Kuukausi: helmikuu 2018

Haasta itseäsi ja tee asioita, jotka tuntuvat ihanalta ja kamalta samaan aikaan

Haasta itseäsi ja tee asioita, jotka tuntuvat ihanalta ja kamalta samaan aikaan

Tällä viikolla kävin tapaamassa Yle Vegan Hannah Norrenaa ja antamassa jälleen haastattelun toisella kotimaisella. Olisi ehkä kannattanut pyytää kysymykset etukäteen, mutta koska kyseessä ei ollut suora lähetys, en ollut niin huolissani. Kuitenkin ajattelen, että kannattaa haastaa itseä ja tehdä asioita, jotka tuntuvat ihanalta ja kamalta samaan aikaan! 

Jos pyytää vähän, saa vähän

Jos pyytää vähän, saa vähän

Iloinen järkytys Stockholm Multi Island Run -ultrakisaan pääsemisestä alkaa hieman hälvetä. Kuten Instagramin stooreissa tässä eräänä päivänä sepustin, hain ultrakisan lisäksi aiemmin myös Asics Frontrunneriksi. Eilen luin, että koko Euroopassa hakemuksia oli lähetetty 35 000 ja heistä 250 valitaan. Melko pienet ovat mahdollisuudet, mutta mahdollisuudet kuitenkin! Itsehän hain Ruotsin 

Mut valittiin! Eka ultra Tukholman saaristossa odottaa + juoksukuulumisia

Mut valittiin! Eka ultra Tukholman saaristossa odottaa + juoksukuulumisia

Okei! Kirjoitin ensin koko tämän postauksen, ja sitten olin laittamassa sitä julki, mutta sitten satuin kurkkaamaan sähköpostiini. Ja JUMALAUTSI sentään!! MIELETTÖMIÄ juoksu-uutisia! Eka ultra Tukholman saaristossa odottaa heinäkuussa! Meikäläinen on yksi 70 valitusta, joka pääsee juoksemaan heinäkuussa ultraa (ensimmäistä ultraani) Tukholman saaristoon!! Viime yönä näin unta, että sain kirjeen, että minut oli valittu. Puoliso vielä nauroi aamulla, että olikohan enneuni!

Viimeisenä hakupäivänä hain mukaan Stockholm Multi Island Run -kisaan ja koska kisaan pääsee kahden hengen tiimeissä, toki ilmoitin mukaan myös mösjöön (ei vastustellut). Ja äsken sain tietää, että minut ja mösjöö eli Team Henriksson Finland on valittu juoksemaan 75 kilometriä, 8 saarta ja yksi päivä Tukholman saaristoon heinäkuun ekana viikonloppuna. Toki tämäkin lysti maksaa, mutta uskon, että on joka pennin arvoinen.

Itkettää ja naurattaa samaan aikaan, mutta näin on näreet. Maratontreenin sijaan alkaakin nyt treenaaminen ekaa ultraa varten. Huhhhuhhuh, olen sanaton. Näin ne unelmat käyvät toteen. Puolisoni oli samaan aikaan lenkillä ja kun säntäsin rappukäytävään häntä vastaan ja kiljuin, me päästiin, me päästiin, vastaus oli eikä. Hahahaha. Nythän on suihkussa sulattelemassa asiaa. Mutta sanoi nauraen, että täytyy alkaa vissiin kipittää vielä enemmän.

Ja nyt se juoksupostaus, joka oli jo valmis ennen tätä ekaa uutista!

Nyt tulee juoksuhehkutusta, mutta kun se vain saa minut juuri nyt ihan superonnelliseksi. Uudenlaiset juoksukokemukset ovat tuntuneet mukavilta omien tuttujen vakioreittieni sijaan. Ja toissapäivänä meiliboksiin kilahti uusi juoksuohjelma Vauhtisammakolta. Olin tapaamassa Vauhtisammakon Annia viime keskiviikkona ja kävimme hieman läpi tämän vuoden kisoja ja sitä, mitä juoksuohjelmani pitää sisällään. Yhteislenkkejä muiden vauhtisammakkojen kanssa meillä on tästä eteenpäin kerran kuussa. Yhteistyöni Vauhtisammakon kanssa jatkuu siis hedelmällisenä. Viime syksynä tuli niin huikeaa kehitystä, joten toivotaan, että homma lähtee uuteen nousuun tämän muutaman kuukauden tasaisemman vaiheen jälkeen, joka Annin sanoin on ihan tavallista.

Osa tän päivän porukasta! Oli huippua!

Tänä vuonna kisataan

Tämän vuoden kisakausihan näyttää tältä, toki sinne jotain pientä saattaa tulla vielä lisäksi:

8.4. Berliinin puolimaraton

2.6. Tukholman 40-vuotisjuhlamaraton

7.7. SMIR

4.8. PNM Trail, jossa juoksen 23 kilometrin reitin (voi valita myös 10 tai 37 kilometriä)

18.8. Paavo Nurmi Marathon, jossa juoksen joko kympin tai puolikkaan

2.9. Trondheimin maraton

15.9. Espoon rantamaratonin puolikas

Annin kanssa sovimme, että tuo Trondheimin maraton on vuoden päätavoitteeni ja sinne lähden hakemaan neljän tunnin alitusta. Muuten en ole enää niin ehdoton noiden aikojen kanssa kun vielä viime syksyllä olin. Pääasia, että saan juosta, ei tule vammoja tai loukkaantumisia ja juoksu on minusta kivaa ja innostavaa. Tiedän, että nuo ovat oikeasti juoksutapahtumia eivätkä minunlaiseni juoksijan kohdalla kisoja, mutta kun se kisa-sana vain tuntuu niin paljon hauskemmalta. Ja tottahan toki meikäläinen siellä kisaa, itseään vastaan nimittäin.

Nastakengät veivät poluille

Kuten aiemminkin kirjoitin, Sarvalta saadut testilenkkarit nostivat kyllä talvijuoksuni ihan uudelle levelille. Ensimmäistä talvea juoksen nyt nastakengillä ja kun tänään pääsin Sarvoilla vielä kunnoilla poluille (tosin melko tampatuille) ja metsään, niin en voi muuta sanoa kuin että olipas mahtavaa!

Tuon polkujuoksun aion nyt ottaa haltuun tässä talven ja kevään mittaan. Odotan jo innolla tuota PNM Trail -kisaa ja tulen varmasti kirjoittamaan aloittelevan polkujuoksijan treenaamisesta paljon lisää. Olen jo pitkään kaivannut sitä, että pääsen kunnolla metsään juoksemaan. Onhan täällä kaupungissakin luontoa, mutta alkaa kyllästyttää kiertää samoja reittejä. Odotankin innolla myös sitä, että kesä tulee ja pääsemme landelle lomailemaan. Ulkosaaristossa ei ole kuin metsää ympärillä, joten se on kuin polkujuoksijan taivas. Harmi, etten innostunut poluista jo aiemmin, koska tosiaan kesäpaikassa puitteet sille ovat huikeat. Ja ihan heti ei tule saaren toinen laita vastaan, joten siellä on lääniä temmeltää.

Tänään aamulla tie vei Vantaan Hakunilan metsiin. Juoksujalka vipattaa -blogin Merituuli oli kerännyt pienen porukan kokoon ja seitsemän naisen voimin hölköttelimme metsässä pari tuntia. Vaihteleva maasto, superkaunis talvipäivä, hyvä seura, upeat maisemat ja linnunlaulu saivat kyllä sydämen pakahtumaan. Vain makkara puuttui, hahaha. Oli niin mahtava reissu, että meikäläinen palasi hymy korvissa kotiin. Pakko päästä metsään pian uudestaan! Niin ja se ostamani Salomonin juoksuliivi, se oli ihan mielettömän kätevä! Vesi kulki näppärästi mukana ja oli vielä kylmää kuin mikä. Ja olisi sinne liiviin ne makkaratkin mahtuneet, joita olisi voinut laavulla grillata.

Yksi meistä juoksi villasukissa! Aion kokeilla, on kuulema huippua!

Koko poppoo! Ihania daameja!
Oli niin mahtavaa!

Hallitreeni testattu

Viikko sitten lauantaina kävin testaamassa hallijuoksua pitkästä aikaa. Kätevää oli, kun esportin juoksurata sijaitsee Urheilupuiston metroaseman kupeessa. Juoksua tuli yhteensä 25,7 kilometriä sisällä hallissa. Oli ihan mahtavaa, että kaksi naista tuli juttelemaan ja kertoi lukevansa ja seuraavansa juttujani. Toinen näistä tulikin vielä seuraavana päivänä ohjaamalleni sisäpyöräilytunnille! Terkkuja, jos olet ja olette langan päässä, oli hauskaa!

Hallijuoksu ei lähtenyt superhyvin käyntiin, koska kärsin ensimmäisen tunnin ajan vatsanväänteistä. Oli kyllä mahtava homma, että siisti sisävessa oli aina 400 metrin välein, hahaha. Lopulta juoksu alkoi kulkea ja musiikkia kuuntelemalla tuo vajaa kolmetuntinen meni aika sukkelaan. Juoksumatolla en jaksa juosta kuin vartin maksimissaan, mutta hallijuoksu näemmä sujuu ihan mukavasti. Parempi olisikin sujua, sillä ostin 10 x-kortin, joka on voimassa vain 3 kuukautta. Jos tuo kerta jää ainoaksi, niin tulee kyllä lenkille hintaa (87 euroa)!

Juoksu on vienyt meikäläisen mennessään ja vie koko ajan enemmän. Taisi käydä niin kuin Tarja Virolaiselle, joka kirjoitti Juoksijan sielu -kirjan. Olen tuon kirjan nyt kerran lukenut ja luen sen vielä toisen kerran, juttua siitä tulossa vihdoin loppuviikosta.

Niin kiitollinen olen toimivista jaloista, jaksavasta kehosta ja mielestä, joka janoaa koko ajan pidempää ja pidempää lenkkiä. Kaiken juoksuun liittyneen hankaluuden (ylikunnon, juoksijan polven, ylipainon nyt vain mainitakseni) jälkeen minulla on sellainen olo, että minut on luotu juoksemaan. Eikä ole edes paineita ajoista tai kilometreistä, vaikka tykkään niistä kirjaa pitääkin. Parasta on se, että voin ja saan juosta ja pystyn juoksemaan. Ja toki pidän itsestäni myös muuten huolta.

Aion maaliskuun lopussa tai huhtikuun alkupuolella pitää aloitteleville juoksijoille Helsingissä lenkin, jossa juostaan ja kävellään vaikka 3/1-minuutin suhteessa. Jos sua innostelee sellainen, jätähän joku merkki.

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Jenny

*INSTAGRAMISSA*

Lue myös

Talvijuoksu – jee vai yök?

Ajattele toisin elämänmuutoksesta

Aloitteleva juoksija – vältä nämä virheet

 

Tavoitteista ja rohkeudesta Ihana nainen -hemmottelun lomassa

Pari viikkoa sitten vietin lauantaitani kivassa seurassa Ihana rohkeus -päivässä. Valokuvaajat Mirkku Merimaa ja Niina Stolt kutsuivat minut paikalle ja täytyy sanoa, että työviikko oli jälleen ollut niin hektinen, että vaikka olin vastannut kyllä, en oikein vielä edes samana aamuna tiennyt, mihin olin taas jälleen 

Talvijuoksu jee vai yök – nastoilla vai ilman?

Talvijuoksu jee vai yök – nastoilla vai ilman?

Kun kysyin Instagramissa sitä, kuinka moni tykkää talvijuoksusta ja kuinka monen mielestä se on yök, 163 vastasi että tykkää ja 31 tyyppiä yök. Itse olin pitkään paitsi vannoutunut sisäliikkuja, niin juoksin vain harvoin talvella ja kallistuin enemmän tuon jälkimmäisen mielipiteen puoleen. Kun nelisen vuotta sitten osallistuin Adidas Heimoon,