatellut, on muuttunut todeksi melkeinpä hämmentävän nopeasti.

Siinä se tuli, päivän tai ehkä kuukauden valitus. Pääosin myönteisellä hyvinvointibloggaajallakin on ne huonot hetkensä! Nyt taas keskityn hyvään, kun sain kaataa likaämpärin päällesi, rakas lukija.

Tämä tyyppi täytti tuona päivänä viisi vuotta.
Tämä tyyppi täytti tuona päivänä viisi vuotta.

Elämä yllättää ihanilla tavoilla

Tätä lentsunpoikaista lukuun ottamatta elämä on yllättänyt ihanalla tavalla. Maanantaina sain kiinnostavan puhelinsoiton, jonka seurauksista tiedän ehkä huomenna vähän enemmän. Luulin ensin, että minulle kaupataan kirjasarja Spectrumia (kuka muistaa!?), mutta kun jatkoimme keskustelua, ymmärsin, että on ehkä yritys, joka kaipaa minulta jonkinlaista työpanosta. Kun kyselin, mistä olin tullut mieleen, kuulin, että pikkulinnut olivat laulelleet. Kiitos pikkulinnuille, kävi miten kävi.

Tiistaina illan sysipimeydessä tiputin lapaseni maahan ja kas, sen vieressä makasi kahdenkympin seteli. Eikä ketään muuta mailla halmeilla. Ehkä maailmankaikkeus haluaa kertoa, että rahaa ja runsautta on tulossa?!

Tiistaina kävin myös eräässä työtilaisuudessa, jossa saimme ihailla talven ja kevään alusvaatemuotia. Saimme sieltä matkaamme paperikassin, jossa oli jokaiselle osallistujalle jouluinen yllätys. No, sen jälkeen tapasin ystäväni, ja kävimme mainiossa Levant-ravintolassa lounaalla. Ystäväni oli saanut uuden työpaikan, joten hän tarjosi minulle lounaan, ah ihanuutta, kiitos vielä.

No, kotona sitten aloin pohtia, että missäs hemmetissä se saamani paperikassi oli, jota vielä koristi nimeni. Hetken siinä sitten muistelin ja tajusin, että nyt taisi pikkarikassi jäädä sinne ravinteliin. Soitin sinne ja mestassa tiedettiin heti, että mistä oli kyse: Oh, the Change Bag! Minua hieman nauratti, kun toinen ystäväni kerran kertoi, että heidän työpaikassaan on kyllä tapana kurkistaa löytötavarakasseihin, jotta sen voi lunastaa tuntomerkkejä vastaan. Ja minulla kun ei ollut ajatustakaan siitä, mitä pussukassa oli, kun en ehtinyt lahjaan tutustumaan. Mietin, että siinä on kokkipojilla ollut hauskaa, kun daami jättää kalsarinsa paperikassissa ravintolaan. Seuraavana päivänä hain nyssäkän ja sieltä paljastui hieno kimono. Kiitos vain, Change.

No kyllä, voisin pulahtaa!
No kyllä, voisin pulahtaa!

Meillä on sänky!

Keskiviikkona kuljin sitten Ateneumin ohi ja mietin, että olisipa hienoa päästä katsomaan Amedeo Modiglianin näyttelyä. No kaksi tuntia myöhemmin kännykkääni saapui kuva kahdesta Ateneumin lipusta ja ihan vain puoliso kysyi, haluanko taidenäyttelyyn. En voinut muuta todeta kuin että kiitos universumi, todella nopeaa toimintaa. Odotan näyttelyn näkemistä innolla ja treffejä aikuisseurassa.

Keskiviikkona meille saapui myös sänky! Muutimme nykyiseen asuntoomme kesäkuussa puolitoista vuotta sitten. Silloinen Ikea sängyn runkomme ei mahtunut meille, joten vaihdoin sen kahteen leffalippuun kierrätyspalstalla. Siitä asti olemme nukkuneet joustinpatjoilla. Toki olisimme voineet sängyn ostaa aiemmin, mutta se vain jotenkin jäi tai sitten juuri hetkellä, kun olisi sen halunnut hankkia ei ollut tarpeeksi rahaa. Mutta kun on nukkunut liki 1,5 vuotta patjalla, sänky tuntuu arjen luksukselta! Jo kahtena aamuna olo on ollut kuin olisi herännyt hotellissa. Vau. Kannattaa välillä olla ilman jotain arkipäiväistä asiaa, niin alkaa taas nähdä sen eri valossa ja todella arvostaa sitä.

Onneksi mekin olemme jo menossa valoa kohti. Ja sitä ennen on joulu!
Onneksi mekin olemme jo menossa valoa kohti. Ja sitä ennen on joulu!

Tuottaja tässä hei

Tänään torstaina saimme AD:n kanssa viimeisteltyä julkaisun, jota olen ollut tuottamassa. Se tuntui suurelta voitolta. Oli mukava olla mukana tuollaisessa erilaisessa projektissa. Toivon, että tuottajan töitä tulee enemmänkin, sillä se vaikuttaa mukavalta hommalta. Muuten ei sitten mitään ihmeitä ole tapahtunut, odotan ihmeparantumista ja teen kirjoitushommia kotisohvalla. Ja haaveilen siitä, että saan taas hikoilla ja hengästyä. On ne ihmisen haaveet lopulta aika pieniä: sänky, jossa nukkua ja sen verran terveyttä, että voi urheilla.

Juuri nyt en kaipaa mitään, siis sen pikkuloman lisäksi, vaan heikosta hapesta huolimatta on olo, että rakastan koko maailmaa. Lähetänkin sinulle nyt liudan tätä hyvää energiaa. Käy myös lukemassa eilinen postaukseni siitä, miten nyt voit vakuuttaa jopa huonon onnen noin eurolla kuukaudessa. Pysy terveenä, pysy linjoilla, nauti olostasi ja elämästäsi. Ei raahauduta, vaan iloitaan!

P.s. Mitä SINULLE kuuluu?

Rakastan! Palmuja ja aurinkoa. Myös Pohjolan pimeyttä. Ainakin joskus.
Rakastan! Palmuja ja aurinkoa. Myös pohjolan pimeyttä. Ainakin joskus.

9 thoughts on “Yllätysten viikko – Sitä saa, mitä tilaa

  1. Minäkin luin että ”pudotin lapseni maahan”. Oli pakko pari kertaa oikein tavata tuota lausetta, että ei oikein kuulostaa sun tyyliseltä laittaa raha lapsen edelle. ”Ei se mitään että tipautin lapseni, sillä löysin samaan aikaan rahaa” :D :D
    Kuulostipa mukavalta sun viikkosi. Pitäisi itsekin joka päivä listailla ne päivän hyvät asiat ylös. Huomaisi että niitähän on yllättävän paljon. Juuri tänään isännälle huomautin, kun hän sanoi että olisipa enemmän rahaa niin hän ostaisi taas sitä ja tätä, että ensin pitää oppia arvostamaan sitä kaikkea hyvää mitä sulla jo on. ;)

    P.S. Mekin ollaan nukuttu kohta 6 vuotta onnettoman huonossa kirppislöytösängyssä ja maanantaina käytiin tuhlaamassa veronpalautusrahat ja tilattiin uusi sänky. Kuumeisesti sitä nyt odotellaan saapuvaksi…. :)

    Ihanaa loppuviikkoa!! ♥ Toivotaan että se sun flunssa helpottaa! Mä otin vinkistä vaarin ja olen koko syksyn syönyt 12 mg Astaxanthiinia ja ei ole flunssaa näkynyt eikä kuulunut – ainakaan toistaiseksi. Toivotaan että ei tulekaan….

    1. Kiitos Nanne kommentistasi! Hihittelen täällä kahvilassa, kun odotan haastateltavaani saapuvaksi :) Mun lapset alkaa olla jo sen kokoisia, ettei niitä ihan nostella ja tiputella tuosta vain :D
      Onnea uudesta tulevasta sängystä! Meni joitain öitä siihen tottua, mutta nyt nukun tosi hyvin, paremmin kuin aiemmin! Siihen voi olla monta syytä, mutta sänky on aina sänky, ei voi muuta sanoa.
      Mä oon syönyt tän syksyn enemmän vitamiineja kuin koskaan ja nyt pari kk kalaöljyä, mutta silti sairastuin… veikkaan, että stressin laukeamisella oli osallisuutensa. Olen tehnyt tosi paljon töitä ja ollut hermoja kiristäviäkin proggiksia. No, tämä oli taas hyvä oppiläksy, miten tärkeää on pitää itsestä huolta ja tehdä vähemmän töitä.
      Ihanaa viikonloppua sulle! <3

  2. Se on juurikin niin, että kun elää aikansa ilman jotain arjen asiaa, niin kummasti sitä arvostaa, kun sen lopulta saa. Itse asuin Norjassa 4 vuotta ilman omaa keittiötä. Toki yhteisasunnossa oli aina yhteinen keittiö, mutta yleensä sitä käyttääkseen täytyi ensin tiskata ja siivota. Nyt jo yli viiden vuoden ajan vuokrakotini keittiö on edelleen lempipaikkani ja arvostan sitä joka päivä.

    1. Ooh, Norja! Kerran olen käynyt Altassa ja suunnitteilla on autoreissu Norjaan puolison sukulaisten luo heti, kun mahdollista.
      Mutta ilman keittiötä oleminen on kyllä hankalaa… olen myös asunut nuorempana soluasunnossa ja siellä meni juurikin niin, että ennen kuin pystyi laittamaan ruokaa, piti siivota muiden sotkuja.
      Se on parasta, kun oppii arvostamaan noita pieniä suuria asioita.
      Kiitos Tuuliviiri kommentistasi! Aurinkoa viikonloppuusi :)

    1. Hui, onneksi vain lapasen! Ja alkaa olla lapset sen kokoisia, ettei niitä noin vain nostella :D Esikoinenkin mennyt jo äidistä ohi ajat sitten.
      Kiitos, sitkeä pöpö liikenteessä, mutta ehkä se tästä pian asettuu!
      Ihanaa viikonloppua Kirsi <3

  3. Voihan flunssa sentään, mutta laitetaan sen piikkin tuo Change härdelli. Hih jos oiskin ollut pikkuhousut. Kimono kuulostaa hyvältä. :) Tänne kuuluu sellaista, että tämän kommentin jälkeen nukkumaan, kissa on todellakin pitänyt niin pahasti hereillä, että huhhahei.

    Ihanaa loppuviikkoa Jenny <3

    1. Kiitos Tiia kommentistasi! Laitetaan härdelli flunssan piikkiin! sillä oli varmaan eka kerta, kun unohdan jonkun kassin jonnekin :) Ehkä oli jo aika kokea tuokin. Tsemppiä kissan kanssa, toivottavasti meno teillä alkaa rauhoittua. Kaunista viikonloppua ja lisää niitä pieniä ihmeitä <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *