Kuukausi: kesäkuu 2019

Yhtenä hetkenä sitä on, ja toisena ei enää

Yhtenä hetkenä sitä on, ja toisena ei enää

Piti kirjoittaa Mont Blanc -juoksureissuun pakkaamisesta, mutta tuli pakottava tarve kirjoittaa muutama sana Popesta, pienestä kääpiölupasta, joka vieraili luonamme lyhyen, mutta iloisen ja ennen kaikkea ikimuistoisen hetken. Ajattelin eilen, että en ollut ennen Popen poismenoa ymmärtänyt eläimen ja ihmisen välisestä yhteydestä mitään tai siitä, millaisen 

Tavoitteen siirtäminen ei ole luovuttamista

Tavoitteen siirtäminen ei ole luovuttamista

Tavoitteen siirtäminen ei ole luovuttamista. Sellaista mietin juuri tällä viikolla. Kesäkuu on hurahtanut sellaista vauhtia, että hyvä kun pysyy itse mukana. Näin ensimmäisenä loma-aamuna totesin, että itse asiassa nyt tuntuu siltä, että olisin pärjännyt ilman lomaakin, jota aloin edellisessä elämänvaiheessa odottaa jo joskus helmikuussa, kääk. 

Viime hetken tunnelmia ennen Tour du Mont Blanc -juoksureissua

Viime hetken tunnelmia ennen Tour du Mont Blanc -juoksureissua

Kas tässä viime hetken tunnelmia ennen Tour du Mont Blanc -juoksureissua. Ensi viikolla tähän aikaan starttaa Alppimentoriemme ja polkujuoksukonkariemme Jannen ja Annan ohjastama kolmas alppipäivämme. Fiiliksiä tuolta reissulta on vaikea kuvitella etukäteen, mutta luulen, että jo pelkät maisemat ja toivottavasti itsensä voittaminen saavat fiilikset kattoon.

Anna ja Janne – Alppimentorimme.

 

Osa porukastamme tutkimassa Mont Blanc -reittiä.

Eilen kävimme vielä viimeisellä yhteislenkillämme Espoon poluilla ja fiilistelimme tulevaa Mont Blancin -kierrosta. Kävimme läpi reittiä, majapaikkoja ja taukopaikkoja, joissa pysähdymme kolalle tai marjapiirakalle. En ihan voi uskoa, että tammikuussa alkaneen määrätietoisen treenin loppuhuipennus on nyt näin lähellä. Tällä hetkellä minua ei edes jännitä, vaan olen luottavaisin mielin kevään jalkavaivasta huolimatta. Treeni kun ei ole sujunut suunnitellusti oikean jalan reisi-lonkkavaivan takia, vaan olen ollut muutamaa pikkujuoksua lukuun ottamatta lähes pari kuukautta telakalla. Ainakin jalan kannalta se oli viisasta, ja luotan siihen, että jalka on kunnossa ja että peruskuntoni on niin hyvä, että selviän reissusta ehjänä ja hyvävointisena.

Espoossa on ihmisen hyvä juosta. Kuvat: Alppimentori

Viime hetken valmisteluja

Nyt siis juoksu tuntuu taas kulkevan ja alkaa se keväällä vaivannut oikea jalkakin vahvistua. Eilen juoksimme poluilla ja hiekkateillä Espoossa enkä voinut olla vähän kadehtimatta ympäristöä. Espoohan on eteläisen polkujuoksijan unelma! Olisipa omasta kodista metron kupeesta yhtä helppoa lähteä poluille. Mutta itsen on tyydyttävä siihen, että keskuspuisto alkaa vajaan kolmen kilometrin päästä. Ihan hyvä sekin.

Treenin suhteen ei voi enää Mont Blancin turneeseen valmistautua, ja olenkin ajatellut ottaa nämä vikat päivät iisisti. Syödä paljon, nukkua paljon (viime yönäkin tuli koisattua 9,5 tuntia) ja tehdä kevyttä jumppaa ja kehonhuoltoa.

Tällä viikolla ostin XXL:stä silkkimakuupussin ja retkipyyhkeen. Vielä pitää hommata otsalamppu ja yhä edelleen toivon, että sateenkestävät juoksukamat pompsahtaisivat eteeni vaikkapa taivaasta. Maailmankaikkeus, kuuletko minua? Toivon, että nuo nyt hankkimani varusteet ovat vähintäänkin ikuisia ja kestävät äidiltä tyttärelle. Toivon myös, että ne innostavat uusillekin reissulle. Tai sitten nukun fiinisti silkkimakuupussissani kotona.

Toivon, että nautin matkasta

Fiilis on siis rauhallinen ja se otetaan vastaan, mikä tuleman pitää. Yksi suuri toive minulla on sen lisäksi, että haluan saapua takaisin Chamonixiin terveenä ja ehjänä. Toivon, että osaan nauttia jokaisesta askeleesta koko neljän juoksupäivän ajan. Toivon, että en toivo koko ajan, että loppuisipa tämä jo, koska sitten urakan jälkeen harmittaa. Yritän ottaa tuon 4 päivän juoksun samanlaisena matkana kuin elämän. Oikeastaan maali ei ole se tärkein, vaan se, mitä tekee, miten elää ja miten on sillä matkalla. Viime maratonillahan  (joka on ollut ainoa pitkä lenkkini viimeisen parin kuukauden aikana koiven takia) pystyin nautiskelemaan alusta loppuun ja samaa tunnetta toivon juoksureissullemme. Se on varmasti mahtava kokemus, josta riittää kerrottavaa kiikkustuoliin saakka.

Kun kamat ovat kasassa, vilautan vielä teille täällä blogissa, mitä repusta löytyykään! Reppuhan kulkee koko matkan ajan selässä, joten kaikki painava ja tilaa vievä saa jäädä kotiin. Ei se oo niin jetsulleen!

Ihanaa perjantaita,

Jenny

P.s. Sydän tuohon alas on tullut jäädäkseen. Saa painaa, kiitos <3

Sullahan ei oo mikään juoksijan kroppa

Huonoin valmistautuminen maratonille – rennoin juoksu ikinä

Nuuksiossa juoksemassa alppijengin kanssa

 

Valitse innostua – ja arki muuttuu iloisemmaksi

Valitse innostua – ja arki muuttuu iloisemmaksi

Valitse innostua – ja arki muuttuu iloisemmaksi! Nyt kun virtaa on jotenkin enemmän, olen ajatellut kokeilla uusvanhaa asennetta ihan kaikkea kohtaan. Faktahan on se, että kaikki hommat eivät ole niin kiinnostavia tai iloa tuovia kuin toiset, mutta harva selviää elämässään ilman imurointia, kanin häkin joka 

Ajatukseni eivät vieneet kohti sitä arkea, jota halusin elää

Ajatukseni eivät vieneet kohti sitä arkea, jota halusin elää

Juhannuksena pysähtyessäni ymmärsin, että ajatukseni eivät vieneet kohti sitä arkea, jota halusin elää. Tuntuu kurjalta ajatella, miten negatiivista keskustelua olin käynyt pääkopassani viime kesästä lähtien. Ja kun mainitsin, että olin hakenut talvella opiskelemaan, niin nyt oivalsin, että senkin suhteen olin jo luovuttanut ennen kuin mikään 

Pienillä keinoilla parempaa unta – nukkuminen on kaiken pohja

Pienillä keinoilla parempaa unta – nukkuminen on kaiken pohja

Pienillä keinoilla parempaa unta – tärkeimpiä ovat rutiinit ja unen arvostaminen. Nukkuminen on arkeni pohja. Viikottain joku lähestyy minua pyytämällä, että kirjoita blogissa tai puhu IG:ssä unesta ja nukkumisesta. Kerro, miten sä muka ehdit nukkua 9, joskus jopa 10 tuntia yössä? No ihan aina en nukukaan, mutta sanoisin, että kuutena yönä seitsemästä saan unta sen 8-9 tuntia. Jos nukun yhtään vähemmän, huomaan sen olossani heti seuraavana aamuna. Jo illalla ymmärrän siis sen, että kun tänään(kin) menen ajoissa nukkumaan, palkinto siitä tulee jo seuraavana aamuna, heti kun herään. Silloin nimittäin nousen uuteen aamuun hyväntuulisena, virkeänä, energisenä ja kiitollisena.

Vieraana Tiina Lundbergin Huoltamossa

Pari viikkoa sitten olin vieraana Tiina Lundbergin Huoltamossa, jossa juteltiin myös unesta, ravinnosta, liikunnan aloittamisesta, uskomuksista ja treenistä. Tiinan ohjelma on muuten tosi kiva ja vieraina on ollut vaikka ketä. Jaksoja voi kuunnella jälkikäteen missä tahansa, lämmin suositus. Omassa jaksossani on myös Endorfiinikoukussa-blogin Elina puhumassa jakson loppupuolella.

Mutta sitten siihen uneen ja siihen, mitä nukkuminen itselleni merkitsee. Kuten Tiinan ohjelmassakin sanoin, en ole keksinyt pyörää uudelleen, mutta näillä alla olevilla keinoilla opin nukkumaan noin viiden unettoman, huonosti nukutun, hyvin heräillyn ja mahtavasti valvotun vuoden jälkeen. Se kannattaa muistaa, ettei kaksi viikkoa uusien tapojen harjoittelua riitä, eikä välttämättä kaksi kuukauttakaan. Itse olen huomannut, että noin vuodessa olen omaksunut uudet tavat niin unen kuin syömisenkin suhteen sillä tavalla, ettei niitä tarvitse enää tietoisesti miettiä, vaan ne oikeasti tulevat selkärangasta.

Tiedän, että aina ei pysty tai saa nukkua, vaikka haluaisi ja ymmärtäisi sen olevan itselle tarpeellista. Mutta tiedän myös, että pienet muutokset, silloin kun niitä on mahdollista tehdä, voivat parantaa unta ja nukkumista väkevästi.

Pienillä keinoilla on väkevä vaikutus! Kokeile!

Näin opin nukkumaan paremmin

Menen aikaisin nukkumaan. Olen sängyssä usein jo puoli yhdeksältä, viimeistään yhdeksältä. Tämä on rutiini, jota toistan myös lomalla ja viikonloppuna. Voi kuulostaa superankealta, mutta toimii itselläni. Ihan ensin tavoitteeni oli nukahtaa klo 22, mutta nykyään alan useimmiten nukkua jo yhdeksän ja puoli kymmenen välillä.

Laitan kännykän ajoissa pois. Kännykkä on nykyään lentokonetilassa eteisen lipaston päällä. Pyrin olemaan somettamatta klo 20 jälkeen illalla, mutta siitä tulee välillä lipsuttua. Ainoa syy ottaa kännykkä makuuhuoneeseen on se, että on pakko laittaa kello soimaan tiettynä aikana. Useimmiten herään nimittäin virkeänä itsenäisesti viiden, puoli kuuden välillä.

Luen joka ilta kirjaa ja rauhoitun. Kirja on unilääkkeeni. Välillä ihan harmittaa, kun alkaa nukuttaa, jos kirjassa on jokin kiinnostava kohta kesken. Mutta jatkan lukemista sitten seuraavana iltana.

En treenaa myöhään illalla. Mieluiten liikkuisin keskellä päivää tai heti töiden jälkeen, en nimittäin ole myöskään varsinainen aamutreenaaja. Kun teimme alppijoukkueemme kanssa alppisimulaatiota eli puolet tulevan reissumme nousumetreistä neljänä peräkkäisenä päivänä, töiden jälkeen tehdyt pitkät ja iltakasiin jatkuvat treenit olivat itselleni liian myöhäiset. Olin niiden jälkeen niin täynnä energiaa, että nukkumaanmenon sijaan olisin voinut lähteä lenkille! Ennen ohjasin spinningiä vielä niin, että tunnit loppuivat yhdeksän aikaan. Ei ihme, jos ei nukuttanut, kun kroppa oli juuri saanut kunnon endorfiinipiikin. Nukkuminen on asia, joka saa minut suunnittelemaan liikkumiseni niin, että se ei vaikuta uneeni.

Syön illalla tarpeeksi, etten ole yöllä nälkäinen. Joskus pitkien lenkkien jälkeen olen saattanut syödä liian vähän ja huomannut, että yöllä olen herännyt vatsa kurnien, eikä uni meinaa enää tulla. Syönkin illalla kunnolla niin, etten tunne itseäni nälkäiseksi, mutta en myöskään ole mitenkään liian täynnä.

Tärkein viimeiseksi

Ja ehkä tärkein viimeiseksi, mikä saa meidät edes kokeilemaan uusia nukkumiseen ja nukahtamiseen liittyviä tapoja:

Arvostan unta, koska se saa minut voimaan hyvin, saa minut iloiseksi ja energiseksi, saa minut tuntemaan, että kaikki on mahdollista. Jos unta ei arvosta, miksi siihen kiinnittäisi yhtään huomiota tai miksi sitä yrittäisi muuttaa? Ainakin sen viisi vuotta huonosti nukkuneena tiedän, että uni ja nukkuminen on kaiken tekemiseni pohja. Nykyään, jos stressi tai murheet huonontavat unta satunnaisesti, mietin vain, miten vähentää stressiä, mutta myös sitä, miten ihmeessä selvisin ne vuodet, kun en saanut nukkua. Miten pystyin toimimaan silloin? Mutta ihminen tottuu, myös huonoihin uniin, ainaiseen väsymykseen ja siihen, miltä se saa olon tuntumaan.

Mahtavaa sunnuntaita ja juhannuksen jälkeistä aikaa,

Jenny

P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

Kesäloman tarkoitus ei ole toipuminen kuluneesta vuodesta

42 mittariin – ikääntyminen ja elämä ON ihmeellistä

Hirviötyökaveria ei tarvitse sietää eikä miellyttää

juoksukoulu aloittelijoille Helsingissä – startit elo- ja syyskuussa

hyvinvointi alkaa siitä, että ymmärtää olevansa hyvinvoinnin arvoinen

Kesäloman tarkoitus ei ole toipuminen kuluneesta vuodesta

Kesäloman tarkoitus ei ole toipuminen kuluneesta vuodesta

Ihminen saa väsyä – mutta silloin on tehtävä muutoksia. Kesäloman tarkoitus ei ole toipuminen kuluneesta vuodesta. Kesäloman kynnyksellä havahduin siihen, miten täynnä viimeiset viikot, kuukaudet ja ehkä oikeastaan vuodetkin ovat olleet. Kirkkaasti taas oivalsin sen, että loman tarkoitus ei ole se, että juuri ja juuri 

Kun luulee, ettei jaksa, jaksaakin vielä – juoksutreenit opettavat

Kun luulee, ettei jaksa, jaksaakin vielä – juoksutreenit opettavat

Kevään usean tunnin tunkkaus- ja juoksutreenit ovat opettaneet paljon itsestäni. Tour du Mont Blanc –alppimatkamme lähestyy ja nyt ainoa tavoite on pysyä terveenä ja ehjänä. Kärsin tosiaan omituisesta, ilmeisesti liikarasituksesta johtuvasta reisi-lonkkavaivasta huhtikuun lopusta saakka noin 7 viikon ajan. Olin useamman viikon juoksematta ja 7 

Hyvät teot palaavat takaisin – sinäkin voit lisätä hyvää

Hyvät teot palaavat takaisin – sinäkin voit lisätä hyvää

Hyvät teot palaavat takaisin – sinäkin voit lisätä hyvää. Haastattelin erästä mieshenkilöä tällä viikolla aiheena liikenne. Haastateltavani totesi, että se hyvä teko jonka teet toiselle, tulee kyllä takaisin, vaikkei välttämältä samalta henkilöltä jolle sen olet tehnyt. Se oli tosi kivasti sanottu ja pystyin täysin yhtymään tähän elämänfilosofiaan. Ja sitä paitsi että toisen auttamisesta tai jollain myönteisellä tavalla huomioimisesta tulee kyseiselle henkilölle luultavasti hyvä fiilis, tulee siitä hyvä fiilis myös itselle. Kaikki voittavat. Lisäksi uskon karmaan ja siihen, että ne omat tekoset kyllä löytää edestään, olivat ne sitten huonoja tai hyviä. Pahaa ei saa pois, mutta hyvää voi aina lisätä ja jokainen meistä pystyy siihen.

Auttaminen ei ole itseltä pois

Olen ajatellut hyvin pitkään niin, että jos itsellä on jotain tietoa tai osaamista, mistä joku toinen voisi hyötyä, miksi pitää se tieto ja osaaminen itsellään? Puhun siis sellaisista asioista, joista saa kertoa jos haluaa, en esimerkiksi työasioista, jotka ovat salassapidettäviä. Mutta hyvät teot palaavat takaisin, varsinkin, kun niitä tekee vilpittömästi ja omasta sydämestään, koska haluaa.

Kun itse tein töitä freelancerina, ja muutama ystävä tai tuttu aloitteli toimittajan töitä freelancerina, kasasin heille erittäin mielelläni esimerkiksi yhteystietolistoja ihmisistä, joihin kannattaa ottaa yhteyttä ja kertoa itsestään. Minulle ei tullut edes mieleen se, että tällä tavoin auttamalla joku muu saattaisi viedä minun työni ja minun asiakkaani. Minäminäminä. Kyllä luottamus oman työn jälkeen ja jo syntyneeseen hyvään asiakassuhteeseen oli niin voimakas, että vaikka ihmiset, joille tein töitä, alkoivatkin työllistää myös minun kavereitani, tiesin, että minullekin löytyy aina hommia. Sitä paitsi erilaisilla tekijöillä on erilaisia vahvuuksia ja tässäkin asiassa näin sen, että jokainen meistä voitti.

Hyvää voi lisätä! Hyvät teot, isot vaikutukset!

Haluatko kirjailijaksi?

Kun työskentelin Tammella kustannustustoimittajana, toin taloon monta kirjailijaa. Esimerkiksi Anna Saivosalmi, joka tekee nyt toista kirjaansa, oli ensimmäinen ”tuomiseni” taloon. Näin Annan potentiaalin kirjan tekijänä heti ja halusin auttaa, että hän saisi toteutettua yhden unelmansa. Ja kohta jo toisen, hih! Elämä ON ihmeellistä.

Joko kysyin suoraan potentiaalisilta ihmisiltä, että ovatko he koskaan haaveilleet kirjailijuudesta ja aloin pompotella mahdollista kirja-aihetta heidän kanssaan. Sitten esittelin heitä eteenpäin. Saatoin myös yhyttää kirjan tekemisestä kiinnostuneet ja minulta neuvoja kyselleet yhteyksiin esimieheni kanssa. Ja jokainen tehty kustannussopimus, oli aihe vaikka sitten hyvinvointi, oli itsellenikin voitto, ei asia, joka olisi minulta pois, vaikka itsekin olin tekemässä hyvinvointiaiheista kirjaa.

Uskon siihen, että hyvällä saa hyvää. Se, että miettii asioita toisten saappaista käsin ei tarkoita sitä, että olisi jokin alleen tallattava vässykkä, joka ei osaa pitää puoliaan ja uuvuttaa itsensä ajattelemalla enemmän muita kuin itseään. Itse näen asian niin, että voin niin hyvin ja olen itseni kanssa niin sinut nykyään, että totta kai autan muita parhaani mukaan toki omat voimani huomioiden.

Talvella minua pyydettiin mentoroimaan itselleni vierasta ihmistä, joka oli samanlaisissa vaikeuksissa kuin itse olin aikanaan ollut. Silloin minun oli pakko sanoa rehellisesti kiitos ajatuksesta, mutta ei, koska aikani ei riittänyt siinä hetkessä itsellenikään saati sitten muille. Se hetki vain oli sellainen, että oli karsittava kaikki, mikä ei ollut ihan pakollista ja tilanne kuulosti niin haastavalta, että ymmärsin, ettei minusta olisi nyt siinä hetkessä sille ihmiselle apua, koska omakin paletti oli niin hajalla.

Onkin tärkeää, että oma elämä on balanssissa eikä se hyvän tekeminen tai auttaminen kuormita itseä lisää. Muuten autettavia onkin yhtäkkiä kaksi yhden sijaan. Mutta tuossakin tilanteessa saatoin ajatella kyseistä ihmistä ja lähettää hänelle lämpimiä ajatuksia.

Pienet teot, suuri vaikutus, vai mitä?

Jenny

P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

42 mittariin – ikääntyminen ja elämä ON ihmeellistä

Hirviötyökaveria ei tarvitse sietää eikä miellyttää

juoksukoulu aloittelijoille Helsingissä – startit elo- ja syyskuussa

hyvinvointi alkaa siitä, että ymmärtää olevansa hyvinvoinnin arvoinen

 

 

Juoksun estänyt lonkkavaiva alkaa olla kunnossa – lisää kehonhuoltoa ja voimatreeniä

Juoksun estänyt lonkkavaiva alkaa olla kunnossa – lisää kehonhuoltoa ja voimatreeniä

Voihan epämääräinen lonkkavaiva sentään! Juoksujutut ovat olleet vähissä viime aikoina, koska olen parannellut pari viikkoa ennen Helsinki City Marathonia alkanutta epämääräistä reisi-lonkkavaivaa. Reilun viikon olen nyt onneksi kävellyt ilman outoa tuntemusta tai kipua ja viime viikon lopulla urheilujalkaterapeutti kannusti minua alkamaan juosta. On ollut helpotus