Kuukausi: elokuu 2018

Inspiraationa muut ihmiset – kadehtimisen sijaan kannattaa verkostoitua

Inspiraationa muut ihmiset – kadehtimisen sijaan kannattaa verkostoitua

Kävin viime viikolla lounaalla ihmisen kanssa, jonka kanssa ollaan ystävystytty oikeastaan blogini tiimoilta. Ei vielä niin hyvin tunnetakaan, mutta aina silloin tällöin törmätään tai sovitaan tapaaminen ja sitten jutellaan kaikista asioista maan ja taivaan välillä. Tämä ihminen sitten kertoi, kuinka on laittanut ihan randomisti häntä 

Surkea uimari matkalla uintitekniikkakurssille

Surkea uimari matkalla uintitekniikkakurssille

Olen aina pitänyt itseäni surkeana uimarina. Nyt tämä surkea uimari on matkalla uinnin tekniikkakurssille. Selvisin koululiikunnan uintivuoroista vain siksi, että usein sain uida luokan parhaan uimaritytön parina. Mutta kuulkaas, ehkä minustakin sukeutuu jonkin sortin uimari. Ties vaikka olenkin tulevasta uudesta lajista ihan liekeissä, kuten Harkittujen 

Jos jotain ei halua tarpeeksi – ei sen eteen ole valmis tekemään riittävästi

Jos jotain ei halua tarpeeksi – ei sen eteen ole valmis tekemään riittävästi

Jos jotain ei halua tarpeeksi – ei sen eteen ole valmis tekemään riittävästi. En ole pitkästä aikaa kirjoittanut unelmista, mutta se ei tarkoita, etteikö itselläni olisi niitä myös tällä hetkellä, vaikka elämä nykyään on mukavan tasapaksua. Kun nelisen vuotta sitten asuimme 1950-luvun rivitalopätkässä, jossa kaiken kruunasi vesivahinko, haaveilin tiskikoneesta ja kodista, joka tuntuisi kodilta useamman kerran muuttamisen jälkeen. Tämä unelma toteutui yli kolme vuotta sitten ja bonarina oli vielä iso kylpyhuone, jossa on ihana lattialämmitys ja jonne mahtui pyykinpesukone. Ah sitä kiitollisuuden määrää! Jossain vaiheessa haaveilin kuumeisesti myös uudesta autosta, mutta tiedän, että senkin aika tulee vielä. Tällä hetkellä haaveilen oikeastaan kahdesta asiasta, jotka epämääräisemmän haihattelun jälkeen ovat muuttuneet tavoitteeksi. Toinen liittyy työhön ja toinen urheiluun. Kumpikin oikeastaan liittyvät myös toisiinsa ja vaativat samoja asioita: kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä, vahvaa henkistä kanttia ja hyvää fyysistä kuntoa.

Oma elämä junnaa, vai junnaako sittenkään?

Mietin juuri tällä viikolla Insta Stooreissa, miten joskus tuntuu siltä, että ”kaikille muille” sattuu ja tapahtuu mahtavia asioita, kun itse tuntee joskus jumittavan arjessaan. Olen tosi iloinen muiden puolesta tai ehkä enemmänkin iloitsen mieluiten heidän kanssaan. Lisäksi muiden menestyminen ja onnistuminen ovat tosi inspiroivaa seurattavaa. Olen saanut niin paljon virtaa muista ihmisistä, vaikka aina en heitä edes tunnekaan oikeasti. Huomasin kuitenkin, että enemmän voisi olla iloinen myös itsensä puolesta ja nähdä kaikki se hyvä, mitä itse saa aikaan tai mitä omassa elämässä tapahtuu. Vaikka arki tuntuu välillä niin arjelta, niin se kaikkihan on sitä, miksi me olemme täällä ja tärkeää on haluta omaa elämää, ei muiden elämää. Somessa omat unelmat ja tavoitteet voivat jopa lähteä väärille raiteille. Sitä voi kuvitella, että haluaa jotain vain siksi, kun joku muukin haluaa sitä. Tai voi luulla, että haluaa jotain mielenkiintoista siksi, että joku muu on saavuttanut sen.

Kuitenkin olen huomannut sen, että ne unelmat ja haaveet eivät muutu tavoitteiksi, jos ne eivät ole niitä omia, joita omassa sydämessään toivoo ja haluaa oikeasti kaikin keinoin toteuttaa. Jos jotain asiaa ei halua tarpeeksi, en ainakaan itse ole valmis tekemään sen eteen riittävästi. Silloin homma jää usein olisi joo ihan kiva, mutta -asteelle ja silloin ainakin itse huomaan, että parempi antaa olla. Jos kyse sen sijaan on asiasta, jonka todella haluaa toteuttaa tai saavuttaa, niin kyllä sitä pienen kypsyttelyn jälkeen on valmis tekemään kaikkensa ja elämään arkeaan niin, että tavoite toteutuu tai että ainakin on mennyt sitä kohti. Aina kyse ei ole tietenkään vain meistä, ja kaikesta emme voi todellakaan päättää, mutta moneen asiaan voimme kuitenkin vaikuttaa.

Teen joka päivä asioita tavoitteideni eteen

Tällä hetkellä arki on varsin rutiininomaista. Nukun, syön, liikun ja palaudun nuo tavoitteet oikeastaan päivittäin mielessäni, koska haluan. Päivittäin teen myös henkistä treeniä. Esimerkiksi fiilistelen tunteitani, hankalammalla hetkellä pyrin nimeämään tunteen ja ylipäänsä tunnustelen, miltä minusta tuntuu ja miksi minusta tuntuu siltä. Stressaavan alkuvuoden jälkeen olen myös pyrkinyt olemaan enemmän sinut stressin kanssa, koska sitä emme koskaan täysin pääse pakoon, eikä tarvitsekaan. Paitsi että stressinsietämiseen liittyy moni fyysinen asia, kuten syöminen ja nukkuminen, myös hengähdyshetket työpäivien aikana ja ylipäänsä se, että välillä vain on tekemättä mitään, on tärkeää.

Itseen uskominen on myös tärkeää. On hyvä miettiä sitä, vievätkö ne omat ajatukset kohti niitä omia tavoitteita vai sabotoiko sitä mielessään jo onnistumisen mahdollisuuksia katastrofikelailemalla ja olemalla uskomatta itseensä. Usein muilla ihmisillä on mielipiteitä niitä meidän tavoitteitamme ajatellen. Silloin on hyvä muistaa, että he peilaavat usein itseään meidän tavoitteeseemme, jota he eivät itse halua ja joka ei heistä tunnu panostamisen arvoiselta. Silloin sitä helposti kuulee vähätteleviä kommentteja. Silloin onkin parasta vain uskoa itse omaan asiaansa ja olla välillä jopa ehkä hiljaa, eikä kertoa liikaa, kun on vielä vaiheessa.

Mahtavaa viikonloppua! Voimaa ja valoa sun unelmille!

Jenny

INSTAGRAMISSA: jenny_vastaiskuankeudelle

FACEBOOKISSA: vastaiskuankeudellefi

Lue myös:

Keho ja mieli tottuvat – silti ei tarvitse tyytyä pahaan oloon

Yhdestä en luovu ja se on uni

45 päivää juoksutelakkaa

Yhtäkkiä on helppoa olla zen ja kiitollinen

Tasapainoinen arki synnyttää liikuntamotivaatiota

4 viikkoa salitreeniä takana – haaveena leuanveto

4 viikkoa salitreeniä takana – haaveena leuanveto

Neljä viikkoa säännöllistä salitreeniä takana ja vaikka nostelenkin vielä ”vauvojen painoja”, moneen muuhun verrattuna, olen huomaavinani jotain edistystä. (Ja haaveissa on myös leuanveto, edes yksi kappale!) Esimerkiksi penkkipunnerruksessa teen nyt kahdeksan sarjoja 30 kilolla, kun aluksi meni vain muutama toisto tuolla painomäärällä. Toki olen huomannut 

45 päivää juoksutelakkaa + sulle Fit-lehden ilmainen juhlanumero

45 päivää juoksutelakkaa + sulle Fit-lehden ilmainen juhlanumero

Tiedän, että 45 päivää ilman juoksua on lyhyt aika, ja moni on joutunut olemaan paljon pidempäänkin juoksutelakalla. Mutta koska juoksu on jotain, joka on palannut elämään olemaan läsnä jollain tasolla päivittäin, tuntuu tämä 45 päivää välillä pitkältä ajalta (ja jatkuu vain). Tiedostan sen, että kaikki 

If the hurt comes, so will the happiness – totta joka sana

If the hurt comes, so will the happiness – totta joka sana

If the hurt comes, so will the happiness. Be patient. Vapaasti käännettynä se on jotakuinkin näin, että jos sinuun sattuu, tulee  ilokin. Ole kärsivällinen.

Totta (minulle) joka sana.

Tuo Rupi Kaurin ajatelma on yksi lemppareitani ja suosikkejani, jonka pidän mielessäni erityisesti niinä hetkinä, kun on stressiä, vaikeuksia, surua, epätoivoa, harmia tai ahdistusta. Toki osaan suhtautua asioihin nykyään eri tavalla kuin vaikka juuri kymmenen vuotta sitten, kun olin itse keskellä kaaosta, mutta eihän kenenkään arki ole aina purkkaa ja popparia. Tänään kun taas selailin Pinterestiä ja Rupi Kaur sattui silmiini, toivoin, että olisivatpa nuo kaksi kaunista lausetta sattuneet silmiini jo silloin, kun elämä potki päähän eikä päivä juuri paistellut risukasaan. Noista ajoista on jo kauan, mutta toki ne kulkevat mukanani, ovathan ne osa elämänhistoriaani.

Kiitollinen useimmista kokemuksista

Siitä saan olla itselleni kiitollinen, että lopulta lakkasin vellomasta ja valitsin haluta parempaa. Olen onnellinen, että halusin oppia hyväksymään ja antamaan anteeksi. Olen tyytyväinen siitä, että halusin olla taas iloinen ja voida hyvin, mennä eteenpäin ja kääntää vaikeudet voimavaraksi. Ja niin juuri tapahtui. Yhä ajattelen kuitenkin niin, että olen selviytynyt monenlaisesta enkä useinkaan voi olla ihmettelemättä sitä, miten kiitollinen niistä kokemuksista olenkaan nyt, pitkän ajan jälkeen. Monena päivänä olen ajatellut taas sitä, miten kantapään kautta ihminen oppiikaan. Ja vaikka sitä ei siinä hetkessä halua uskoa, monissa asioissa on jotain, joka lopulta muuttaa ihmistä ja arvomaailmaa parempaan suuntaan. En sano, että kaikessa on, mutta sanon, kuten ennenkin, että monessa on.

Aina ei ole ollut helppoa eikä vaivatonta, mutta kun on ollut vaikeaa, osaa sitä helppoa ja vaivatonta ja varsinkin tasapaksua elämää arvostaa ihan eri tavalla. Sitä on lopulta kiitollinen aika vähästä, jos nyt niitä elämän pieniä suuria iloja voi vähäksi kutsua. Ehkä parempi onkin sanoa, että sitä osaa arvostaa monia eri asioita eri tavalla kuin joskus aiemmin. Sitä nauttii siitä arjesta, jossa kaikki on ihan hyvin. Ei ole enää oloa, että mikään ei riitä. Kun se, että saa aamulla avata silmät ja nousta uuteen päivään, oli sitten nukkunut hyvin tai heräillyt vielä paremmin, on jo enemmän kuin tarpeeksi.

Elämään mahtuu kaikkea

Silti minua olisi varmasti jo tuolloin aikanaan lohduttaneet nuo kauniit ja koruttomat sanat, jotka mielestäni kuvastavat elämää varsin hyvin. Sitähän tämä on, välillä sattuu ja välillä naurattaa, välillä ottaa päähän ja välillä kaikki on paremmin kuin koskaan. Joskus matto katoaa jalkojen alta ja kurkkua kuristaa, ei usko, että selviää tai jaksaa. Mutta kaikki muuttuu, hiipuu, häipyy ja laimenee. Joskus se vie muutaman kuukauden, joskus vuosia.

Oli miten oli, uskon vahvasti noihin kahteen lauseeseen:

If the hurt comes, so will the happiness. Be patient.

Mahtavaa alkanutta viikkoa! Iloitaan pienestä!

Jenny

INSTAGRAMISSA: jenny_vastaiskuankeudelle

FACEBOOKISSA: vastaiskuankeudellefi

Lue myös:

Keho ja mieli tottuvat – silti ei tarvitse tyytyä pahaan oloon

Yhdestä en luovu ja se on uni

 

 

 

 

Kun arki on tasapainoista, liikuntamotivaatio syntyy automaattisesti

Kun arki on tasapainoista, liikuntamotivaatio syntyy automaattisesti

Minulta usein kysytään, mistä ihmeestä sitä saisi liikuntamotivaatiota. Siihenkään ei ole poppakonsteja, vaan kyse on aika tylsästäkin asiasta: kun arki on tasapainoista, liikuntamotivaatio syntyy automaattisesti. Toki uudet treenivaatteet ja vaikka juoksukisaan ilmoittautuminen voivat hetkellisesti lisätä intoa liikkua, mutta se perusmotivaatio syntyy siitä, että arki on 

Luento Vauhtisammakon juoksumessuilla ja ensi vuoden juoksukisapaljastuksia

Luento Vauhtisammakon juoksumessuilla ja ensi vuoden juoksukisapaljastuksia

Syyskuussa luennoin Vauhtisammakon juoksumessuilla ja ensi vuoden kisasuunnitelmatkin alkavat muodostua. Juoksutelakka on tehnyt hyvää niin päälle kuin kropalle. Tänään aamulla olin salilla jo ennen seiskaa ja olin päättänyt testata, miten spinning-pyörällä polkeminen sujuu kuusi viikkoa sitten murtuneen jalkapöydän kanssa. Kokeilin spinupyörää jo tovin vajaa kolme 

Yhtäkkiä on helppoa olla zen ja kiitollinen

Yhtäkkiä on helppoa olla zen ja kiitollinen

Vaikka loman jälkeen oli pientä ahdistusta töihinpaluusta ja kaikesta siitä, miten arjen saa rullaamaan heinäkuisen pellossa elelemisen jälkeen, päällimmäinen olo tällä hetkellä on vain kiitollisuus ja onnellisuus. Jos vielä heinäkuussa stressasin ja peräänkuulutin rentoa ja joustavaa elämänasennetta, sitä zeniä, joka tuntui olevan kadoksissa, mietinpä nyt vain, miksi otin niin kovia kierroksia kaikesta. Zen on siis saapunut eikä sitä hetkauttanut edes lapsen lukujärjestyksessä ollut klo kympin aamu, joka siis tietää sitä, että perjantaisin olen töissä vasta noin puoli yhdentoista aikaan! Maailmankaikkeudelle kiitos liukumista ja joustavasta työajasta.

Murehdin niin turhaan

Nyt kun on jostain syystä helppoa tuntea itsensä kiitolliseksi ja onnelliseksi tuosta noin vain ilman mitään erityistä syytä, on helppoa ihmetellä sitä, miksi moni asia tuntui niin vaikealta lomalla, jolloin luulisi, että asiat tuntuisivat helpommilta. Tuli hukattua aika monta lomapäivää heinäkuun alussa esimerkiksi jalasta (ja muutamasta muusta, kuten taloudellisesta tilanteesta) murehtimiseen, vaikkei murtuman luutumista eikä pankkitilin saldoa voinut jeesata murehtimalla eikä syvään kuoppaan uppoamisella. Sitten, kun aloin löytää tuota vaihtoehtoista treeniä, jalkavaivasta murehtiminen jäi kokonaan ja olen saanut hikoilla ihan yhtä paljon kuin juostessa. Ja saimme vietettyä kivan kesän, vaikka aika minimibudjetilla meninkin.

Kukkia sulle!

Toki minua heinäkuussa harmitti se, että jouduin siirtämään erään tärkeän tilaisuuden elokuun alusta, koska sinne olisin tarvinnut kahta toimivaa jalkaa. Olinhan valmistellut itseäni tuota päivää varten jo neljä vuotta (!!), mutta nyt koko homma jäi seuraavaan mahdolliseen kertaan. Se, pääsenkö mukaan sillä seuraavalla mahdollisella kerralla selviää vasta ensi kuun alussa, mutta uskon, että sekin asia järjestyy.

Tällä tämän hetkisellä tiedollani luulen, että tässäkin asiassa sen siirtyminen hieman eteenpäin oli oikeastaan parasta, mitä saattoi tapahtua. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, tätäkään en pystynyt hyväksymään ennen kuin vasta pienen vellomisen jälkeen, vaikka eräs ystäväkin totesi, että varmaan parempi, että se siirtyy, kun sulla on toi kirjaprojektikin nyt päällä. Ah, hänpä oli niin vallan oikeassa. Minulla on nyt vielä muutama kuukausi aikaa valmistautua koitokseen, johon en ehkä olisi ollut niin valmis nyt elokuussa.

Pienet asiat tekevät kiitolliseksi

Mutta miten helppoa onkaan ottaa asiat nyt vastaan sellaisina kuin ne tulevat ja olevat. Miten helppoa oli eilen aamulla olla kiitollinen elämästä, siitä, että saa täällä höyhenen lailla leijailla ja inspiroida ja ilahduttaa muita ihmisiä ja ilahtua ja inspiroitua juuri sinusta. Miten helppoa oli olla onnellinen siitä, että pitkästä aikaa eilen meitä oli koossa 4/5 osaa perhettä (esikoiseni asuu jo omillaan eri kaupungissa ja siksi puuttui paikalta), saimme yhdessä haettua keskimmäisen vanhojentanssipuvun (kyllä, näin aikaisessa pitää olla), vietyä sairaalasta lainaamani kepit takaisin, ostettua kuopukselle kouluun sisätossut ja tehtyä viikon ruokaostokset. Tuntui mahtavalta saada hoidettua noin monta asiaa saman illan aikana! Miten helppoa oli olla kiitollinen työpäivästä, siitä, että on työpaikka jonne saa mennä. Miten helppoa oli olla kiitollinen siitä, että sain lukea hyvää kirjaa ennen nukahtamista ja käpertyä omaan peittoon omassa sängyssä, kotona ja turvassa.

En tiedä, miksi stressasin niin paljon kaikkea kesällä, enkä tiedä, miksi nyt kaikki on niin vaivatonta ja on helppoa olla zen ja kiitollinen. Ehkä olen vain ihminen, jolle rutiinit sopivat ja jonka arjen rutiinit saavat rullaamaan. Tai ehkä tämä asenne on tulosta siitä, että sain levättyä tarpeeksi, sillä olinhan hektisen kevään jälkeen ihan poikki. Vai onko tämä kirjan kirjoittamisen edistymisen tulosta ja jonkin näkymättömän stressin laukeamista? Kirjani sisältö on pian valmis, sillä on jo nimi ja kansi ja marraskuussa painokoneet alkavat raksuttaa.

En tiedä, mutta nyt on hyvä. Tiedän kuitenkin sen, että tuuli voi kääntyä, sillä kaikki menee aina ohi. Aina. Nautin kuitenkin tästä olotilasta nyt ihan täysillä.

Mahtavaa päivää sinulle!

Jenny

Instagramissa

Facebookissa

Lue myös:

Keho ja mieli tottuvat – silti ei tarvitse tyytyä pahaan oloon

Yhdestä en luovu ja se on uni

Kuusi treeniä viikossa – liikunta ei ole itsestäänselvyys

Kuusi treeniä viikossa – liikunta ei ole itsestäänselvyys

Kuusi treeniä viikossa – liikunta ei ole itsestäänselvyys. Treenejä saattaa tulla enemmänkin, mutta aloitan syksyn ja palaan normitreeneihini heti kun jalka sallii tarkasti itseäni kuunnellen. Vihdoin on arki alkanut meidänkin perheessä, kun kuopuksen koulu alkoi eilen. Arki tarkoittaa itselleni rutiineja, jotka eivät suinkaan ahdista, vaan