Kuukausi: syyskuu 2018

Herkuttelu kuuluu elämään – tärkeämpää on se, miten syö normiarjessa

Herkuttelu kuuluu elämään – tärkeämpää on se, miten syö normiarjessa

Viikonloppu oli yhtä herkuttelua: siihen mahtui perjantaipizza, kaksi brunssia ja yhdet synttärit. Mutta sellaista se on, välillä herkutellaan enemmän, ja sitten palataan taas arkiruokiin ja normisyömisiin. Eikä podeta morkkista eikä myöskään niukenneta alkuviikon ruokailuja, jolloin tulee takuulla nälkä, ja mahdollisuus ylensyöntiin on taas olemassa. Viikonloppuna 

Polkujuoksu – parasta stressinpoistoa

Polkujuoksu – parasta stressinpoistoa

Minä, entinen asvaltilla ja vähän myös hiekkateillä köpöttelijä en olisi uskonut, miten polkujuoksu ottaa ja vie mennessään. Jo ensimmäinen polkulenkki ensimmäistä kertaa vuosiin viime talvena nosti onnellisuustasot maksimeihin. Jatkoin varovaista tutustumista polkujuoksuun enkä enää voisi olla ilman sitä. Toki aina poluille meneminen ei ole mahdollista 

Hyvän dominoefekti

Hyvän dominoefekti

Viime viikolla totesin, että just nyt on ihan älyttömän makee putki meneillään, oikea hyvän dominoefekti ja sen sijaan, että pelkään, että se loppuun, nautin siitä ihan täysillä. No sitten jo vallan seuraavana päivänähän kävi ilmi eräs virhe töissä, joka olisi mielellään saanut jäädä tapahtumatta. Melkein olisi tehnyt mieli todeta, että no nyt, siitäs sain, koska hehkutin, mutta kerrankin en tehnyt niin. Sen sijaan huomasin, että opin itsestäni jälleen lisää virheen jälkivaikutuksia korjatessani. Vaikka minua otti päähän, en stressaantunut, vaan tein sen, minkä saatoin tehdä, pahoittelin asiaa, ja mietin, miten voin jatkossa välttää vastaavan. Ei tunti- tai päiväkausien vatvomista, itsesyytöksiä ja katastrofin suurentelua, kuten joskus aiemmin, vaikka vielä muutama vuosi sitten.

Seuraavana päivänä palautin itseni taas siihen älyttömän makeeseen putkeen ja hyvän dominoefektiin. Uskon, että kun ihminen odottaa hyvää ja näkee ne pienet ja isotkin hyvät asiat ympärillään, on kiitollinen, arvostaa asioita, itseään ja sitä, että saa olla olemassa, myös tapahtuu paljon hyviä asioita. Tai varmasti niitä kivoja asioita tapahtuu muutenkin, mutta jos asenne on peruspessimistinen tai arki on yhtä suorittamista, eikä ehdi näkemään, mitä kaikkea elämässä onkaan, voi olla, että ne hyvyydetkin jäävät huomaamatta.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa! Kuva: Hanne Manelius

Lottovoitto on jo täällä

Olisi kauheaa, jos jäisi odottamaan vain lottovoittoa, kun aika moni asia ympärillämme ja arjessamme on lottovoittoa. Vaikka arki välillä tökkii ja joskus suru vie maton jalkojen alta, silti useimmiten on jotain hyvää, edes pienen pientä, johon voi tarrata. Ja toisinaan taas arki tuntuu niin tasapaksulta, ettei osaa enää nähdä niitä kaikkia pieniä hyviä fiboja, sitä tottuu, turtuu ja alkaa pitää asioita itsestäänselvyytenä. Silti uskon, että niin monen arvostamisella on elämässä paljon merkitystä.

Tässä tämän viikon parhaani:

Kehoni on korjannut itse minun murtuneen jalkani. Jo kolmas viikko juoksua takana ja jalka on oireeton. Kiitos siis kahdesta jalasta, jotka toimivat, ja joilla voin kävellä ja juosta.

Vaikka kirjan tekeminen on välillä käynyt työstä, olen saanut tehdä sen ja sitä ennenkin jo muutaman opuksen. Kirjan kirjoittaminen oli joskus suuri unelmani, joka on toteutunut nyt moninkertaisesti. Elämä on ihmeellistä.

Kaiken pitkällisen soutamisen ja huopaamisen jälkeen olen ottanut askelia kohti erästä suurta unelmaani ja tavoitettani. Voi olla, ettei se osoittaudukaan siksi, miksi sitä kuvittelen, mutta ainakin voin olla kiitollinen itselleni, että uskallan, oli lopputulos mikä tahansa.

Näen sunnuntaina esikoistyttäreni, joka on muuttanut omilleen toiseen kaupunkiin. Niin ne lapset kasvavat, ja ovat lainaa vain. Vaikka välillä aika pikkulasten kanssa tuntuu matelevan, yhtäkkiä he ovatkin jo 21-vuotiaita. Olisinpa osannut arvostaa aiemmin vielä vähän enemmän sitä, mitä pikkulapsiperhe aika piti sisällään.

Treeni kulkee, ruoka maistuu, nukkuminen on parasta maailmassa ja omasta itsestäni on tullut minulle niin tärkeä, että haluan tehdä koko ajan enemmän ja enemmän hyviä tekoja itselleni. Näin ei ollut vielä reilu kaksi vuotta sitten. Nyt on. Kaikki voi muuttua.

On aivan mahtavaa saada olla olemassa. Kun peruutan 10 vuotta taaksepäin, arki oli niin vaikeaa, etten olisi koskaan voinut saada noita sanoja ulos suustani. Nykyään tuo on se, mitä 95-prosenttisesti ajattelen ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla, kun suljen silmäni.

Ihanaa perjantaita!

Jenny

INSTAGRAMISSA: jenny_vastaiskuankeudelle

FACEBOOKISSA: vastaiskuankeudellefi

Lue lisää ja laita jakoon: 

Lisää rakkautta maailmaan, aloita heti

Juoksutaukoa? Näin pääset alkuun!

Ihminen kasvaa ja unelmat muuttuvat

Uuteen nousuun – viides kirjani ilmestyy 4.1.2019

Uuteen nousuun – viides kirjani ilmestyy 4.1.2019

Tässä se on, 4.1.2019 ilmestyvä uusin kirjalapseni Uuteen nousuun. Tämä on ollut kaikista vaativin projekti tähän mennessä, koska kyseessä on ”oikea” kirja pelkkien haastattelujen tai ajatelmien sijaan, joita aiemmissa neljässä tekeleessäni (minusta tekele-sana on jotenkin suloinen eikä ollenkaan halveksiva) on ollut. Mutta niin se vain 

Ihminen kasvaa ja unelmat muuttuvat

Ihminen kasvaa ja unelmat muuttuvat

Jos minulla ei olisi unelmia ja tavoitteita, kuihtuisin pois, huomasin sanovani tänään 17-vuotiaalle tyttärelleni, kun tulin kotiin hikisissä treenikamoissa ohjaamasta sisäpyöräilyä, hyppäsin suihkuun ja seuraavaksi avasin jääkaapin. En ollut edes ymmärtänyt ajattelevani noin, mutta näköjään, koska kerran suustani tuollaiset sanat pääsivät. Ihminen kasvaa ja unelmat 

Kaksi yhteislenkkiä Helsingissä – tule juoksemaan!

Kaksi yhteislenkkiä Helsingissä – tule juoksemaan!

Yksi juoksemisen parhaita puolia on yhteisöllisyys. Juoksu on yhdistänyt minut monen uuden ihmisen kanssa ja osasta on tullut ihan sydänystäviäkin yhdessä juostujen kilometrien varrella. Vaikka nykyään teen liikunnanohjaajan töitä enää vain vähän, tykkään älyttömästi järjestää yhteislenkkejä. On ihanaa saada porukkaa liikkeelle ja kannustaa erityisesti vähän juosseita tai juoksua aloittelevia juoksun pariin, koska se on niin mahtava laji. Telakan jälkeen juoksu taas sujuu ja nyt yhteislenkkejä on tulossa Helsingissä kaksi: torstaina 27.9. ja lauantaina 6.10.

Saan ihan älyttömästi virtaa yhteislenkeistä ja fiilis niiden jälkeen on aina loistava, oli ilma sitten ollut mikä tahansa. Kuitenkin ymmärrän senkin, etteivät kaikki tietenkään innostu yhdessä juoksemisesta. Esimerkiksi puolisoni juoksee ”mieluiten yksin metsässä”, vaikka hän kyllä osittain minun takiani osallistuu juoksukisoihin kanssani semimielellään. Itse juoksen tällä hetkellä paljon myös yksin, mutta juoksen paljon myös yhdessä kavereiden kanssa ja näillä erilaisilla kimppalenkeillä. En  muista, milloin olisin viimeksi nähnyt kavereitani kahvilassa! Nykyään treffit ovat lähes aina salilla tai juoksulenkillä, jolloin saa yhdistettyä hyvän seuran ja liikunnan.

Mieluiten juoksen metsäteillä tai poluilla.

Juoksu yhdistää

On mahtavaa, miten juoksu yhdistää ihmisiä, huolimatta iästä, ammatista, sukupuolesta ja muista intohimon kohteista. Lenkeillä jaetaan parhaat vinkit juoksurepuista ultrakisoihin ja polkukisoista juoksua tukeviin lihaskuntoliikkeisiin. Toki myös juoksureittivinkkejä jaetaan. Mutta puhutaan lenkeillä välillä myös syvällisiä: jaetaan huolia ja ilonaiheita, kerrotaan onnistumisista ja mokista, vaikka keskustelukumppanista ei välttämättä tietäisi muuta kuin sen, että hänkin rakastaa juoksemista.

Juoksu on alunperin yhdistänyt myös Lenkillä-blogin Elinan ja Juoksujalkaa vipattaa-blogin Merituulin kanssani. Merituulin tapasin ensimmäisen kerran puolimaratonilla ja aloimme sitten seurata toisiamme somessa. Elinan tapasin ensimmäisen kerran jollain yhteislenkillä.

Vuodenajasta riippumatta lenkit pyörivät! Onneksi meillä on pitkä syksy edessä.

Tervetuloa juoksemaan!

Ensi viikon torstaina 27.9. järjestämme Merituulin kanssa aloittelijaystävällisen lenkin klo 18, startti Kisahallilta. Suuntaamme keskuspuistoon ja yhdistämme lenkillä kävelyä ja hölkkää noin parin minuutin pätkiä vuorotellen. Lauantaina 6.10. järjestämme Elinan ja Merituulin kanssa merellisen 10-12 kilometrin lenkin rauhallisella (n. 7 min/km) vauhdilla ja startti on klo 11.30 Allas Sea Poolilta.

Lenkeille voi ilmoittautua Facebookissa, mutta riittää, että ilmaantuu paikalle. Tervetuloa!

Juoksuiloa, joko yhdessä tai erikseen!

Jenny

INSTAGRAMISSA: jenny_vastaiskuankeudelle

FACEBOOKISSA: vastaiskuankeudellefi

Lue lisää ja laita jakoon: 

Kuntoilija voi oppia huippu-urheilijalta

Juoksutaukoa? Näin pääset alkuun!

Jalkapöytä murtunut – ultralta telakalle

 

Aamurutiini, jolla päivä käynnistyy energisesti

Aamurutiini, jolla päivä käynnistyy energisesti

Olen tosi kiitollinen siitä, että nukun nykyään pääosin hyvin, koska vuosia on ollut toisin. Ensin kuopus herätti liukuhihnalta pari ekaa vuottaan ja sitten kesti vielä monta vuotta, että opin itse nukkumaan uudelleen. Nykyään nukun viikon seitsemästä yöstä keskimäärin 5 yötä hyvin ja tykitän usein 7 

Pakosta salille – 6 viikon jälkeen ihan koukussa

Pakosta salille – 6 viikon jälkeen ihan koukussa

Kuusi viikkoa salitreeniä takana, käytännössä pakosta ja olen aivan koukussa! Elämäni aikana olen lyönyt laimin itseäni ja kroppaani monin tavoin ja yksi asia on ehdottomasti se, etten ole panostanut lihaskuntoon viimeisenä parina vuonna, kuten jokaisen kannattaisi. Mutta koska pohja on kuitenkin olemassa ja keho varmasti 

Hyviä asioita tapahtuu – kirja valmistuu ja ihminen kasvaa

Hyviä asioita tapahtuu – kirja valmistuu ja ihminen kasvaa

Blogi on ollut vähän heitteillä nyt syyskuussa, mutta nyt on niin, että olen jättänyt viimeisimmän (ja viimeisen kirjani koskaan) käsikirjoituksen kustannustoimittajalleni, joka alkoi sitä heti kahlata läpi. Hyviä asioita tapahtuu – kirja valmistuu ja ihminen kasvaa! Olen myös saanut kirjani mallitaiton graafikolta ja sitä on viilattu yhdessä graafikon ja kollegoideni kanssa. Pakko sanoa, että kirjasta tulee ulkoasultaan ihan superfressi ja houkutteleva! Vielä menee jokunen viikko, että saan kertoa kirjani sisällöstä lisää sekä paljastaa sen kansikuvan, mutta nyt alkaa tuntua oikeasti siltä, että kirja on totta. Editoinnin jälkeen teksti menee taittoon ja sitten jatkuu taittoversion viilaus. Marraskuun puolivälin kieppeillä kirja lähtee kirjapainoon ja tammikuun alussa se on täällä kanssamme fyysisessä muodossa, totta kai myös e- ja äänikirjana.

Epäuskon ja uskon rajamailla

Matkan varrella meinasi muutamia kertoja iskeä epäusko, että tuleeko tästä koskaan valmista. Olisin voinut hioa tekstiä loputtomiin, mutta jossain vaiheessa on vain päästettävä irti. Ja toki saan tekstin vielä takaisin, mutta onhan omia hengentuotoksia välillä vaikea laskea käsistään. Siinä käy läpi kaikki tunteet aina häpeästä innostukseen ja ahdistuksesta kiitollisuuteen. Mutta loputtomiin viilaamalla teksti ei parane ja lopulta sitä sokeutuu omalle kynänjäljelleen. Ja kun on töissä oikeastaan koko ajan koneella, kirjoittaa blogia ja somettaa Instagramissa ja siihen vielä päälle 250 000 merkkiä tekstiä, niin tuntui, että elämään ei mahdu mitään muuta. Hapenotto kirjalta tuli siis juuri nyt hyvään vaiheeseen. Onneksi sentään pidin kiinni aina sunnuntai-iltaisin kalenteriin kirjoittamistani seuraavan viikon treeneistä, säännöllisistä ruokailuista ja nyt kun vielä pääsin viime viikolla ensimmäisiä kertoja telakan jälkeen ulos juoksukävelemään, tuntuu, että kaikki on paljon helpompaa. Kaikkea voi tehdä, mutta kaikkea ei voi tehdä samaan aikaan, ja siksi onkin fiilisteltävä tarkkaan sitä, mitä elämältään haluaa ja itse olen nyt pitkälti näiden suurten kysymysten äärellä.

Helppoa, vaivatonta ja inspiroivaa. Toki kaikki tunteet kuuluvat elämään, mutta uskon, että niilläkin on vuoronsa. Kuva: Hanne Manelius

Stressi on poissa

Joka tapauksessa stressi, josta kärsin vielä keväällä ja joka kesälomallakin vähän kolkutteli päälle on ollut poissa jo pari kuukautta. Yllättäen olen ollut aika viilipyttynä erilaisissa tilanteissa, myös sellaisissa, jotka eivät ole olleet niin mieleisiä. Selkeästi itsen kanssa työskentely tuottaa hedelmää ja kun niitä tunteitaan tunnustelee, miettii, analysoi, opettelee nimeämään ja tunnistamaan, kaikki arjessa on helpompaa.

Eilen mietin sitä, että nyt tapahtuu paljon hyviä juttuja ja tuntuu, että on oikea hyvän dominoefekti päällä. Toivottavasti se pysyy myös eikä ole katoava luonnonvara, mutta ainakaan en aio pelätä, milloin tämä hyvyys loppuu, vaan päätin nauttia siitä ihan täysillä. Faktahan on, ettei elämä ole vain vaahtokarkkia ja popparia, vaan kaikki tunteet ja tapahtumat kuuluvat elämään, mutta onneksi voi aina myös niillä tiukoilla hetkillä miettiä, miten asioihin suhtautuu ja mikä se oma asenne on.

Viimeksi tänään mietin sitä, miten kiitollinen olenkaan myös siitä kaikesta paskasta, mitä olen elämässäni kokenut. En voi lakata ihmettelemästä sitä, miten joskus voin niin huonosti, asiat olivat niin huonosti ja nyt olen jo voinut niin pitkään niin hyvin ja arki on pääosin todella inspiroivaa, mukavaa ja se, että saa olla olemassa, on parasta ikinä.  Kaikki todella muuttuu, ihmeitäkin tapahtuu ja itse pystymme myös paljon asiaan vaikuttamaan. Ja miten paljon ihminen voi elämänsä aikana kasvaa, jos vain haluaa! Se on ihan mieletöntä.

Ihanaa iltaa, kaikkea kaunista!

Jenny

INSTAGRAMISSA: jenny_vastaiskuankeudelle

FACEBOOKISSA: vastaiskuankeudellefi

Lue lisää ja laita jakoon: 

Kuntoilija voi oppia huippu-urheilijalta

Juoksutaukoa? Näin pääset alkuun!

Jalkapöytä murtunut – ultralta telakalle

Juoksua jalkapöydän murtuman jälkeen – telakka on ohi

Juoksua jalkapöydän murtuman jälkeen – telakka on ohi

Viime viikko oli ensimmäinen juoksuviikko jalkapöydän murtuman jälkeen. Juoksutelakka on ohi, ja yhdeksän viikon juoksutauon jälkeen pääsin viime viikolla juoksemaan. Murtunut jalkapöytä on jo reilun viikon verran tuntunut terveeltä ja 8 viikon vaihteleva kipu ja erilaiset oudot tuntemukset ovat poissa. En voi kuin ihastella kehon