Kuukausi: kesäkuu 2012

Ihmeitä matkan varrelta

Ihmeitä matkan varrelta

Kävimme tänään vaeltamassa laaksossa, jonka yli lentelimme eilen aamuyöstä kuumailmapallolla. Kyllä voi maisema rauhoittaa ihmisen kiitollisen hiljaiseksi. Reissussahan on itsestäänselvyys, että sitä pysähtyy ihastelemaan kaikkia näkemiään ihmeitä. Samaa voisi harrastaa kotonakin, vaikka ihmeet ovat tietenkin hieman erityyppisiä, kuten, että hanasta tulee juomavettä. No onhan meillä 

Terveisiä taivaalta

Terveisiä taivaalta

Tulipa tänään aamuyöstä voitettua yksi kammo. Vaikka unet jäivät vähiin 3.45 soineen puhelinherätyksen myötä, niin kyllä kannatti käydä katsomassa maata kuumailmapallosta käsin. Ja pakko sanoa sekin, että turhaan hermoilin. Toivon, että vielä koittaa päivä, kun sitä oppii olemaan stressaamatta tulevasta. Kuumailmapallossa lipuminen oli mahtava kokemus! 

Onni on saada kirjoittaa

Onni on saada kirjoittaa

Aijettä sentään, tänään mietin, miten onnellista on, että saan kirjoittaa työkseni! Saan kirjoittaa kirjaa, saan kirjoittaa lehtijuttuja, saan kirjoittaa tätä blogia kuin myös Hidasta elämää -sivustolla sijaitsevaa Onnen äärellä -blogiakin. Jälkimmäisen suksee on muuten ollut täysi yllätys, tykkääjiä on ollut satoja, oohhoh. Tiedän, etten saisi olla riippuvainen tai innostua liikoja siitä, mitä toiset ajattelevat, mutta kyllä vain palaute vaikka sitten tykkäilyjen muodossa lämmittää mieltä ja motivoi kirjoittamaan lisää. Tuntuu kliffalta!

Viime päivinä olen kirjoittanut valittamisesta, liikuntaa harrastavista äideistä, odottajan terveellisestä ruokavaliosta ja vuokra-asumisesta. Koska olen osittaisella hoitovapaalla, en yli kuukauteen ole ehtinyt Kaapelitehtaalle työhuoneelleni. Sujuu se työskentely näinkin, vaikka sitten hieman ääriolosuhteissa. Tänäänkin aamulla tein puhelinhaastattelua parvekkeelle suljettuna, persus jäässä kylmällä lattialla istuen, läppäri ja vihko sylissäni ja leikin, että en ole kotona. Jos taapero (josta muu perhe huolehti) nimittäin olisi tiennyt, että olen silläkin hetkellä mestoilla, homma olisi mennyt hankalaksi. Mielessäni kyllä naureskelin, että onpa ollut mukavempiakin asentoja ja paikkoja tehdä haastattelua, ja että pöytä olisi kyllä tosi jees juttu. Sitten päätin, että ääriolosuhteissa työskentelystä selviytyminen kertoo vain rautaisesta ammattitaidosta, hih.

Asiat rullaavat ja kun olen ottanut rennosti, haastateltavatkin ovat löytyneet vaivatta. Yhtä onnistunutta asiaa on seurannut toinen samanmoinen. Olen huomannut taas elävästi sen, miten rentous lisää rentoutta. Iloisuus lisää iloisuutta, innostus lisää innostusta, hyvä fiilis lisää hyvää fiilistä. Ja mikä parasta, olen huoletta tuhlannut näitä tuntemuksia myös ympäristööni. Saammehan takaisin sitä, mitä ympärillemme jakelemme. Uskon myös täysin siihen, että jos jauhaa aina niistä pieleen menneistä asioista, lisää asioita menee pieleen. Joskus sellainen vatvominen on ihan ok, mutta omaa oloani se ei ikinä paranna, enemmänkin päinvastoin. Mutta niitä huonoja hetkiäkin tarvitaan: jos huonoja fiiliksiä ja epäonnisia sattumuksia ei olisi lainkaan, tuskin tietäisimme, miten mahtavalta hyvä olo ja onnekkaat tapahtumat tuntuvat.

Elämän tulisi pääosin olla iloista, hauskaa ja onnellista. Se ei olekaan mikään hullumpi tavoite tai aikomus. Just do it!

Kiinalaisfilosofi Laotse on sanonut, että kun tajuat, ettei mitään puutu, maailma on sinun.

Juuri näin. (Kuva: Pinterest)
Moka on lahja

Moka on lahja

Usein meitä ja tekemisiämme rajoittavat uskomukset omasta itsestämme ja kyvyistämme. En mä osaa, en mä ehdi, en mä jaksa, ei musta oo siihen, se ei onnistu kuitenkaan, se menee varmasti pieleen, joku muu tekee sen varmasti mua paremmin.  Puppua, sanon minä. Itse ohjasin aikanaan haastavia 

Muutoksesta ja fiiliksistä!

Muutoksesta ja fiiliksistä!

Muutama päivä sitten lueskelin erästä yli vuosi sitten kirjoittamaani tekstiä, jossa käymäni uniryhmän muodossa ruodin näkemääni unta ja mietin ryhmäläisten avustuksella sen merkityksiä. Tuntui hassulta, että en tunnistanut itseäni tekstistä lainkaan. Toki muistin jutun kirjoittaneeni, mutta artikkelissa käsittelemäni tunteet tuntuivat täysin vierailta. Tulin iloiseksi. Tekstiä 

Kiitollisuudesta…

Kiitollisuudesta…

…postasin Hidasta elämää -sivuston Onnen äärellä -blogiini.

Leppoisaa sunnuntaita!

Juuri nyt olen kiitollinen asiasta, joka päättyi onnellisesti katastrofin aineksista huolimatta.
Fiilarit kattoon!

Fiilarit kattoon!

Tai jos nyt ei aivan kattoon, niin ainakin niitä on mahdollista muuttaa hieman paremmiksi. Ihan itse. Täälläkin postasin taannoin aiheesta. Arvonta on suoritettu! Tällä kertaa Lauttasaareen NLP-opiston päivän kestävälle Unelmiesi elämä -kurssille 10.6. lähtee Mervi R. Laitan Mervi sinulle sähköpostia! Kaunis kiitos kaikille osallistuneille. Teillä oli