Kuukausi: lokakuu 2019

Ilkeys ja kiukku ovat viestejä – niitä kannattaa kuunnella

Ilkeys ja kiukku ovat viestejä – niitä kannattaa kuunnella

Ilkeys ja kiukku ovat viestejä – niitä kannattaa kuunnella. Ja tämän tiedän myös omasta kokemuksesta! Tiedän senkin, että kun kuuntelee sisintään, osaa alkaa muuttaa asioita. Yksi suurimpia yli 10 vuotta jatkuneen (henkiseen) hyvinvointiini panostamisen, itsetutkiskelun, tunteisiini tutustumisen ja meditaation hyötyjä on ollut se, että en juuri 

Tervetuloa uusvanhaan paikkaan!

Tervetuloa uusvanhaan paikkaan!

Tervetuloa tänne uuteen paikkaan! Blogini Fitin sivuilla lakkaa syksyn mittaan pian olemasta kokonaan, mutta täällä ollaan fiiliksen mukaan. Tuntuu mukavalta palata juurilleen sinne, mistä kaikki aikanaan käynnistyi lähes 9 vuotta sitten. Näiden vuosien aikana olen ehtinyt blogata paitsi täällä, myös kahdesti Indieplacella, lyhyen pätkän Kauneus 

Polkujuoksua Nuuksiossa

Polkujuoksua Nuuksiossa

Polkujuoksua Nuuksiossa – ihan parasta! Päätin jo alkuviikosta, että lauantaina haluan lähteä juoksemaan Nuuksioon, oli ilma mikä tahansa. Lauantaisin pidän usein treenivapaan päivän, koska tunnen tarvetta palautua rankasta viikosta. Nyt kuitenkin halusin mennä metsään, eikä puolisoani mösjöötä tarvinnut houkutella. Veimme kuopuksen serkulleen leikkimään ja otimme suunnan kohti Solvallaa.

Emme olleet sen koommin miettineet, mihin suuntaan lähteä urheiluopiston tuntumasta. Jonkin verran tunnen Nuuksiota, koska ollessani koulussa Solvallan urheiluopistossa vuonna kivi ja keppi liikuimme paljon pitkin metsiä. Myös Alppimentorien kanssa viime talvena treenatessamme Nuuksio tuli tutuksi. Olisi ollut etukäteen järkevää suunnitella hieman reittiä Nuuksiossa, mutta lähdimme Solvallasta kohti Haukkalampea ja Siikaniemeä, jossa päädyimme heittämään ympäri ja tulemaan jotakuinkin samaa reittiä takaisin. Kahdessa tunnissa saimme kasaan 15 kilometriä. Vauhti oli paikoin hengästyttävä ja isot ylämäet kävelimme. Luultavasti menimme itselleni turhan kovaa, mutta olin unohtanut urheilukelloni lataukseen, enkä jaksanut seurata kilsavauhteja puhelimen sovelluksesta.

Niin kaunista!
Vielä 5 vuotta sitten en varmasti olisi lauantaina lähtenyt aamulla sateiseen Nuuksioon. Luojan kiitos ihminen muuttuu!
Tämä on parhaita juttuja, mitä vapaapäivänä voi tehdä!
Ei sade paljon juostessa haitannut.
Mösjöö ja hiukset sävy sävyyn kallioiden kanssa.
Vettä tuli kuin esterin ahterista. Se jäi takin pinnalle. Tuo pikkuhuppu on paras!
Nautin jokaisesta sekunnista!
Välillä meinasi kirkastua.

Metsä – parasta lääkettä kaikkeen

Mutta olipa ihana juosta metsässä! Aluksi satoi, sitten kirkastui, ja viimeiset pari kilometriä saimme juosta kaatosateessa. Meillä kummallakin oli jalassamme Hoka One Onen Speedgoatit, joista omani olivat hieman rähjääntyneet viime kesän Alppireissulla. Speedgoatit ovat niiden vibram-pohjan takia ihan suosikkini maastossa: ne pitävät märillä poluilla sekä pitkospuilla eikä liukastumista tarvitse pelätä edes kosteilla kallioilla. Paikoin oli aika mutaista ja puolivälissä toinen kenkäni hörppäsi kunnolla vettä. Lopuksi housut ja sukat olivat märät ja säärystimet mudassa. Haglöfsin takki, jonka sain testiin, toimi todella hyvin kaatosateessa (vesipilariarvo on 28 000). Takki hengitti, eikä päästänyt vettä läpi ja sen huppu pysyi päässä ilman säätämistä kovassa sateessa. Erityisesti tykkään hupun pienestä lipasta. Se on söpö.

Ulkoilumme päättyi tuttuun tyyliin pullakokiksille Haltian kahvilaan ja olimme molemmat samaa mieltä: Olipa mahtava reissu. Toivon, että pääsen Nuuksioon pian uudestaan. Vaihtovaatteet olin jossain epähuomiossa jättänyt kotiin, vaikka aina ennen sellaiset ovat olleet matkassa. Autossa ei muuta kuin penkinlämmitin päälle ja kotona samantien kuumaan suihkuun.

Viikolle tulikin mukavasti kilometrejä, koska ohjasin kolmena iltana juoksukoulua. Tänään chillailua ja illalla juoksijan pilatesta! Ostin paikan Raatamon kurssilta, kerron siitä lisää, kunhan olen päässyt tuntia testaamaan. Viime viikolla, jolloin pilates oli ensimmäistä kertaa, jouduin olemaan poissa kirjamessuesiintymisen takia.

Ihanaa sunnuntaita! Onko muita, joiden ON päästävä metsään?

Jenny

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

P.s. Sydän tuohon alas on tullut jäädäkseen. Saa painaa, kiitos <3

Vahvuuteni liikunnanohjaajana

Joka päivä pitää tehdä jotain kivaa

 

 

Kehonhuolto on palkinto – jo ennen kuin tulee vaivoja

Kehonhuolto on palkinto – jo ennen kuin tulee vaivoja

Eräänä iltana tultuani ohjaamasta juoksutreenejä venyttelin olkkarin lattialla ja pitkästä aikaa fiilistelin sitä, miten i-ha-nal-ta venyttely tuntui! Kehonhuolto oli kuin palkinto! Mutta kuitenkin viime aikoina olen juossut vähemmän, mikä on tarkoittanut myös pienimuotoista laiskottelua kehonhuollon kanssa. Sen ei tarvitsisi olla niin. Ja jos tässä iässä 

Juoksukuulumisia – juoksu kulkee muun arjen ehdoilla

Juoksukuulumisia – juoksu kulkee muun arjen ehdoilla

Miten juoksut sujuvat?, kysytään minulta harva se viikko. Juoksu kulkee – muun arjen kuormituksen ehdoilla tai ehkä parempi sanoa, että rinnalla. Ihan hyvin siis juoksut sujuvat, vaikken joka lenkistä Instagramiin postaakaan. Vauhtisammakon juoksukoulujen suunnittelu ja ohjaaminen on toki vienyt omaa juoksuaikaa, mutta olen nauttinut ryhmien 

Vitsin varjolla mukahauska nälviminen ja mielipiteensä kertominen – siihen saa ja pitää puuttua

Vitsin varjolla mukahauska nälviminen ja mielipiteensä kertominen – siihen saa ja pitää puuttua

Vitsin varjolla mukahauska nälviminen ja mielipiteensä kertominen – siihen saa ja pitää puuttua. Viime aikoina olen saanut hämmästyä sitä, miten ihmiset päästävät sammakoita suustaan ja puuttuvat toisen ihmisen olemiseen, tekemiseen, sanomiseen tai ulkonäköön. Eri mieltä saa olla, mutta omaa mielipidettä ei tarvitse aina kertoa – mielipiteitähän on yhtä paljon kuin persreikiä. Olen myös hiljaa mielessäni miettinyt jonkun ihmisen motiiveja sanoa jokin asia. Usein olen miettinyt, että olisiko ollut parempi vain jättää tuokin sanomatta. Mutta ei. Ei pystynyt. 

Olen kyllästynyt mukahauskaan vitsailuun jonkun toisen ihmisen kustannuksella, oli kyse sitten itsestäni tai kenestä tahansa ihmisestä. Olen myös päättänyt, että en enää suostu sellaisissa tilanteissa olemaan hiljaa, koska what you allow, continues. Se, minkä sallit, jatkuu. Se ei koskaan lopu. Ei ikinä. Onneksi voi ystävällisesti sanoa, että minun ei tarvitse kuunnella tällaista tai toisen ei tarvitse olla paikalla, jos hän ei halua. Harjoittelen vielä itseni ilmaisemista tuollaisissa tilanteissa: nyt en ymmärrä, voitko tarkentaa, voisi myös toimia. 

Miksi toiselle ihmiselle ystävällisesti puhuminen on välillä niin vaikeaa? Kuva: Timo Turkka

Se nyt on tollanen

Usein vitsailu lienee hyväntahtoista, ja sitä usein selitellään sillä, että “se nyt on tollanen”. Mutta miksi tällaista tyyppiä selittävät usein toiset ihmiset, eikä kyseinen ihmistyyppi ota itse vastuuta? Toisaalta: Miten kukaan osaisikaan muuttua, jos ei koskaan saa palautetta tökeryydestään, vaan kuvittelee, että se on ihan ok? Tai jos tällainen ihminen sitten ottaa vastuuta, niin sitten asia lyödään lekkeriksi tai humalan piikkiin, kuten ystäväni Inka kirjoitti ventovieraasta miehestä, joka oli kysynyt häneltä juhlissa, että mitä sä oikein painat, 120 kiloa? 

Toisinaan ihmiset kommentoivat myös omaa ulkonäköäni ja tatuoinnit ovat asia, joka jaksaa puhuttaa. Hiljattain olin erittäin vaivaannuttavassa tilanteessa, jossa kyseltiin, oliko minulla uusi tatuointi, mitä siinä lukee ja sitten kommentti, että älä nyt ainakaan naamaan ota sellaista. 

Siis pardon? No en todellakaan (ja vaikka ottaisin, mitä se sulle kuuluu?). Jälkeenpäin harmitti, että en suoraan sanonut, että puheenaihe ei tuntunut minusta mukavalta. Sillä emmehän keskustelleet kenenkään toisenkaan paikalla olijan ulkonäöstä! Miten olisi joskus se, että sen sijaan, että puututaan toisten tekemisiin tai kommentoidaan toiseen liittyviä asioita ja kerrotaan omia mielipiteitä niistä, vain kysyttäisiin, että mitä sulle kuuluu, miltä susta tuntuu, miten menee?

Rakentava palaute auttaa kehittymään, huutelu ei

Myös luennot ovat asia erikseen ja toisinaan jos kuuntelijat selkeästi eivät ole paikalla aivan omasta halustaan, voi heitä olla vaikea miellyttää. On tapahtunut kerran jos toisenkin, kun olen ystävällisesti todennut jollekin “vitsailijalle” että hänen ei ole pakko olla kuuntelemassa minua, vaan paikalta saa myös poistua. Enimmäkseen tämä on kuitenkin harvinaista ja usein alle 50 hengen ihmisen yleisön kanssa syntyy hyvää keskustelua. Luennoijana olen osallistava, ja haluan, että ihmiset alkavat myös itse ajatella ja oivaltaa. Mutta en minäkään huutele bussikuskille kommentteja siitä, miten hänen pitäisi ajaa tai auo päätäni vitsin varjolla. Toki rakentava palaute on asia erikseen, ja auttaa meitä kehittymään. Mutta asiattomuuksia ei voi sanoa rakentavaksi palautteeksi, ei edes vitsin varjolla. 

Ehkä se on tämä ikäkin, kun ei voi enää sallia sitä, että se, minkä sallii, jatkuu, jos kyse on asioista, joihin on puututtava.

Ajatuksia? Joka tapauksessa ihanaa lauantaita!

Jenny

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

P.s. Sydän tuohon alas on tullut jäädäkseen. Saa painaa, kiitos <3

Vahvuuteni liikunnanohjaajana

Joka päivä pitää tehdä jotain kivaa

Tunne saa tulla, mutta siihen ei tarvitse reagoida

Joskus ei tarvita kuin se yksi ihminen, joka välittää

 

Juoksuvaatteet sateella

Juoksuvaatteet sateella

Jutussa mainitut sateenkestävät tai sadetta hylkivät juoksuvaatteet olen saanut kaupallisessa yhteistyössä testiin Haglöfsiltä.  Kestopuheenaihe Vauhtisammakon juoksukoulun treeniemme alussa on ilma ja välillä myös juoksuvaatteet sateella. Elokuussa lämmintä piisasi, syyskuussa ei ollut montaa treeniä, jolloin ei olisi satanut. Viime viikolla paistoi aurinko, mikä aiheutti porukassa hämmennystä.