Kuukausi: helmikuu 2020

Luennoin Go Expo -Messuilla la 29.2. klo 12–13 + lippuarvonta + messutärpit

Luennoin Go Expo -Messuilla la 29.2. klo 12–13 + lippuarvonta + messutärpit

Rakastan puhua hyvinvoinnista, arjen parantamisesta, ja niistä pienistä valinnoista, joita ihmisen itsensä on tehtävä. Rakastan puhua palautumisesta, arjen rytmittämisestä, liikunnasta ja motivaatiosta. Kaikesta tästä saan taas puhua tunnin verran, kun olen tulevana lauantaina 29.2. luennoimassa Go Expo -messuilla Go Expo -areenalla klo 12–13. Tule kuuntelemaan 

En voisi enää rääkätä kehoani

En voisi enää rääkätä kehoani

Treenaamiseeni on tullut viime aikoina paljon järkeä. Olen miettinyt, että voiko se johtua siitä, että ihmisen ymmärrys itsestään ja maailmasta kasvaa muutenkin iän myötä. En enää voisi rääkätä kehoani tai tehdä keholleni asioita, joiden tiedän olevan sille huonoksi tai liian yksipuolista. En esimerkiksi voisi ajatellakaan 

Juoksu maistuu ja kulkee taas

Juoksu maistuu ja kulkee taas

Juoksu maistuu ja kulkee taas! Olen jälleen aivan innoissani juoksusta! Olen ollut siitä toki innoissani jo useamman vuoden ja tykkään hulluna Vauhtisammakon juoksukoulujen ohjaamisesta, mutta viime viikkojen aikana, oikeastaan tämän vuoden puolella, oma treeni on lähtenyt uuteen nousuun, ja oikein odotan, että pääsen juoksemaan. Tuntuu, että viimeksi kun olen ollut tässä tilanteessa, siitä on jo tovi. Toki välissä on ollut kaikennäköistä viimeisen parin vuoden aikana: influenssa, jalan murtuminen ja reisi-lonkkavaiva, mutta nyt tuntuu vahvasti siltä, että suunta on oikea.

Ja mitä tarvittiin siihen, että tämä fiilis iski päälle ja kovaa? Vaihtelevuutta tekemiseen ja sitä omaa tekemistä ohjaamisen lisäksi. Syksyllä ohjasin nimittäin paljon juoksua ja oma juoksu oli aika vähäistä, se kulki rinnalla ajan ja voimien mukaan. Vaikka ohjaa, sitä omaa monipuolista tekemistä ei saa unohtaa! Tähän pisteeseen päästäkseni on vaadittu paljon peruskestävyyden hinkkaamista, mutta myös polkujuoksua Keskuspuistossa, tonnin vetoja asvaltilla, myös kakssatasia, joita olen välillä tehnyt, koska ne ovat kivoja, ja paluu Jätemäkeen tauon jälkeen. Toki vasta palasin pitkien vetojen ja eilen mäkitreenin pariin, mutta minkälaisen energiapuuskan ne toivat samantien mukanaan! Uskon vahvasti, että on myös tarvittu voimatreeniä ja joogaa, joita teen kumpaakin pari kertaa viikossa. Tähän on tarvittu myös kehonhuoltoa ja erityisesti lonkan alueen ja jalkaterän lihasten vahvistamista sekä liikkuvuusharjoitteita, joita teen useamman kerran viikossa ihan täällä kotona.

Eilinen treeni Jättärillä.

Jättärille paluu oli suunnitteilla jo aiemmin, mutta erilaisista muuttuvista tekijöistä johtuen pääsin sinne vasta eilen. Koska tunkkasimme ja juoksimme vain kahta loivempaa mäkeä, treeni tuntui yllättävän hyvältä ja kevyeltä! Pari tuntia hurahti kuin siivillä höpötellessä kaverin kanssa: kasaan saimme 700 nousumetriä ja 14 kilometriä.

Otin käyttööni myös Stravan ja uusi urheilukello vanhan temppuilevan tilalle on harkinnassa – olen aikeissa vaihtaa Garminiin Suunnosta, jota olen käyttänyt yli vuosikymmenen. Saa nähdä, tottuuko kaltaiseni tätijuoksija uuteen vempaimeen.

Erilainen juoksija kuin ennen vaan ei huonompi

Juoksijana olen nykyään hyvin erilainen kuin olin vaikka 6 vuotta sitten. Vauhditkin ovat noista ajoista tippuneet aika tavalla, tosin vastaavasti matkat ovat pidentyneet ja peruskestävyys on parantunut huimasti. Tuolloin aiemminhan ohjasin ryhmäliikuntaa pitkälti vk-alueella, ja pk-treeni oli olematonta. Pystyin juoksemaan kympin kovaa, mutta siihen se sitten tyssäsi. Aiemmin juoksin myös usein samoilla kulmilla ja samoja vauhteja, enkä varmasti ollut ainoa, joka tekee niin.

Lokakuussa kävin tekemässä kympin testijuoksun mösjöö jäniksenä, ja ajaksi sain tuolloin 51:45. Olin siihen ihan tyytyväinen, koska kovemmat vauhdit olivat tosiaan olleet jo pidemmän aikaa vain lähes ajatuksen tasolla. Päätinkin, että käyn uusimassa kympin testijuoksun jälleen huhtikuun alussa – tavoitteena on päästä alle tuon 50 minuutin, ja uskon, että se on hyvinkin mahdollista. Ja miksi tämä tavoite – ihan vain huvin vuoksi!

Tonnin vedot Sompasaaressa.

Ei vain juoksua

Ehkä tämä juoksu maistuu nyt näin hyvältä ja tuntuu mahtavalta, kun en ole vain juossut, kuten tein pitkälti 2017 kesästä aina jalan murtumiseen 2018 kesään. Ja vaikka ohjaaminen on mahtavaa, olen huomannut omien treenien tärkeyden. Niitä kaipaa paitsi kroppa myös pääkoppa. On ollut ihana juosta jonkun kaverin tai mösjöön kanssa ja välillä myös ihan yksin. Joko musiikilla tai ilman.

Vaikka voisi kuvitella, että juoksu on aika monotoninen laji, niin sitähän se ei ole laisinkaan. Vaihtoehtojahan on hurjasti aina juoksualustasta treenien sisältöön. Itselle tärkeä osa juoksua on myös tuo lihaskunnosta ja liikkuvuudesta huolehtiminen ja asioiden tekeminen niin, että olen mahdollisimman terve ja saan juosta ilman vaivoja. Tämä tavoite ei itselleni tule vain juoksemalla, vaan vaatii myös muunlaista tekemistä.

Ihania lenkkejä jokaiselle!

Jenny

Sydän on tullut alle jäädäkseen, saa tykätä!

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä: 

Juoksukouluja Helsingissä

Polkujuoksua Puerto Ricossa

Huomioi arjen kuormitus liikunnassa ja aktiivisuudessa

Neljä kuukautta elämäni kolmanteen ultramatkaan

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä

Oman näköinen elämä

Oman näköinen elämä

Tärkeintä on haluta omaa arkea. Elää oman näköistä elämää. Jos ei tiedä, mitä se on, kannattaa pysähtyä. Lueskelin aamuna hiljaisena herättyäni joskus viiden jälkeen virkeänä tuttavani Marinellan blogia. Hän teki minun silmissäni aikamoisen elämänmuutoksen ja muutti kauas Norjaan luonnon ja rauhan keskelle. Ihailen Marinellaa suuresti, 

juoksukouluja helsingissä – kun sivutyö ei tunnu työltä

juoksukouluja helsingissä – kun sivutyö ei tunnu työltä

Taas vedetään juoksukouluja Helsingissä! Neljä viikkoa takana vuoden 2020 juoksukoulukautta, enkä voinut olla taas tämän viikon aamuna ihastelematta sitä, kuinka mahtavaa ryhmien vetäminen on. Sivutyöni ei tunnu työltä ollenkaan, vaan tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun saan ohjata juoksukouluja Helsingissä. Tiedän, tämä lienee kuherruskuukautta, mutta muun liikunnanohjaamisen 

Kasvisruoan tekeminen ei ollutkaan vaikeaa

Kasvisruoan tekeminen ei ollutkaan vaikeaa

Joskus viime syksynä aloin aika ajoin pohtia, että sen iänikuisen pasta bolognesen (lempiruokani!) ja kana-aurajuustopastan (toinen lempiruokani!) lisäksi voisi keksiä syötäväksi kasvisvoittoisempia ruokia. Joulun aikaan tuli tuijotettua Netflixiä ja katsottua muun muassa dokumentit The Game Changers, Forks over knives ja What the Health. Niiden jälkeen toive kasvisruoan lisäämisestä oli vielä isompi.

Tarvittiin vain ajatus

Päässäni alkoi muhia ajatus siitä, että oikeasti voisi tehdä enemmän kasvisruokaa ja syödä vähemmän lihaa. Maanviljelijöiden ja tilallisten tyttärentyttärenä mietin samalla kotimaisten tilallisten vaikeaa tilannetta – jollain on tultava toimeen. Mielelläni tuen suomalaisia maanviljelijöitä ruokaostoillani ja nykyään kun taloudellinen tilanne on paljon parempi kuin silloin, kun makselin 10 vuotta toisen ihmisen aiheuttamia velkoja pois, ostan usein luomua ja mieluiten kotimaisia tuotteita enkä tuijottele hintalappuja. Mutta vaikka lihan ostaminen on vähentynyt, muiden tuotteiden ei.

Ensimmäiset kasvisruoat tein suoraan ohjeista. Soijarouhepullat eivät olleet menestys ruokapöydässä ja koostumus oli oudon kuminen. Sitten ostin Alepasta Härkis härkäpapurouheseosta ja sujui jo paremmin. Pakkauksen takapuolella oli ohje, jota kokeilin hieman soveltaen. Nyt härkispullat ovatkin yksi perheemme lemppareista ja porkkanan ja sipulin lisäksi tai sijaan pullissahan voi käyttää muitakin kasviksia. Ne ovat oikeasti todella maukkaita.

Härkisrouhepullat menossa pannulle. Ensin ne saavat hetken tekeytyä. Nämä ovat ihan parhaat!
Lämpimät leivät voi tehdä ilman kinkkua! 😀

Fiiliksen mukaan kokeilemalla

En ole koskaan ollut oikein mikään ohjeiden mukaan tekijä ja niinhän tässäkin kävi, että aloin soveltaa ja tein fiiliksen mukaan. Usein keitän kaurapastaa tai täysjyväpastaa kaveriksi ja nakkaan pannulle rypsiöljyyn parsakaalia, cashew-pähkinöitä, herkkusieniä, valkosipulia, kesäkurpitsaa ja ohuita porkkanasiivuja tai mitä tahansa kasviksia kotoa löytyykään. Tai sitten heitän pellille porkkana- ja perunasuikaleita, parsakaalia ja päälle fetaa. Olen myös käyttänyt ruoissa tofua, jonka lisään pannulle viimeisenä, mutta se ei ole vakuuttanut 9-vuotiastamme, itse olen oppinut siitä tykkäämään vuosien kuluessa.

Tässä on halloumia, parsakaalia, porkkanaa, valkosipulia, herkkusieniä ja kookosmaitoa (jota välillä laitan lopuksi keitoksiini) sekä pastaa.

Hummusta leivän päälle

Samoihin aikoihin oivariini vaihtui Hummukseen. Levitän hummusta leivälle ja vaihtelevasti riippuen kaupasta, jossa käyn, ostan Sevanin hummusta tai Lidlin hummusta.

Nyt tilanne on se, että lihaa syön kerran viikossa, jos sitäkään. Moni on kysynyt, miten saan riittävästi proteiinia, mutta kyllä proteiinia saa, kun katsoo, mitä syö. Olen tarkka siitä, että saan tarpeeksi proteiinia, mutta en liikaa. Liika proteiini muuttuu kehossa rasvaksi ja lopulta päätyy typpenä virtsan myötä jätevedenpuhdistamolle. Vaikka Helsingissäkin vesi puhdistetaan huolellisesti, typpeä päätyy myös Itämereen rehevöittämään sitä. Eli maltti on valttia tässäkin.

Yhä vain moni tuntuu kuvittelevan, että liha on harvoja proteiinin lähteitämme, mutta saahan sitä kasviksistakin, kuten parsakaalista, jota syön lähes päivittäin. Huomattavasti enemmän proteiinia on kuitenkin esimerkiksi linsseissä, joita syön usein, ja pähkinöissä sekä manteleissa, joita syön myös päivittäin. Tuossa härkisrouheessa proteiinia on muistaakseni 46 grammaa per 100 grammaa. Syön myös kananmunia ja juustoa. Ja tofua.

Nyt tuntuu siltä, että tämä kerran viikossa tai kahdessa lihaa on sopivasti. En halua tehdä arkea vaikeaksi enkä muutenkaan koe, että ehdottomuus sopisi elämääni. Viime vuosien varrella kuitenkin elämästä on vaivihkaa jäänyt kahvi (aamukahvia lukuun ottamatta) ja alkoholi, joten voihan olla, jääkö liha myös pois kuvioista kokonaan. Olen kiinnostunut myös matala-asteisesta tulehduksesta ja sen ehkäisemisestä tai ainakin vähentämisestä ruokavaliolla ja juuri sain luettua Maria Boreliuksen Hyvinvoinnin vallankumouksen, josta kirjoitan täällä blogissa pian.

Jännittävä ruokamatka on alkanut! En ollut vuosikymmeniin kiinnostunut siitä, mitä suuhuni laitoin, mutta nyt olen huomannut, miten mielettömän mielenkiintoista tämä itselle sopivan, mahdollisimman monipuolisen ruokavalion löytäminen voi ollakaan.

Mahtavaa lauantaita!


Jenny 

Sydän on tullut alle jäädäkseen, saa tykätä!

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä:

Huomioi arjen kuormitus liikunnassa ja aktiivisuudessa

Neljä kuukautta elämäni kolmanteen ultramatkaan

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä

Toisina aamuina herää ja ymmärtää, että elämä on lahja

Toisina aamuina herää ja ymmärtää, että elämä on lahja

Toisina aamuina sitä vain herää (ihan kirjaimellisestikin) ja tajuaa, miten onnekas on, että saa olla olemassa, että elämä on lahja. Tänään oli sellainen aamu, kun heräsin ennen puolta kuutta ja kuulin, kun mösjöö jo keitteli kahvia, jonka olin ladannut edellisiltana valmiiksi. Ei haitannut hieman kevyesti 

arjen kuormitus on huomioitava liikunnassa ja aktiivisuudessa

arjen kuormitus on huomioitava liikunnassa ja aktiivisuudessa

Arjen kuormitus on syytä huomioida myös liikunnassa ja muussa aktiivisuudessa. Eräänä päivänä etätöissä tuli katseltua lounaan syönnin lomassa Instagramista (tiedän, lounas pitäisi pitää rauhoitettuna alueena) suurin piirtein ikäisiäni tyyppejä, jotka urheilevat tavoitteellisesti ja myös ovat todella kovassa kunnossa. He tekevät kiinnostavia, innostavia ja pitkiäkin treenejä 

Arkiviikon parhaat

Arkiviikon parhaat

Eilen en voinut huokaista kuin että olipa mahtava viikko. Ja koska elämään kuuluvat kaikki tunteet, myös tämä mahtava viikko on sisältänyt monenlaisia tunteita aina harmituksesta epätoivoon ja ilosta hysteriaan.

Maanantai

En enää meinaa muistaa mitä maanantaina tapahtui, koska siihen tuntuu olevan niin pitkä aika! Kävin aamulla salilla ennen töitä ja koska päälläni oli Nuts-treenipaita, kävin hyvän juoksukeskustelun Fressin pukuhuoneessa erään toisen juoksijanaisen kanssa. Sain tammikuussa kuukauden ilmaisen jäsenyyden Fressiin, ja alan kotiutua uudelle Esplanadin salille. Ensimmäisenä kertana näyttelin kulkukorttiani väärään paikkaan laitteessa, mutta ihmeen kaupalla pääsin sisään ja myös ulos. Nyt ovat selkeytyneet myös se, missä mikäkin puntti ja väline on, ja tykkään salin rauhallisesta ilmapiiristä.

Päivätöissä asiat ovat edistyneet koko viikon ja olen saanut tehdä aivan mahtavia haastatteluja. Olen ehtinyt kirjoittaa nyt enemmän, mikä on ihanaa. Kerran toimittaja, aina toimittaja.

Maanantai-ilta kului sitten ruoanlaiton ja oleskelun parissa. Meidän perheen kasvispainotteiset viikot jatkuvat, mutta teen tästä oman postauksensa. Olen innostunut pitkästä aikaa ruoanlaitosta, ja kuopuksenikin on syönyt viritelmiäni useimmiten hyvällä ruokahalulla.

Ruusukaalia, porkkanaa, parsakaalia, öljyä, suolaa, pippuria, fetaa ja uuniin. Oli hyvä!

Tiistai

Tiistaina työpäivän jälkeen kävin ohjaamassa Vauhtisammakon juoksukoulun Alkajia ja Kuntoilijoita. Teimme molempien ryhmien kanssa matkatreenin, kunhan olimme kerranneet juoksuasentoa. Alkajien kanssa vuorottelimme hölkkää ja kävelyä, Kuntoilijoiden kanssa juoksimme. Joillekin treeni oli kova, toisille kevyt. Tuli oltua ulkona kolme tuntia. Ilma ei ollut kummoinen, mutta niin se porukka tulee paikalle säästä riippumatta. Itseäni ei sade eikä tuiskukaan haittaa, kun on ollut päivän sisällä, on pakko päästä ulos.

Töissä olen alkanut nyt seisoa kaiken muun ajan paitsi ruokatunnilla ja palavereissa. Se on toiminut, sillä alaselkäni, joka oli pari kuukautta tosi kipeä loppuvuodesta, ei ole vaivannut ollenkaan.

Alkajien ryhmän kanssa tehtiin tekniikkaa: harjoiteltiin lantion hallintaa ja keskikehon aktivaatiota.

Keskiviikko

Keskiviikko alkoi hyvin, mutta pian huomasin, etten päässyt käyttämään erästä ohjelmaa, jolla teen töitä oikeastaan kaiken aikaa. Olin puhelimen päässä it-tukeen ja kesti tunteja, ennen kuin ongelma alkoi ratketa. Ohjelma saatiin palautettua, mutta kaikki tieto oli kadonnut enkä päässyt töihini käsiksi ennen kuin torstaina puolilta päivin. Hyvää työaikaa meni hukkaan, jota otetaan kiinni nyt ensi viikolla.

Päivän paras hetki oli se, kun tapasin ystäväni lounaalla. Ilman sitä epätoivo töiden jumittamisesta olisi ollut huomattavasti suurempi. Lisäksi auttoi se, kun tirautin muutaman kyyneleen päivän päätteeksi, kiukutti niin paljon, vaikka samalla ymmärsin, että nyt on näin, enkä itse voi tehdä asialle mitään eikä se edes johtunut minusta tai tekemisistäni. Pakko sanoa, että tuo oli hyvä kärsivällisyysharjoitus ja vuosien aikana olen kehittynyt hurjasti nyt on näin -asenteen ylläpidossa.

Illalla vein lapsen treeneihin ja koska meillä ei tällä hetkellä ole autoa, oli sieltä tuleminen iltakahdeksan jälkeen aikamoista sompailua kahdella eri välineellä ja kävellen. Lapsi oli väsynyt ja itse olin väsynyt, mutta pääsimme kotiin ja nukkumaan, vaikka hieman tavallista myöhemmin. Yleensä juoksen lapsen treenien aikaan, mutta tällä kertaa se jäi väliin, vaikka olisi tehnyt hyvää. Palaan heti normi treenirytmiin lapsen treenien aikana, kun vain saamme uuden automme, jonka matka on edistynyt jo Ruotsiin asti parin viikon reissaamisen jälkeen.

Torstaina

ATK-ongelmani selvittely jatkui ja päättyi onnellisesti! Aamulla töihin mennessäni olin toivoa täynnä, mutta jotta todella ottaisin uuden päivän vastaan energisenä, menin kello 7 aamujoogaan, joka päätyi ihanien äänimaljojen sointiin. Sitten töihin, ja työpäivä oli erittäin onnistunut. Lähdin töistä suoraan ohjaamaan. Alkajien kanssa treenatessa vettä tuli aika huolella, mutta sitten sade loppui. Teimme ensin tekniikkaharjoituksia, keskityimme lantion hallintaan ja keskikehon aktivointiin ja sitten hölkkäsimme 800 metriä, kävelimme 400 metriä noin 40 minuutin ajan. Kuntoilijoiden kanssa teimme tekniikkaa ja sitten juostiin 800 metrin lenkuraa vapaavalintaisesti 1 tai 2 minuutin palautuksilla.

Kun pääsin illalla kotiin kaikkien kantamusteni kanssa, ruoka odotti lautasella. Äkkiä suihkuun, syömään ja nukkumaan. Tämän viikon kehonhuolto on ollut aika retuperällä, joten siihen panostan nyt viikonloppuna.

Normi ohjauspäivän askeleet.

Perjantai

Perjantaina olin taas ihan mahtavalla keikalla, haastateltavien energia kyllä tarttuu itseenkin! Tein myös muutaman puhelinhaastattelun ja sain paljon asioita edistettyä. Lapsella oli viikon kolmannet treenit ja lähdimme viemään häntä sinne yhdessä mösjöön kanssa. Tavallisesti olisimme käyneet juoksemassa lenkin, mutta tällä kertaa menimme reippaalle kävelylle. Sekin on tarpeellista ja oli oikein ihanaa kuljeskella osittain metsässä.

Kotiin palasimme ruokakaupan ja postin kautta. Ei muuta kuin lämpimät leivät tekoon ja Voice of Finland läppärille. Meillä ei ole televisiota, mutta lapsi on niin odottanut uuden kauden alkamista, että hankimme Ruutu.fi-jäsenyyden, ainakin nyt hetkeksi.

Nukahdin hieman myöhemmin aloitettuani taas uuden kirjan. Nyt olen lukenut NIIN mielenkiintoisia kirjoja, että kirjoitan niistä täällä blogissakin lisää. Aloin tällä viikolla iltaisin taas nauttia melatoniinisuihketta, ja kas, olen nyt 5 yötä nukkunut ilman yöheräilyjä sen 7 tuntia putkeen. Lumevaikutusta tai ei, niin aivan sama. On kyllä mahtava tunne, kun on pitkästä aikaa nukkunut todella hyvin. Tänään nousin jo kuuden aikaan, eilen viideltä, mutta virkeänä.

Kyllä vain se arki pienine isoine iloineen ja vastoinkäymisineen on ihmisen parasta aikaa!

Jenny 

Sydän on tullut alle jäädäkseen, saa tykätä!

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä:

Neljä kuukautta elämäni kolmanteen ultramatkaan

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä