Kuukausi: helmikuu 2019

Onnellisuus on tunne, että elämä on hyvää

Onnellisuus on tunne, että elämä on hyvää

Onnellisuus on tunne, että elämä on hyvää. Ja se tunne voi iskeä koska tahansa. Imuroidessa kylpyhuonetta, kastellessa kukkia, vastatessa työmeiliin, kirjoittaessa blogia, puhuessa lapsen kanssa. Tunkatessa ylös Malminkartanon jätemäkeä. Juostessa töihin, samalla kun räntää sataa vaakatasossa suoraan naamalle. Törmättyä sattumalta ystävään kadulla. Kyllä vain. Onnellisuus 

Minulla on kulmakarvat! – Microblading on paras keksintö meikittömälle juoksevalle uimarille

Minulla on kulmakarvat! – Microblading on paras keksintö meikittömälle juoksevalle uimarille

Kuten jotkut Instagramissa viikonloppuna huomasivatkin, naamalleni on tapahtunut jotain viimeisen parin päivän aikana. Sain nimittäin inboksiini aika monta hm, sun kulmille on tapahtunut jotain & tosi hyvä kulmat hei -viestiä! Kyllä – minulla on nykyään kulmakarvat niiden parin onnettoman vitivaalean haituvan sijaan ja jestas, miten 

Näin opin nukkumaan – poppakonsteja ei ole

Näin opin nukkumaan – poppakonsteja ei ole

Viimeksi tammikuussa tuli nukuttua monta viikkoa huonosti niin, että heräsin yöllä valvomaan, eikä uni tullut. Päässäni pyörivät tekemättömät työt, sovitut asiat, asiat, joista en ollut vielä sopinut. Yhtäkkiä saatoin muistaa jonkin asian, jota en ollut muistanut enkä saanut siltä enää rauhaa, vaikka asian hoitaminen keskellä yötä ei toki onnistunutkaan. Tuntui, että yhdestä ajatuksesta siirtyi seuraavaan, ajatuskela pyöri, kiihdytti vauhtiaan ja lopulta oli hallitsematon. Usein kesti parikin tuntia, että nukahdin ja toki aamulla olo oli kamala valvomisen takia. Tammikuun valvomisjakson jälkeen nukuin pari viikkoa tosi hyvin, mutta tällä viikolla keskiviikon ja torstain välinen yö oli taas samanlainen. Kun yöllinen ajatuskela lähti rullaamaan, sitä oli vaikea pysäyttää ja lopputuloksena oli valvominen ja nahkea olo seuraavana päivänä.

Huonot yöt ovat nykyään enemmän poikkeus

Nykyään nukun noin 5-6 yötä viikosta hyvin. Nukahdan samantien, kun huomaan, että nyt minua nukuttaa ja laitan pääni tyynyyn. Päiväni ovat niin aktiivisia, että menen usein sänkyyn jo ennen yhdeksää. Viimeistään puoli kymmeneltä olen unten mailla, toisinaan aiemminkin.

Ainahan ei ole ollut näin.

Kuopukseni kaksi ensimmäistä vuotta mentiin todellisilla pätkäunilla – herätyksiä yössä oli jopa 10 ja välillä lapsi valvoi pitkään keskellä yötä, esimerkiksi kolmesta kuuteen. Kun hän alkoi kaksivuotiaana tuosta noin vain tykittää 12 tunnin unia, kesti vielä kolme vuotta, että itse aloin nukkua hyvin. Tiedän, että moni on nukkunut yönsä huonosti läpi elämänsä, ja itsellänikin on tuon viiden vuoden lisäksi ollut jaksoja, kun on ollut vaikea esimerkiksi nukahtaa, mutta enää en haluaisi tuhlata yhtäkään yötä huonosti nukkumiseen. Nykyään nukun 8-9 tuntia yössä. Hyvä ja riittävä uni on kaiken jaksamiseni perusta.

Kevään ohjelmassa tätä: rentoutumisen opettelua.

Korjaan mieluummin syytä kuin seurausta

Jonkin verran olen näistä uniasioista puhunut Instagramissa. Eräs ystävällinen seuraajani kysyi, mitä mieltä olen unilääkkeistä, ja voisivatko ne auttaa huonoina unijaksoina, mutta koska tiedän ja uskon, että huonosti nukkuminen tai yöllä valvomaan herääminen aiheutuu itselläni huonosta stressistä, mieluummin keskityn sen vähentämiseen tai poistamiseen eli itse syyhyn kuin seurauksen hoitamiseen. Ja toki nämä huonot yöt ovat nykyään aika harvassa, että pärjään kyllä niiden kanssa. Sen sijaan en ymmärrä, miten olen pystynyt toimimaan esimerkiksi vuodet 2010-2015, kun nukuin niin huonosti. Mutta täällä ollaan! Kokeilin 10 vuotta sitten nukahtamislääkkeitä, kun en pystynyt nukahtamaan silloisten vaikeuksien vuoksi. Niistä tuli niin krapulainen olo, että se jäi kokeiluksi enkä sen koommin ole lääkkeitä käyttänyt. En ole lääkevastainen, mutta jotenkin vain en usko niihin omalla kohdallani.

Näin opin nukkumaan

Monia aina kiinnostaa se, miten olen oppinut nukkumaan uudestaan. Valitettavasti tähän on pätenyt kohdallani sama kuin esimerkiksi painonhallinnassa: poppakonsteja ei ole. On vain rutiineja, joita toistan, ja jotka saavat päivän kierrokset laskemaan.

  • Laitan kännykän/tietokoneen pois ajoissa, usein puhelimeni on jo iltakahdeksalta lentokonetilassa eteisen pöydällä. Vain harvoin sometan tai vastailen viesteihin ainakaan enää klo 21 jälkeen. En itsekään voinut uskoa, että iltasomettamisen lopettamisella olisi näin iso vaikutus uniini kuin mikä sillä oli, mutta kannattaa kokeilla. Jos joskus roikun kännykällä netissä vaikka iltakymmeneen, huonot unet ovat sinä yönä sääntö, eivät poikkeus. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan sitä, että somettamisen lopettaa viimeistään yhdeksältä. Eron huomaa jo muutamassa viikossa.
  • En tee töitä enää iltaisin. Vielä vuosi sitten tein töitä usein myös arki-iltaisin, jolloin esimerkiksi haastattelemani ihmiset, joista kirjoitin juttua, tulivat uniini pyörimään. Ei hyvä. En siis tee enää töitä iltaisin, mieluummin herään sitten viideltä kirjoittamaan, jos tilanne sitä vaatii.
  • Luen iltaisin kirjaa, vaikka sitten vain muutaman sivun. Oli kirja kuinka kiinnostava tahansa, se toimii ihan parhaana unilääkkeenä. Jossain vaiheessa silmät alkavat lupata ja alan nukkua. Alan nukkua heti, kun tunnen, että nyt kohta nukahdan. Jos nukahtamisfiilis menee nimittäin ohi, sitä saa odotella puolitoista tuntiakin.
  • En tee kovia treenejä myöhään illalla. Joskus kävin sijaistelemassa klo 21.15 loppuvaa sisäpyöräilytuntia ja sain siitä niin paljon energiaa, että olin vielä puolilta öin hereillä ja olisin voinut lähteä tunnin jälkeen iltahölkälle!
  • En mene nukkumaan liian tyhjällä enkä liian täydellä vatsalla. Jos olen syönyt esimerkiksi päivän treenien jälkeen liian vähän, saatan herätä aamuyöllä kurnivan massun kanssa. Eikä uni sitten enää tule.
  • En juo alkoholia, varsinkaan iltaisin. Jo 1-2 annosta sekoittavat uneni ihan täysin ja usein se näkyy niin, että kyllä saatan nukahtaa kuten tavallista, mutta herään parin tunnin päästä valvomaan. Alkoholi siirtää palauttavaa unta, joten vaikka nukahtaisikin, uni ei ole niin hyvää kuin ilman alkoholia.

Kevään ohjelmassa stressinhallinnan opettelua

Asia, jota en ole vielä täysin pystynyt korjaamaan, on tuon huonon stressin parempi sietäminen tai käsittelykyky. Siinä onkin sarkaa täksi kevääksi ja tavoitteena on myös pysähdellä enemmän ja oppia rauhoittumaan paremmin, jottei huono, epätoivottu stressi ainakaan vie yöuniani. Voin siihen vaikuttaa niin, etten tee kovin paljon ylimääräisiä päivätyön ulkopuolisia töitä, mutta vielä pitää keksiä se, miten toimia päivätyöstä johtuvan stressin takia. Onneksi tilanne ei ole koko aikaa liian kiireinen, vaan kiirejaksot tulevat omissa hommissani tosiaan jaksoissa.

Onko muita, jotka heräävät yöllä joskus valvomaan? Entä muita, jotka ovat oppineet nukkumaan?

Ihanaa viikonloppua! Tuonne alas on ilmestynyt sydän, saa painaa <3

Jenny

INSTAGRAM

FACEBOOK

Lue ja laita hyvä kiertämään:

Eikö sua haittaa mennä nukkumaan puoli kymmeneltä?

20 vuoden jälkeen on mukava saada harrastaa

Hyvään päivään riittää se, kun saa avata silmänsä

Kiitollinen jokaisesta treenistä ja lepopäivästä

Kiitollinen jokaisesta treenistä ja lepopäivästä

Pyrin joka päivä muistamaan, että kiitän kehoani sen potentiaalista, oli sitten treeni- tai lepopäivä. Tällä hiihtolomaviikolla olen ohjannut kaksi sisäpyöräilyä (130 minuuttia), käynyt kaverin kanssa juoksemassa 11 kilometriä (1 h 13 min) , käynyt uimassa 700 metriä (35 min), tehnyt punttitreenin personal trainerin kanssa (60 

Eikö sua haittaa mennä nukkumaan puoli kymmeneltä?

Eikö sua haittaa mennä nukkumaan puoli kymmeneltä?

Säännöllisin väliajoin joku kaverini kysäisee, että eikö sua haittaa mennä nukkumaan puoli kymmeneltä. Ei haittaa, vaikka olenkin vähän lipsunut tuosta kellonajasta. Saatan nimittäin välillä mennä nukkumaan jo klo 21 tai 20.50, jos tunnen itseni väsyneeksi ja tunnen, että kehoni kaipaa palautumista. Eikö sua haittaa, että 

20 ohjausvuoden jälkeen mahtavaa on saada harrastaa ja käydä ohjatuissa treeneissä

20 ohjausvuoden jälkeen mahtavaa on saada harrastaa ja käydä ohjatuissa treeneissä

Viime päivinä olen pohtinut treenihistoriaani ja miettinyt, että vaikka välillä liikkumisessani ei ole ollut järkeä saati punaista lankaa ja välillä olen liikkunut paljon siksi, että se on ollut sivutyöni ja merkittävä tulonlähteeni, kaikesta liikunnasta on varmasti ollut ja on yhä hyötyä. Ja vaikka aina välillä mietin, että lopetan ohjaamisen kokonaan, on se kuitenkin jotain, jota yhä tykkään tehdä satunnaisista leipääntymisnotkahduksista huolimatta ja pianhan sisäliikunnan lisäksi pääsen ohjaamaan juoksua. Mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että kaikista mahtavinta on kuitenkin harrastaa ja käydä treeneissä! Vaikka olen elämässäni lapsena ja nuorena ennen liikunnanohjaustyötäni ehtinyt harrastaa ohjatusti vaikka mitä aina squashista karateen ja suunnistuksesta yleisurheiluun, olen aivan innoissani paitsi siitä, että minulla on nykyään omia treenejä, minulla on myös ryhmiä, joiden kanssa saan yhdessä treenata. Sanoisin, että kesän tuleva 150 kilometriä Alpeilla on yksi parhaista ostoksista, joita olen koskaan tehnyt. Uskon myös, että Nooran pienryhmästä saan paljon irti, kun treenit taas hiihtolomaviikon jälkeen jatkuvat.

Taas tunkataan!

Saan olla yksi muiden ohjattavien joukossa

Ehkä ryhmien viehätys on siinäkin, että 20 liikunnanohjausvuoden jälkeen minä en olekaan se, joka sanoo, mitä tehdään, vaan saan olla yksi muiden joukossa ja teen juuri kuten ohjaaja meille sanoo. On ihan eri juttu olla ohjaamassa, jossa on vastuu siitä, että kaikki mukana olijat ymmärtävät mitä tehdään ja myös tekevät liikkeet oikein ilman, että satuttavat itseään. Ohjaajan tehtävä on huomioida jokainen, myös ihminen siellä salin peränurkassa ja vastuu siitä, että homma toimii jouhevasti, on suuri. Siksi onkin ihanan huoletonta olla yksi ohjattavista ja tehdä, kuten ohjaaja sanoo. Aivan mahtavaa on myös saada palautetta siitä, mitä tekee, ja noudattaa jonkun toisen tekemään ohjelmaa. Nautinkin ihan täysillä siitä, ettei minun tarvitse olla päättämässä siitä, vieläkö noustaan kerran Malminkartanon jätemäelle vai oliko päivän parituntinen treeni jo siinä.

Liikuntatauon jälkeen liikkeelle

Samalla olen miettinyt paljon ihmisiä, joilla on pitkä liikuntatauko takana ja liikkumisen aloittaminen hirvittää. Jäinhän itsekin aikanaan sohvalle ylikunnon ja sitä seuranneen jojottelun vuoksi. Sanonkin siis ihan kokemuksesta, että jos yksin aloittaminen tuntuu vaikealta ja siirtyy aina ensi maanantaihin, mystiseen päivään, joka ei tule koskaan, kannattaa kartoittaa, mistä saisi apua aloittamiseen.

Voisiko salille mennä ystävän kanssa? Olisiko mahdotonta ostaa paria treeniä personal trainerilta, mennä ohjatulle tunnille tai aloittaa juoksuryhmässä, joita niitäkin on monilla paikkakunnilla olemassa. On paljon helpompi päästä jossain itselle uudessa tai uusvanhassa asiassa alkuun, kun ei itse tarvitse pähkäillä, mitä olisi hyvä tehdä tai mistä aloittaa. Ammattilainen osaa laittaa myös jarruja päälle, jos liikunta on lähteä lapasesta kuherruskuukauden aikana.

Ennen kaikkea ei kannata jossitella sitä, mitä ei ole tehnyt aiemmin, vaan keskittää kaikki paukut siihen, mitä haluaa nyt. Ei kannata miettiä sitä, mistä joutuu luopumaan, vaan sitä, mitä saa tilalle. Ei kannata miettiä sitä, mistä haluaa irrottautua, vaan sitä, mitä kohti on menossa.

Ihanaa hiihtolomaviikkoa!

Jenny

TERVETULOA INSTAGRAMIIN 

TERVETULOA FACEBOOKIIN

Lue ja laita hyvä kiertämään:

Minusta tulee juoksuohjaaja

Matka Alpeille on alkanut – Tour du Mont Blanc 150 km

Työmatkajuoksun plussat ja miinukset

Elämänmuutos vie aikaa ja vaatii toistoa – mutta yhtäkkiä huomaa, että kaksi vuotta on kulunut

Uuteen nousuun – löydä energisempi elämä -kirjani on ilmestynyt

Vuoden 2018 juoksutavoitteet menivät aikalailla persiilleen

 

 

 

Hyvään päivään riittää (useimmiten) se, kun saan aamulla avata silmäni

Hyvään päivään riittää (useimmiten) se, kun saan aamulla avata silmäni

Eilen aamulla kun heräsin, tunsin syvää kiitollisuutta. Olin kiitollinen perjantain treeneistä, työpäivästä ja kaikista mahdollisuuksista, joita elämä tarjoaa. Kiitollinen perheestäni, bussilipusta, auringosta ja kylppärin lattialämmityksestä. Samalla olin kiitollinen myös kaikista vaikeuksista: siitä, etten luovuttanut edes niinä pimeimpinä hetkinä, olin kiitollinen rahaongelmista, jotka opettivat, ettei mikään 

Mihin keskityn treeneissä, että pystyn juoksemaan pitkiä matkoja?

Mihin keskityn treeneissä, että pystyn juoksemaan pitkiä matkoja?

Mitä lisää treeniohjelmaan, että pystyn juoksemaan pitkiä matkoja? Matkaa, mäkeä, vauhtia, punttia ja kehonhuoltoa! Toki myös peekoota, mutta sitä on taas tahkottu sen verran, että on aika vähän myös nostaa tehoja. Tulevan kesän alppimatkaan kuuluu myös mentorointi, jossa kävimme läpi eri osa-alueita, kuten ravintoa, kestävyyttä 

Inspiraatiota omaan salitreeniin

Inspiraatiota omaan salitreeniin

Miten salitreenit saa uuteen nousuun pienen takapakin jälkeen? No toki palaamalla salille, mutta hakemalla inspiraatiota ammattitaitoiselta ohjaajalta ja treenikavereista. Se oli syy siihen, miksi ostin paikan Noora Kenttämaan pienryhmästä, ja heti ekojen treenien jälkeen voin sanoa, että kyllä kannatti! Olen ostanut Nooralta lisäksi yksilöohjausta, koska onhan se mahtavaa saada henkilökohtaista ohjausta, silloin ei todellakaan tule sluibailtua (jos nyt muutenkaan treeneissä). Treenasimme Nooran kanssa muutamia kertoja yhdessä jo viime talvena, ja pidän hänen rauhallisesta ja ammattitaitoisesta tavastaan ohjata niin yksilöä kuin ryhmiä. Treeneissä olin ekaa kertaa maanantaina ja voin kertoa, että 5 viikon salitauon jälkeen nyt keskiviikkona tuntuu kropassa, että tuli treenattua. Pikku lihaskipu, paras fiilis! R5-sali Metsälässä vaikutti kivalta paikalta, sellaiselta, missä saa treenata rauhassa. Lisäksi minulla on sieltä sopiva matka kotiin, joten loppuverkka tuli juostua sateessa ja loskassa. Arjen luksusta sekin!

Kiire ja flunssa ja elämä astuivat treenien edelle

Tammikuussa salitreenit jäivät ensin työkiireiden vuoksi ja sitten parin viikon flunssan takia, ja ainoa lihaskuntotreeni, mitä sain tehtyä, oli pikaiset kotijumpat, tiedän, sekin on todellakin parempi kuin ei mitään! Silti viime vuoden heinäkuussa kahden vuoden tauon jälkeen aloitettu lihaskuntotreeni on tuottanut tulosta. En ollut siis viiteen viikkoon juuri tehnyt mitään lihaskuntoa ja silti tuntui siltä, että esimerkiksi punnerrukset ja vatsaliikkeet sujuivat hyvin. Kröhöm, ei puhuta niistä kyykyistä!

Kyykkyä ja kulmasoutua

Pienryhmämme ajatuksena on tutustua levytankoliikkeisiin, ja maanantaina ohjelmassa olivat kyykyt ja kulmasoutu. Teimme ensin lämmittelyn kehonpainoliikkeillä ja kuminauhalla ja sitten ryhdyimme treenaamaan pareittain. Teimme vuorotellen kyykkyä muutamilla eri painoilla ja sen jälkeen kulmasoutua niin ikään tangolla. Kyykkysarjat tosin tuntuivat raskaalta pitkän tauon jälkeen, vaikka painot jäivät itselläni vain 30 kiloon. Kulmasoudussa sain hyvän tekniikkavinkin vetää tangon vähän alemmas kuin mihin olen tottunut. Nykyään saan kuitenkin selkäliikkeet tuntumaan siellä missä pitääkin. Selän treenaaminen on ollut inhokkini ja ihminenhän ei mielellään tee asioita, joissa kokee olevansa huono. Juuri siksi selkäsauna on jäänyt vähille, mutta nyt hommaan tulee muutos. 

Naama punainen kuin paloauto loppurutistuksen jälkeen, just loistavaa! Noora oikealla.

Paluu salille muutenkin

Nooran treenien lisäksi jatkan itsenäistä treenaamista salilla pari kertaa viikossa, muuten on tarkoitus priorisoida juoksua. Heinäkuun lopulta lokakuun puoliväliinhän olin tehnyt koko kehon yhtä ohjelmaa hieman liikkeitä vaihdellen. Takanahan oli silloin tosiaan parin vuoden tauko lihaskuntotreenistä satunnaista keskikehojumppaa lukuun ottamatta. Lokakuun puolivälistä joulukuun loppuun tein kolmeen jaettua ohjelmaa, jonka olin jakanut hauiksille, selälle ja vatsalle, jaloille ja olkapäille sekä rinnalle, ojentajalle ja vatsalle. Nyt on tarkoitus säätää noista ohjelmista sopiva paketti ja lisätä mukaan myös kuminauha- ja kehonpainoliikkeitä, kuten peruspunnerruksia. Viime syksynähän unelmoin leuanvedon oppimisesta, enkä vieläkään ole hylännyt sitä, vaikka leuanvetotreenit aika pian lopahtivatkin. Kuten sanoin, se mitä ei osaa, sitä ei aina tee mielellään! Yläkehon voiman lisääntymisen huomaan kuitenkin siitä, että jos aluksi jaksoin ihan oikeasti roikkua puoli minuuttia, niin nykyään jaksan roikkua jo pari minuuttia. Jei! 

Onnellinen juoksija vesisadelenkin jälkeen. AINA on hyvä juoksuilma, tai no ainakin useimmiten.

8 minuutin loppurääkki

Kulmasoutu- ja kyykkytreenien lopuksi teimme 8 minuutin harjoituksen, jossa vuorottelimme kolmea liikettä putkeen 10 toistoa per liike ja siirryimme siitä seuraavaan. Ensimmäisessä liikkeessä käytimme jumppapalloa, jonka nostimme lattialla maaten jaloilla käsien väliin, käytimme pallon pään takana ja palautimme sen jalkojen väliin. Sitten teimme kapean otteen punnerruksen yläasennossa käden ojennuksella ja lopuksi keskivartaloa kuminauhalla niin, että kuminauha oli kireällä ja käänsimme yläkehoa ja käsiä vuoropuolille. Niin hauskaa, hikistä ja hengästyttävää! Huh. 

Ihan superhauskaa on treenata toisen ohjauksessa ja treenikaverit olivat huippuja. Uskon, että saan ihan tosi paljon inspiraatiota kokonaisvaltaiseen voiman kasvatukseen ja omaan salitreeniin siitä, että käyn välillä treenaamassa myös lihaskuntoa (en pelkkää juoksua) muiden kanssa.

Miten SUN treenit sujuvat?

Jenny 

TERVETULOA INSTAGRAMIIN 

TERVETULOA FACEBOOKIIN

Lue ja laita hyvä kiertämään:

Minusta tulee juoksuohjaaja

Matka Alpeille on alkanut – Tour du Mont Blanc 150 km

Työmatkajuoksun plussat ja miinukset

Elämänmuutos vie aikaa ja vaatii toistoa – mutta yhtäkkiä huomaa, että kaksi vuotta on kulunut

Uuteen nousuun – löydä energisempi elämä -kirjani on ilmestynyt

Vuoden 2018 juoksutavoitteet menivät aikalailla persiilleen

Tiukat treenit sujuvat porukalla – matka kohti Tour du Mont Blancia jatkuu

Tiukat treenit sujuvat porukalla – matka kohti Tour du Mont Blancia jatkuu

Kyllä ihminen on outo kapistus. Olen alkanut haaveilla verttitonnitreenistä kerran viikossa. Vieläkin pitää nipistää itseä, että olenko ihan tosissani! Kyllä se niin on, että tasamaan rakastajasta on oikeasti tullut mäkien ystävä. Yhdessä juokseminen on kyllä ihan parasta. Erityisesti kovat ja haastavat treenit on mahtava tehdä