Kuukausi: syyskuu 2019

Usein mietin miten rohkea olet kun kerrot monista haastavistakin aiheista

Usein mietin miten rohkea olet kun kerrot monista haastavistakin aiheista

Kirjoita rohkeudesta – sain meilin jokin aika sitten: Usein mietin miten rohkea olet kun kerrot (tietysti omien valitsemiesi rajojen sisällä) monista haastavistakin aiheista. Jos joskus mietit kirjoitusaiheita, niin tuo rohkeus aiheena kiinnostaa. Se, että pystyy/uskaltaa olla oma itsensä, tuoda omat ajatukset esiin välittämättä muiden kommenteista. 

Esiinnyn Turun ja Helsingin kirjamessuilla – tule nykäisemään hihasta

Esiinnyn Turun ja Helsingin kirjamessuilla – tule nykäisemään hihasta

Tänä vuonna esiinnyn Turun ja Helsingin kirjamessuilla – tule nykäisemään hihasta, jos olet kyseisinä päivinä paikalla. Vuosi sitten tähän aikaan paiskin hommia myös Uuteen nousuun – löydä energisempi elämä -kirjani kanssa. Kirjoitin kirjaa pitkin kesää ja myös elokuisia viikonloppuja. Kun muu perhe nautti auringosta, minä 

Uusi asenne pikkusairasteluun – ihanaa saa levätä

Uusi asenne pikkusairasteluun – ihanaa saa levätä

Syysflunssa ei vielä hellitä otettaan, vaikka olen maannut soffalla niin, että selkä on kipeä ja olen perunut kaikki mahdolliset menot. Mutta sen sijaan, että olisin ärsyyntynyt pöpöstä tai stressaisin tekemättä jääneitä treenejä tai hommia, ihan vahingossa huomasin ottaneeni tautia kohtaan aiempaa uudenlaisen ja huomattavasti paremman asenteen.

Kerrankin saan levätä rauhassa ja kunnolla! Sitä ajatusta olen pyöritellyt mielessäni ja vaalinut ilolla. Treenata ehtii sitten taas, kun terveyttä piisaa, eli suurimman osan vuodesta. Ja riittävän tervehän ihminen on silloin, kun ei joudu miettimään, olenkohan riittävän terve, jotta voisin liikkua.

Kaunista maisemaa voi ihalla, vaikka sitten vähän duhaisena.

Tämä luvan kanssa lepääminen on huomattavasti paljon kivempaa kuin lepäilystä mielensä pahoittaminen tai harmistuminen siitä, ettei syysflunssan tai muun pöpön iskiessä pysty tai jaksa tekemään asioita, joita on aiemmin suunnitellut. Ja silloinhan sen sijaan, että keskittäisi ajatuksensa vain siihen mielensä pahoittamiseen, sitähän olisi paitsi kipeä, myös pahalla päällä. Ja kuten useampi meistä tietää, se on huono yhdistelmä, joka saattaa vieläpä tarttua viattomiin ja ehkä terveisiin perheenjäseniin, eikä silloin ole kellään kivaa.

Nyt on näin ja sitten taas toisin. Toimii myös syysflunssaan sairastuessa, mutta testattu on, että toimii myös influenssan ja murtuneen koiven kaverina.

Aika moneen asiaan voi vaikuttaa omalla asenteella ja monessa arjen vaivassa ja pikku epäkohdassa asenteella todella on merkitystä.

Mahtavaa alkavaa viikkoa!

Jenny

Itselle väärä työ vaikutti mielialaan, motivaatioon ja luisutti alakulon puolelle

Itselle väärä työ vaikutti mielialaan, motivaatioon ja luisutti alakulon puolelle

Mitä sulle kuuluu? Näytät joka paikassa niin pirteältä, että kateeks käy, kirjoitti rakas ystäväni WhatsApp-viestissään. Juuri nyt neljän päivän niistämisen jälkeen näytän lähinnä petteri punakuonolta, mutta ihanasti sanottu ja se sai itsenikin oikein miettimään sitä, miten kohdallaan kaikki nyt on. Vielä puoli vuotta sitten oli 

Entinen tylsyys on nykyään parasta ikinä

Entinen tylsyys on nykyään parasta ikinä

Entinen tylsyys on nykyään parasta ikinä. Mietin tässä eräänä päivänä taas sitä, että olisipa ihmisellä tämä nelikymppisen viisaus jo kakskymppisenä tai mieluiten heti syntyessään. Miten paljon sitä onkaan itse muuttunut näinä vuosikymmeninä, osittain läpikäytyjen elämäntapahtumien ja erilaisten kokemusten koulimana, osin pakosta ja osin omasta halustakin. 

Kun meille saapui pyörä

Kun meille saapui pyörä

Eräänä lauantaina harrastaminen meidän perheessä sai taas uusia piirteitä. Aamulla puolisoni mösjöö totesi, että tänään on se päivä. Parin vuoden harkinta oli tullut päätökseen. Listalla oli enemmän plussia kuin miinuksia. Kun meille saapui pyörä.

Ja niin hän saapui ensin päiväksi eteiseen, vähän myöhemmin parvekkeelle. Saa nähdä, siirtyykö hän makkariin, kuten muutamalla tutulla kuulemma. Vai olkkarin seinälle, jossa se voisi olla talvea paossa vähän kuin taulun tapaisena.

Nyt on näin:

Meille saapui oikea polkupyörä, sellainen, jota ei voi säilyttää taloyhtiön kellarissa. Ja tämä tapahtumahan tarkoittaa sitä, että meillä asuu nykyään MAMIL – Middle Aged Man In Lycra. Tosin pyöräilyhousuissa mösjöö on kuulemma reilusti mukavuusalueensa ulkopuolella, mutta minkäs teet, ajomukavuus ennen kaikkea. Ja kuuluuhan se oikea vaatetus vähän niin kuin asiaan. Ei voi polkea verkkareissa kuin korkeintaan Jopoa.

Uusi huonekalumme.

Puolisoni siis osti parin vuoden harkinnan jälkeen itselleen ”oikean” pyörän, ja siitä lähtien oikean pyörän hankinta on ollut itselläkin mielessä, pientä kepeää painostustakin on ollut ilmassa, että ehkä sullakin ensi kesänä. Toki voin kuvitella itseni kiitämässä maantiepyörän selässä, varsinkin nyt, kun lakkasin ohjaamasta sisäpyöräilytunteja, joiden vetämisestä olen todella nauttinut reilun 11 vuoden ajan. Mutta muutenhan olen viimeisen reilun vuosikymmenen ollut jopoilevaa sorttia, eikä pyörässäni todellakaan ole vaihteen vaihdetta.

Sekin mietityttää, onko minulla oikeasti aikaa pyöräillä. Kun pitkiin juoksulenkkeihinkin saa uppoamaan kolmatta tai neljättä tuntia, mitä se on sitten, kun lähtee vähän pyöräilemään?

Illaksi kotiin, kuten kotimainen lentoyhtiö mainostaa?

Ei ole. Siis ei ole aikaa, eikä onneksi juuri nyt rahaakaan tuollaiseen hankintaan. Nyt ei siis katsella syssymmällä, vaan ehkä sitten ensi kesänä.

Onko teilläkin, ja jos, niin missä? Eteisessä vai parvekkeella?

Jenny

P.s. Oikeasti on mahtavaa, kun vasta aikuisena 10 vuotta sitten liikkumaan ryhtynyt mies alkaa löytää itselleen uusia liikuntamuotoja. Juoksua joo, mutta myös joogaa ja nyt pyöräilyä. Isot propsit siitä, että oma hyvinvointi on priolistan kärjessä!

Onko kuormitus ja palautuminen tasapainossa? – monen arki on hulabaloota

Onko kuormitus ja palautuminen tasapainossa? – monen arki on hulabaloota

Kiinnitätkö sinä huomiota rasitukseen ja palautumiseen arjessasi? Onko kuormitus ja lepo tasapainossa? Enkä puhu vain urheilusta ja siitä palautumisesta, vaan koko tästä hulabaloosta, joka monien ympärillä pyörii taukoamatta ammatista tai perhetilanteesta huolimatta. Nykyihminen on todella kiireinen ja kuormittunut, eikä palautumiseen aina ehditä, jakseta tai pystytä 

En tiedä, mitä on ”vain” käydä päivätöissä

En tiedä, mitä on ”vain” käydä päivätöissä

Tajusin yksi päivä, että olen käyttänyt aika paljon aikaa työntekoon viimeisen 20 vuoden ajan ja sitä ennenkin, aloitinhan osa-aikaisen työnteon 11-vuotiaana siivoamalla hotellihuoneita ja sitä ennenkin jaoin pari vuotta mainoksia. En tiedä, mitä on ”vain” käydä päivätöissä, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Olen ollut töissä 

Joka päivä pitää tehdä jotain kivaa ja muuta kuin töitä

Joka päivä pitää tehdä jotain kivaa ja muuta kuin töitä

Joka päivä pitää tehdä jotain muuta spessua ja kivaa myös kuin vain töitä. Muuten menee päivä hukkaan, totesi puolisoni eilen, kun kävimme juoksemassa vajaan tunnin iltalenkin. Ennen sitä olimme hakeneet lapselle uuden koripallorepun Malmilta ja ehtineet ihmeen paljon tavalliseksi arki-illaksi, vieläpä maanantaiksi.

Vaikka tykkäänkin töistäni (sekä päivätyöstä että sivuhommista), minusta tuo kuulosti järkevältä ja ennen kaikkea hauskalta: Että tekee joka päivä jotain, mistä nauttii ja mikä saa iloiseksi. Eikä siihen muun tekemiseen tarvitse välttämättä kuluttaa tunteja, vaan jokin pienikin kiva tekeminen palkitsee ja innostaa. Se toimii varmasti, erityisesti jos ei ole niin työorientoitunut kuin itse tuppaan olemaan.

Muutenkin työpäivästä on hyvä irrottautua, jos vain mahdollista. Itse olen ottanut tavaksi työpäivän jälkeen kävellä parinkymmenen minuutin matkan metroasemalle säässä kuin säässä (ja sama aamuisin). Se auttaa irrottamaan ajatukset kaikesta päivän aikana tapahtuneesta ja vielä kun muutaman kerran kotiovella hengittelee syvään ja saa itsensä kotimoodiin, niin hyvä tulee.

Eilinen kiva tekeminen liittyi kyllä ennen kaikkea näihin kenkiin. Kiva lenkki mösjöön kanssa, vaikkei montaa sanaa vaihdettukaan juostessa!

Liikuntaa ja kirjoittamista

Edellisessä duunissa juoksin usein työmatkoja, mutta nyt se on hankalampaa, koska kannan mukana tietokonetta eikä työpaikalla taas ole suihkua. Mutta olen huomannut jo sen, että tuo parin kilometrin kävely auttaa ja tekee ihmeitä. Kotona pitää sitten jaksaa ja toki haluaakin kuunnella muiden perheenjäsenten päivästä, joten hyvä on, ettei ainakaan kovin paljon ajattele työjuttuja silloin, vaan on läsnä heille, jotka ovat itselle tärkeitä.

Mietin myös sitä, mitä tuo spessu kiva tekeminen itselle on, enkä siitä pääse mihinkään, mutta jonkinlainen itseni liikuttaminen on minulle tärkeää useamman kerran viikossa. Myös kirjoittamisesta nautin yhä, vaikka aina ei olekaan aikaa pitkien ja pohtivien tekstien kirjoittamiselle. Tykkään nähdä ystäviä, mutta treffit yhdistetään joko samanikäisten lasten Hoplop- tai Superpark-reissuihin tai sitten näemme lenkkipolulla. Kahviloissa istuskelijaa minusta ei enää saa kuin joskus perheen kanssa viikonloppuina Prisma-reissujen ohessa. Huomaankin, että se kiva tekeminen on itsellä aika vahva osa arkea ja se kiva tekeminen on myös osa hyvinvointia.

Joka päivä pitää tehdä jotain muuta spessua kuin vain töitä. Oletko miettinyt,  mitä se voisi omalla kohdallasi olla?

Mahtavaa tiistaita ja alkuviikkoa!

Jenny

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

P.s. Sydän tuohon alas on tullut jäädäkseen. Saa painaa, kiitos <3

Tunne saa tulla, mutta siihen ei tarvitse reagoida

Joskus ei tarvita kuin se yksi ihminen, joka välittää

 

Vahvuuteni liikunnanohjaajana – tiedän myös, mitä on liikkua ylipainoisena ja kun ei jaksa, pysty tai huvita

Vahvuuteni liikunnanohjaajana – tiedän myös, mitä on liikkua ylipainoisena ja kun ei jaksa, pysty tai huvita

Mietin tässä hiljattain, mitkä ovat vahvuuteni liikunnanohjaajana. Pitkän ja vaihtelevan työkokemuksen lisäksi ehdottomasti se, että tiedän myös, mitä on liikkua ylipainoisena ja kun ei jaksa, pysty tai huvita. Tiedän, millaiselta liikunta voi tuntua silloin, kun ei saa nukkua ja on 24/7 aivan loppu. Tiedän myös