15 kiloa laihempi – en koe laihduttaneeni grammaakaan

Kävin aamulla pitkästä aikaa vaa’alla. Olen laihtunut tämän vuoden aikana 15 kiloa, mutta en silti koe laihduttaneeni grammaakaan. En siis ajattele, että olisin tietoisesti laihduttanut, kuten aiemmin pari kolme kertaa viimeisen kuuden vuoden aikana, kun minulla on ollut ylipainoa ensimmäistä kertaa elämässäni. Kilot eivät ole myöskään huvenneet mitään huippuvauhtia: 15 kiloa yhdeksän kuukauden aikana tekee noin 1,7 kiloa kuukaudessa. Se on mielestäni hyvin maltillinen tahti. Tutkimustiedonkin mukaan maltillinen painonpudotustahti lupailee useimmilla pysyviä muutoksia. Itsekin vain tiedän, etten koskaan palaa enää siihen vuoden takaiseen. Se tarkoittaisi nimittäin sitä, että joutuisin opettelemaan uudestaan noita huonoja ruokatapoja! Niin hyvin ne ovat karisseet tämän matkani varrella, että ne tuntuvat jo itselleni todella epäsopivilta.

Ja taas saa hommata uudet farkut!

Toki paino varmaan kertyisi takaisin nopeaa tahtia, jos erityisesti ruokailutapani olisivat sellaiset kuin vielä viime syksynä. Ne pari kertaa aiemmin, kun ajattelin painonpudotusta projektina, palasin vanhoihin tapoihini projektin päätyttyä ja kun olin maalissa. Ja kuinkas sitten kävikään. Pian olin taas lähtöpisteessä ellen pahemmassakin jamassa.

Mutta tämä kerta on ollut erilainen, koska tein itselleni jo alusta lähtien selväksi, että tämä ei ole projekti, vaan oikeasti haluan päästä eroon erityisesti ruokatavoista, joita en enää kokenut omikseni. Sen ajatuksen jälkeen en oikeastaan enää keskittynyt siihen, mistä haluan eroon, vaan keskityin siihen, mitä kohti haluan mennä. Ehkä se on ollut myös yksi onnistumiseni salaisuuksista. En mieti sitä, mitä en halua, vaan mietin sitä, mitä haluan. Vaikka tavoitepainoni on vielä noin kuuden kilon päässä, tiedän, että tulen pääsemään siihen itselleni sopivaan normaalipainoon samalla tavalla kuin nytkin, ilman stressaamista tai oikeastaan edes asian miettimistä. Kiirettäkään ei ole, ei vieläkään. Koska olo on varma, ei tarvitse sählätä tai kiirehtiä.

Tuntuu kyllä ihan mahtavalta, että sen sijaan, että olisin laihduttanut tai vetänyt tällä kertaa jotain painonpudotusprojektia, oikeasti onnistuin muuttamaan elämäntapojani. Ja mikä parasta, en tietoisesti joudu enää valitsemaan erilaisia tapoja kuin aiemmin vaikka alkutalvesta. Niistä erilaisista tavoista on tullut rutiineja, ja se näkyy jokaisessa päivässäni jollain tavalla.

Siitä, mikä tuntui vielä vuosi sitten vaikealta, on tullut tavallista ja osa arkeani. Jos vielä alkutalvesta kiinnitin huomiota sopiviin annoskokoihin, siihen, että lähes joka ruoalla on jotain proteiinia, siihen, että syön säännöllisesti enkä päästä nälkää yllättämään, enää minun ei tarvitse. Nuo asiat sujuvat nykyään ilman, että joudun tekemään tietoisia valintoja.

Söin äsken jäätelöä. En syönyt koko puolen litran purkkia, kuten joskus aiemmin, vaan reilusti vajaan pari desiä. Mieleeni ei edes tullut, että ottaisin lisää, vain vaikkapa esimerkiksi siksi, että tekisi mieli. Ei tehnyt mieli. Otan nykyään varmaankin puolet aiemmasta ruokamäärästä, mitä tahansa sitten syönkään. Jos vatsani on täynnä, lopetan syömisen. Ennen kaikkea kuitenkin otan vain sen määrän, jonka arvelen syöväni. Kuukausia ostin arkilounaaksi usein salaatin kolmella pääraaka-aineella. Hiljattain jouduin luovuttamaan ja vähentämään salaatin kokoa kahteen pääraaka-aineeseen. En vain jaksa enää, vatsa ei vedä. Muutos on siis ollut paitsi henkinen, myös fyysinen.

Olen miettinyt, miksi tein tämän vasta nyt, mutta nopeasti käännän ajatuksen siihen, että kaikelle on aikansa.

Nyt jo naurattaa se, miten vuoden alussa rassasi, kun mitään ei tuntunut tapahtuvan ja kärsivällisyys painon suhteen oli ensin koetuksella. Se johtui siitä, että ajattelin asioista vielä samalla tavalla kuin olin ajatellut aiemmin: olin kärsimätön ja halusin tuloksia heti. Silloin vallalla olin se entinen minä, se, joka oli tuntenut itsensä viimeiset 5 vuotta ikuiseksi laihduttajaksi. Se, jonka mielestä painonhallinta ja painonpudotus oli projektiluontoinen keissi, ja kaiken lisäksi taistelua ja vaikeaa.

Tyytyväinen olen siitä, että ensimmäiset kuukaudet liikuin maltillisesti, enkä rysäyttänyt kaikkea elämässäni uusiksi kerralla. Liikuin itse asiassa keväällä vähemmän kuin pitkään aikaan, sillä halusin, että painonpudotus tapahtuu oikeasti ruokavaliolla, ja se liikunta on siitä muutoksesta ehkä se vajaa 20 prosenttia. Tämä siksi, koska jos olisi liikkunut paljon samalla kuin muutin elämäntapojani, olisin varmasti hoikistunut nopeammin, mutta en olisi ehkä pystynyt pitämään tuota liikkumisen tasoa yllä vaikka silloin, kun töitä on ollut paljon. Tällä hetkellä juoksen ja liikun 5-6 kertaa viikossa, mutta en tee sitä painoni tai sen hallinnan takia, en ajattele, että lähdenpä juoksemaan, jotta kulutan 1 000 kilokaloria, vaan liikunta on itselleni parasta stressin ehkäisyä ja nollausta ja niin sanottua omaa aikaa, kun saan olla vain ajatusteni kanssa.

Jos siis nyt tiivistäisin yllä olevan pariin tärkeimpään lauseeseen sinulle, joka olet samassa tilanteessa kuin itse olin vuodenvaihteessa, sanoisin, että:

  • Mieti myönteisesti sitä, mitä kohti haluat mennä, älä vello ja negistele siinä, mistä haluat eroon.
  • Tee asiat erilailla kuin aiemmilla yrityksilläsi pudottaa painoa. Samat tavat, samat tulokset. Eri tavat, eri tulokset.
  • Tee muutoksia, joita voisit helposti kuvitella tekeväsi elämässäsi pitkän aikaa. Raejuusto, parsakaali ja broilerin rintafilee eivät ole ehkä sitä sittenkään vai mitä luulet, vaikka ne hyviä ovatkin?
  • Tiukkapipoiselle kieltolinjalle lähteminkään tuskin kannattaa. Mitä vähemmän olen kieltänyt itseltäni mitään, sitä vähemmän minulla on ollut mielitekoja ja sitä harvemmin olen syönyt asioita, joita olen aiemmin kieltänyt itseltäni.
  • Lakkaa ajattelemasta, että sinun pitää laihtua niin ja niin monta (kymmentä) kiloa, jolloin asia tuntuu jo niin vaikealta, kaukaiselta ja haastavalta, että luovutat jo ennen kuin olet aloittanutkaan. Tässä asiassa on hyvä elää hetkessä ja elää kilo kerrallaan, jos kiloja on pakko edes funtsia.
  • Välillä paino junnaa, ja silloin muista, että elämässä on erilaisia jaksoja. Se ei tarkoita, että jokin asia olisi huonosti, keho vain ottaa aikansa taas muuttuakseen vähän lisää.

Tällaisia ajatuksia tänään! Mikäs meininki ruudun toisella puolella?

Jenny

P.s. Instagramissa ja Facebookissa. Tervetuloa! Lisää painonhallintaan ja muutokseen liittyviä postauksia löytyy blogin painonhallinta-kategoriassa.