11 kiloa kevyempänä juoksuun on tullut uusi vaihde

En koskaan ole ajatellut, että laihtuminen tekisi minut onnellisemmaksi, mutta nyt 11 kiloa hoikempana olen niin tyytyväinen itseeni ja elämääni, että voin sanoa olevani myös onnellisempi!

Elämäni toiseen maratoniin on alle kuukausi! Kieltämättä olen miettinyt, että tuliko nyt hieman liioiteltua Tukholman maratonin jälkihuumassa! Mutta nyt olen juossut enemmän kuin ennen Tukholmaa. Mallorcalla kävin juoksemassa neljä lenkkiä, mutta koska lämpötilat huitelivat 32-35 asteen välillä, pitkät lenkit jäivät haaveeksi ja 9 kilometrin lenkura oli vielä sellainen, että sen pystyin juoksemaan ilman vesipulloa. Tosin kuumimpana päivänä tuntui lenkin viimeisellä kilometrillä siltä, että kieleni oli liimaantunut kiinni kitalakeen. Olikin ihana kulautella kurkusta alas 1,5 litran vesipullo parvekkeella koipia venytellessä.

Kotiin palattuani alkuviikosta oli kaikenlaista, kävimme muun muassa Tallinnassa (20 000 askelta) ja vasta eilen jäätävän Suomenlinnan-retken jälkeen juoksin illalla pidemmän lenkin. Koko eilisen päivän askelsaldoksi tuli yli 30 000 askelta. Matkaa iltalenkille tuli 17,2 K ja keskivauhti oli 5:55 min per kilometri. Keräätkö sinä muuten kilometrejä? Itse en sen kummemmin, mutta joinakin päivinä niitä olen jälkikäteen katsonut kännykästäni, joka on kuitenkin koko ajan mukana.

Lomalla minua huoletti ensin hieman, keräänkö matkalla ylimääräisiä kiloja, koska söin vaaleaa vehnää, huomattavasti enemmän lihaa kuin kotona, ranskalaisia, jäätelöä ja joka päivä join pari tölkkiä kokista (hyvästi hampaat!). Mutta niinpä vain vaaka näytti tismalleen samaa lukemaa kotiin palatessa kuin reissuun lähtiessäkin. Eli jonkinlainen kontrolli pysyi siis päällä kuin huomaamatta mikä on ihan paras asia, ettei minun edes tarvinnut miettiä asiaa ja kieltää itseltäni jotain. Kulutus oli siis energiansaannin kanssa tasapainossa, vaikka rannallakin tuli makoiltua viitenä päivänä 6-8 tuntia!

Olen siis nyt ihan oikeasti siinä vaiheessa, että ensimmäistä kertaa tämän kuuden vuoden jojoilun aikana paino todellakin laskee eikä nouse edes poikkeusolosuhteissa. Se kertonee siitä, että olen oppinut kuitenkin syömään itselleni sopivasti ja vaikka reissussa tulisikin syötyä mitä sattuu, ruokamäärät pysyivät silti kohtuuden rajoissa.

Suomessa ei tarvitse pelätä, että tulisi juostessa hiki, hahaha!

Painonpudotus on tuonut ihan uuden vaihteen juoksemiseen. On ihan eri juttu juosta 11 kiloa kevyempänä. Jos vielä loppukeväästä hölköttelin noin 6.30-7.00 keskivauhtia, jolla myös Tukholman maratonin juoksin (aika 5:09:52), niin nyt on askel ja paino keventynyt sen verran, että tuo vauhti on alkanut tuntua aika hitaalta. Toki ennen eilistä lenkkiä takana oli myös lepopäiviä, mutta juostessani vain ihmettelin, miten hyvin juoksu sujui, miten kevyeltä se tuntui ja samalla pohdin sitä, minkä jäniksen matkaan lähden 12.8. tuolla Helsinki City Marathonilla. Voisin juosta matkan 4:45 jänisten tai hyvänä päivänä ehkä 4:30 jänisten matkassa, saa nähdä. Vielä pitäisi kuitenkin pari huomattavasti pidempää lenkkiä ehtiä vetämään ennen itse maratonpäivää ja aikahan tässä alkaa olla kortilla. Mutta juoksu menee, miten menee. Teen parhaani ja se riittää.

En ole koskaan ajatellut, että sitten kun olen 10 kiloa laihempi, olen onnellisempi, mutta jokainen päivä muistan kiittää itseäni siitä, että tein tuon päätöksen todella muuttaa elämääni. Tunnen itseni tosi onnelliseksi, en toki usko, että se on vain painonpudotuksen ansiota, mutta olen kyllä hemmetin tyytyväinen itseeni! En voi olla ihmettelemättä joka ikinen päivä sitä, miten paljon helpompaa kaikki vain on. Enkä voi olla miettimättä sitäkään, että saatanpa ehkäistä jonkin sairaudenkin sillä, että en päästänyt painoa enää nousemaan, vaan otin vastuuta hyvinvoinnistani. Se keveys, joka noin pienestäkin painonpudotuksesta seuraa (verrattuna siis kymmenien kilojen painonpudotuksiin) on vähän sama kuin se fiilis, jonka 20 vuotta liikkumatta ollut ihminen tavoittaa, kun alkaa liikkua. Että olisinpa tiennyt tämän fiiliksen, niin olisin alkanut toimia aiemmin! Alku on aina vaikea ja se, ettei mitään tunnu tapahtuvan, koettelee kärsivällisyyttä ja motivaatiota, mutta kun pääsee tähän pisteeseen missä itse nyt olen, sen vain tietää, ettei paluuta vanhaan tule koskaan olemaan. Kun täällä kerran saa olla ja elellä, niin itse haluan olla ja elellä mahdollisimman hyvävointisena. Kun on tottunut ylipainoon, ei osaa edes ajatella, millaista elämä on sitten, kun on kevyempi. Ihminenhän tottuu kaikkeen, myös siihen, joka on itselle epäsopivaa. Itse olin niin tottunut roudaamaan ylimääräisiä kiloja mukanani, etten osannut edes kuvitella tätä nykyistä fiilistä. Siksi haluan kannustaa sinua tekemään muutoksia, jos ne yhtään kutsuvat! Eikä kannata ajatella, että pitää pudottaa 20 kiloa. Ne 20 kiloa pudotetaan kilo kerrallaan nekin!

Oma painonpudotusmatkani jatkuu, mutta tosiaankin kohtuullisissa merkeissä. Aikuisiän tavoitepainooni (63 kg/173 cm) on nyt matkaa 9 kiloa eikä minulla ole mikään kiire. Kun jatkan näin, miten olen jatkanut tähänkin asti, niin olen tuolla tavoitteessani kuin huomaamatta.

Onko muita painonpudottajia ja/tai juoksijoita linjoilla? Miten menee?

Ihanaa päivää sulle,

Jenny

10 kiloa hoikemmaksi kuudessa kuukaudessa, näin minä syön

Energia on paras asia painonpudotuksessa

7 comments

  1. Kiitos inspiroivasta tekstistä. Itse kamppailen painon kanssa jatkuvasti ja nyt ollaan siellä ihan maksimipainossa. Voin vain kuvitella kuinka paljon helpompaa on juosta pienemmän painon kera, johon itselläkin on kova aikomus päästä vuoden loppuun mennessä. Vaikka juoksu sujuu tälläkin painolla ja sain juostua Nuts Pallaksen 55 kilometrin kisan tämän painoisena niin olisi se ollut silti paljon mukavampi juosta 10 kiloa kevyempänä. Ehkä ensi vuonna sitten!Mukavaa kesän jatkoa. :)

    1. Kiitos Susanna kommentista! Ja vau, Nuts Pallas 55 K, täältä lähtee suuntaasi kumarrus ja valtavasti kunnioitusta! Tuollaiset juoksukisat ovat vielä kaukana minun tyyppiseltäni mukavuusjuoksijalta, joka tykkää tasaisesta asvaltista :D
      Mulla on kanssa tavoitteena olla vuodenvaihteessa normipainossa, sinne mennään hitaasti, mutta varmasti. Tsempit sulle painonhallintaan ja ihanaa kesää myös!

  2. Jenny, oot kyllä superinspiroiva! Palauttelen vuosien tauon jälkeen juoksua harrastusvalikoimaan. En ole koskaan juossut oikeasti pitkiä matkoja, kympin korkeintaan. Nyt tavoitteena siintää puolimaraton ensi keväänä tai kesällä. Jännää! Juoksun ohella teen kehonpainotreeniä kotona ja joogaan + käyn kerran viikossa pilateksessa. Kesä on mennyt ruokien kanssa vähän myttyyn mutta kunhan työt taas alkaa, haluan palata parempiin ruokatapoihin ja toivottavasti se näkyy myös varteen kertyneissä kiloissa. Ihailen sun maltillista mutta määrätietoista laihduttamista suunnattomasti! Voisin kuvitella, että oma tiekin veisi juuri tuota kautta. Aika näyttää, kuinka tässä käy. Kiitos kuitenkin kaikista ideoista ja motivaatiosta!

    1. Kiitos Anna-Kaisa kommentistasi, mahtava kuulla!
      Kyllä se juoksu sieltä lähtee, itsellänihän on kanssa tässä viimeisen kuuden vuoden aikana ollut aikamoista on-offia juoksun suhteen.
      Puoimaraton on hyvä tavoite ja varmasti ehdit tässä ajassa siihen oikein hyvin valmistautua! Itse olen huomannut, että kummasti joku juoksutapahtuma motivoi juoksemaan :)
      Mulla on aika samantyyppistä harjoittelua kun sulla. Mulla on salikorttikin, mutta mitenhän saisin itseni sinne väännettyä…Jooga on kyllä tosi hyvä kumppani juoksulle. Ja kehonpainotreeni kans.
      Mulla nää ruokailut on nyt vakiintuneet ja olen tottunut tähän terveellisempään ruokailuun ja jopa tykkään noista sapuskoista. Niin se ihminen tottuu kaikkeen :) Sun käy hyvin, mä tiedän sen. Kiva kuulla, että saat motivaatiota ja ideoitakin. Kivaa viikonloppua!

      1. Ihanaa, että joku uskoo siihen, että käy hyvin. :) Omat ajatukset vielä hakee uomaansa. Moni asia on toki kohdallaan jo, mutta ruokavalion kanssa (tai ehkä enemmän määrien) on pientä hiomista. Mutta maltilla hyvä tulee!

  3. Hyvä Jenny!! Näitä sun juttuja lukee hymy huulilla! :) Oon niin samaa mieltä painon vaikutuksesta juoksuun! Tuo 11kg ero on ihan huima (itse koin sen raskaana ollessa ja vielä lyhyitä lenkkejä hölkkäillessäni), mutta myös +/- pari kiloa ja eron huomaa! Itsellä keväällä kerätyt muutama kilo tuntuu edelleen hidastavan vauhtia, mutta onneksi maratonilla sitä ei niin paljon tarvitse kuin puolikkaalla! ;) Mulla on ensi viikolla suunnitelmissa juosta vielä kunnon pitkis ja sitten ne on siinä ennen HCM. Tsemppiä ja toivottavasti nähdään siellä! <3

    1. Kiitos Karoliina kommentistasi! Just luin aamulla varmaan kolme sun postausta, hienon pitkiksen olit tehnyt. Toki pitäis sinne sun blogiinkin kommentoida, mutta aina tulee jotain säätöä just sillä hetkellä :)
      Mua vähän jännittää tuo maraton, kun en ole ihan varma vauhdista. Mutta veikkaan, että tuosta Tukholman tuloksesta saan helposti puristettua puolikin tuntia pois. Oli meinaan se toka vessatauko ainakin viis minuuttia :D :D
      Kiitos sulle, kun olet niin mainio inspiraation lähde! Nähdään elokuussa <3 Kivaa viikonloppua!

Comments are closed.