Kuukausi: helmikuu 2019

Kaikkea voi tehdä, mutta ei samaan aikaan

Kaikkea voi tehdä, mutta ei samaan aikaan

Tajusin vasta nyt, että miksi viime kuukaudet ovat olleet vähän ankeat ja ilo oli kadonnut. No huh, tulipa taas tehtyä vaikka mitä viime syksyn ja alkutalven aikana, vähempikin olisi riittänyt. Kirjoitin Uuteen nousuun -kirjan, kävin päivätöissä, treenasin paljon, hoidin perheen, blogin ja sivutyöt, kuten spinningtunnit 

Mistä motivaatiota jojoliikkujalle?

Mistä motivaatiota jojoliikkujalle?

Mistä motivaatiota jojoliikkujalle? Liikuntamotivaatio tai ehkä enemmänkin sen puute on monen huulilla nyt, kun tammikuun treeni-innostus on alkanut laantua ja nyt tulisi oikeasti vain sinnikkäästi jatkaa liikkumista, vaikka aina ei huvittaisikaan. Itse tunnistan tuon motivaation puutteen ajalta, kun elämässä oli vastoinkäymisiä, nukuin huonosti, olin jatkuvasti 

Stressiin kannattaa kiinnittää huomiota mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään

Stressiin kannattaa kiinnittää huomiota mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään

Katsoin eilen Netflixistä dokumentin Heal, joka sai minut taas ajattelemaan muun muassa sitäkin, miten paljon me ihmiset aiheutamme stressillä ja suorittamisella itsellemme harmia. Mitä järkeä, miksi me tehdään sitä? Ylikuormitamme itseämme monin tavoin niin henkisesti kuin fyysisesti ja mieli ja keho vain ottavat vastaan, taipuvat ehkä, mutteivät kuitenkaan katkea. Toki sekin piste tulee joskus vastaan, ettei enää jaksa, tulee sairastumisia ja joskus vakaviakin sellaisia, joista nouseminen ei sitten olekaan enää välttämättä niin helppoa, mutta mahdollista toki sekin. Olen käynyt siellä kuopassa kerran, enkä halua enää koskaan palata sinne. Silti aina välillä luisun syöksykierteeseen kohti sitä. Stressiin kannattaa kiinnittää huomiota mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.

Itsellä liika huono stressi näkyy arjessa usein siinä, että alan nukkua todella huonosti. Tai nukahdan kyllä useimmiten hyvin, mutta herään keskellä yötä, ajatusmylly lähtee vyörymään enkä saa sitä pysäytettyä ja valvon aamuun tai vähintäänkin pari tuntia.

Metsä. Yksi parhaita keinoja rauhoittua. Mikäli ei pelkää pupuja ja oravia.

Elämä on tupaten täynnä

Aika monen meistä elämä kun on ihan täynnä koko ajan. Itselläkin on välillä liikaa tekemistä, vaikka nyt hässäkkäjakson jälkeen onkin ollut totaalisesti iisimpiää. Jos joskus ennen en osannut kieltäytyä tekemisestä, koska kaikki oli niin hauskaa, niin nykyään alan ahdistua, jos kalenteri on liian täynnä ”pakollista”.

Jos kaikkea on liikaa, kiire kulminoituu siihen, että olo onkin yhtäkkiä ankea ja stressitasot alkavat nousta. Seuraavaksi sitten alan nukkua huonosti tai heräillä hyvin ja pää täyttyy erilaisista asioista ja niiden analysoinnista. Fakta on, että huono stressi saa meidät voimaan huonosti, ainakin, jos se jatkuu liian pitkään. Mutta jos olemme jatkuvasti pakene tai taistele -tilassa, ei siitä voi seurata mitään hyvää. Kun ylikierrokset jäävät päälle ja stressi nakertaa kehoa, kiirettä ja hässäkkää ei saa loppumaan, vaikka vain istuisi paikallaan tai kävelisi metsässä. Varsinkin jos elämä on ollut vuosia (hui!!) jatkuvaa multitaskaamista ja suorittamista, yhtäkkiä on vaikea olla suorittamatta. Valitettavasti suorittamatta olemiseen ei ole oikotietä eikä pikaratkaisua, vaan stressaamisen lopettamisessa ensimmäinen asia on pysähtyä ja tiedostaa tilanne. Arkisetkin asiat voivat auttaa, kuten liikunta, luonto ja keskustelu itsensä kanssa, meditaatio, puhuminen tai kirjoittaminen, mutta mitäänhän ei osaa muuttaa, jos sitä ei omassa arjessa tunnista.

Välillä tulee ihan melkein huono omatunto siitä, miten paljon olenkaan stressannut elämässäni, vaikka tunteillehan ei voi mitään. Olen monesti miettinyt sitä, kuinka paljon olen aiheuttanut haittaa stressillä keholleni tai pääkopalle. Mielestäni on parempi kuitenkin antaa kaikkien tunteiden tulla ja vaikka sitten vain olla niiden epämukavienkin kanssa. Parempi on ymmärtää se, että välillä on vaikeampaa kuin että lakaisisi iloisesti kaiken maton alle, kunnes joku päivä sitten matto lentää räjähtäen ilmaan. Itse pyrin useimmiten kysymään, mitä mikäkin tunne haluaa itselleni kertoa. Toki aina ei jaksa tiedustella nätisti, vaan tulee fiilis, että ihan sama, antaa vatuttaa. Mutta senkin kun hyväksyy ja tiedostaa, että joskus ei vain kiinnosta, niin sekin jo helpottaa.

Meditaatio on ”helppoa” ja ilmaista

Heal-dokumentissa puhuttiin myös meditaatiosta. Se onkin myös itselleni usein hyvä tapa purkaa päälle jäänyttä ylikierrostilaa ja alkaa taas opetella läsnäoloa sellaisten viikkojen (onneksi nyttemmin ei enää kuukausien) jälkeen, kun on painanut menemään pää kolmantena jalkana. Parastahan olisi ”uhrata” aikaa vain olemiselle jo ennen, kun stressi johtaa fyysisiin oireisiin, jotka ovat merkkejä siitä, että hermosto on ylikierroksilla eikä olo ole balanssissa. Koska oireethan monesti ovat kehittyneet pitkän ajan kuluessa, ei voi odottaa, että ne katoaisivat parissa viikossa. Pikaratkaisut eivät ole kestäviä, vaan tässäkin, kuten vaikka painonpudotuksessa, tarvitaan elämäntapojen perusteellista muuttamista. Oikoteitä ei vain ole saatavilla. Laitoin siksi meditaation helppouden lainausmerkkeihin, sillä aika moni tietää, ettei vain oleminen todellakaan ole sieltä helpoimmasta päästä, kun on joka hetki tottunut tekemään jotain tai paahtamaan täysillä. Silti se vain oleminen on yksi tie parempaan hyvään oloon ja stressittömämpään elämään, tasapainoisemaan kehoon ja mieleen. Aikamoinen palkinto niin pienestä ”vaivasta”, eikö.

Olemisen sijaan monotonista tekemistä

Itsellä myös monotoninen tekeminen usein auttaa, kun ylikierrokset ovat läsnä. Juoksu, tiskaaminen tai jokin simppeli tekeminen, kuten metsässä vaeltelu toimii itselläni usein stressiä rauhoittavana tekijänä, kunhan ei tule fiilistä, että on pakko siivota tai pakko jotain. Ne toimivat silloin,  jos vain malttaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, eikä esimerkiksi jatkuvasti katkaise keskittymistä ja tekemistä räpläämällä kännykkää. Muistan lukeneeni, että monotonisella tekemisellä on samanlainen vaikutus aivoihin ja kehoon kuin rentouttavilla, fyysisillä harjoituksilla. Ne kaikki pystyvät palauttamaan elimistön stressistä takaisin parasympaattiselle eli rentoutumisesta vastaavalle puolelle. Fysiologiset stressioireetkin alkavat hellittää, kun rentoutumisesta vastaava hermosto alkaa jälleen toimia, ja sen huomaan itse aina esimerkiksi siitä, että alan taas nukkua hyvin katkoöiden jälkeen.

Treeniä tilanteen mukaan

Liikunnalla on stressin käsittelyssä merkittävä rooli, ja ihan oman mielenterveyden takiakin minun on liikuttava säännöllisesti, se on minulle yksi parhaita tapoja nollata paineita. Nyt, kun olen ollut sairaana enkä ole päässyt liikkumaan, hyvin nopeasti tuntuu, että maailma alkaa kaatua päälle ja hermot ovat piukemmassa kuin normaalisti! Kun liikkuu, aivot erittävät hyvää oloa lisääviä endorfiineja ja sen kyllä huomaa. Sekin on tutkittua faktaa, että hyvässä kunnossa oleva palautuu stressistä hermoston toiminnan tasolla nopeammin kuin rapakunnossa oleva. Jälleen yksi hyvä syy harrastaa liikuntaa! Toki laji ja treenin intensiteetti on syytä valita kuntotason ja stressitilan mukaan. Rääkkitreeni äärimmäisessä pitkäkestoisessa stressissä saattaa olla liikaa, joten kaikista kiireisimmillä jaksoilla liikun itsekin lempeämmin: kävelen, venyttelen, teen liikkuvuusharjoituksia, menen poluille juoksemaan.

Me voimme vaikuttaa

Onneksi meillä on mahdollisuus vaikuttaa omaan stressitilaan niin halutessamme, vaikka välillä tulee ajateltua, että stressi on aina vain jotakin ulkopuolelta yllättäen tulevaa, joka ei johdu meistä, meidän tekemisistämme, ajatuksistamme tai uskomuksistamme. Mutta kuitenkin se on asia, johon me voimme vaikuttaa esimerkiksi elämäntavoilla ja tietoisesti pysähtymällä tunnustelemaan sitä, onko oma arki liian kiireistä, ja millaisia ajatuksia ja uskomuksia meillä on itsestämme ja maailmasta. Se kannattaa tehdä hyvissä ajoin, sillä lopulta stressin ehkäisy on kuitenkin aina helpompaa kuin jo överiksi menneen stressitilan hoitaminen. Haastattelin kerran asiantuntijaa, joka totesi, että pari viikkoa on maksimiaika stressille. Siitä vielä palautuu parissa viikossa, mutta pidemmästä stressijaksosta toipuminen kestää kuukausia.

Huh. Lets rauhoitutaan, eikö?

Jenny

TERVETULOA INSTAGRAMIIN 

TERVETULOA FACEBOOKIIN

Lue ja laita hyvä kiertämään:

Minusta tulee juoksuohjaaja

Matka Alpeille on alkanut – Tour du Mont Blanc 150 km

Työmatkajuoksun plussat ja miinukset

Elämänmuutos vie aikaa ja vaatii toistoa – mutta yhtäkkiä huomaa, että kaksi vuotta on kulunut

Uuteen nousuun – löydä energisempi elämä -kirjani on ilmestynyt

Vuoden 2018 juoksutavoitteet menivät aikalailla persiilleen

 

 

 

 

 

Treenien suunnittelu etukäteen – kyllä vai ei?

Treenien suunnittelu etukäteen – kyllä vai ei?

Itse olen suunnitellut treenejäni usein viikko kerrallaan, mutta nytpä yritän alkaa järjestelmällisemmäksi. Tosin jos viime vuoden treenit menivät paikoin persiilleen influenssan ja jalkapöydän murtuman takia, niin pakko sanoa, ettei tämäkään vuosi alkanut kovinkaan vahvasti. Uuteen nousuun -kirjani aiheuttaman ylimääräisen hässäkän, josta toki olen kiitollinen, ja 

Itsekuri ei auta pitkälle – kärsivällisyys kyllä

Itsekuri ei auta pitkälle – kärsivällisyys kyllä

Mulla ei taaskaan ollut itsekuria, joten en jaksanut muuttaa elämääni tammikuuta pidemmälle. Koko ajan pelkäsin, että itsekuri loppuu ja niin se sitten loppui, olin oikeassa. Tuhosin just 400 grammaa irtokarkkeja, totesi kaverini jotakuinkin näin tekstiviestissään, tosin vuosi sitten. Myöhemmin kaverini sai muutosmatkansa alkuun onnistuneesti ja