Hyvä elämä

Unelma, joka ei jätä rauhaan…

… sellaisia on. Tiedätkö tunteen? Onko sinulla(kin) unelma, jolta et vain saa rauhaa? Taas perjantai! Työviikko hurahti taas sitä tahtia, että en voi kuin ihmetellä, mihin kaikki aika katosi. Kun viikossani tuntuu olevan vain maanantai, perjantai ja sunnuntai, haluaisin välillä niin kovasti ne lapsuuden loputtomat kesät takaisin. Kiihtynyt ajankulu saa minut elämään yhä enemmän hetkessä.… Read More Unelma, joka ei jätä rauhaan…

Hyvä elämä

Juhli elämää nyt!

Älä vasta huomenna. Torstaina saa pukeutua juhlahameeseen ja maanantaina voi hyvinkin juoda aamukahvia isomummon kultareunaisesta perintökupista. Emme me ole täällä sitä varten, että elämää saisi juhlistaa vain lomalla, viikonloppuna tai kun kalenterissa lukee niin. Enkä muuten ole koskaan kuullut kenenkään väittävän, että flunssan tullen en voisi niistää siihen anopilta joululahjaksi saatuun, somassa rasiassa viikattuna lekottelevaan… Read More Juhli elämää nyt!

Hyvä elämä

Olutta ja uusia kokemuksia!

Milloin sinä teit jotain viimeksi ensimmäisen kerran tai rohkenit poiketa tutuilta poljetuilta poluiltasi? Viime viikko oli monessa suhteessa erikoinen viikko, mutta hyvällä tavalla. Tuli tehtyä täysin uusia asioita ja katsottua vanhojakin hommia eri kulmasta kuin mihin olen tottunut. Useammin kuin kerran yllätin itsenikin: Tiistaina juoksin juoksumatolla pakastetussa, kadun laitaan rahdatussa rekkakontissa keskellä syksyistä Tukholmaa testaamassa… Read More Olutta ja uusia kokemuksia!

Hyvä elämä

Jännittämisestä voi päästä eroon

Kyllä, ihan oikeasti voi! Oletko sinäkin jännittäjä? Minä olen ollut. Mutta hyvä uutinen tulee tässä: en ole enää ja sinäkin voit päästä eroon jännittämisestä. Toki ennen jotain itselleni uutta tilannetta vatsassa saattaa kipristellä hieman, mutta koen, että se on jotain, joka ajaa minua kohti parhainta mahdollista suoritusta ja kuuluu uuteen asiaan. Pieni jännitys siis on… Read More Jännittämisestä voi päästä eroon

Hyvä elämä

Pelko on onnen käsijarru

Näin uskon. Ainakin yksi niistä jarruista. Yhtäkkiä keskellä kirkasta syyspäivää se ajatus välähti. Siinä hetkessä tunnistin sen, että paikoin roudaan vieläkin mukanani mennyttä, ikivanhoja tapahtumia, joilla ei tässä hetkessä ole merkitystä, ei arvoa, ei tarvetta. Aika ajoin enemmän, useimmiten onneksi vähemmän, joskus en sentään ollenkaan. No siinäpä sitten mietin, että miksi näin on ja ylipäänsä… Read More Pelko on onnen käsijarru