Kuukausi: huhtikuu 2020

vaikeinta on epätietoisuus

vaikeinta on epätietoisuus

Itselleni vaikeinta tässä korona-asiassa on ollut ja on yhä edelleen epätietoisuus. Ärsyttää, kun huomaakin olevansa kärsimätön ja haluavansa saada ratkaisun HETI. Haluavansa saada varmuuden asioista HETI. Haluavansa saada tiedon kaikesta HETI. Harjoittelu jatkukoon Ja ajatelkaas, sitä sentään on treenannut hetkessä elämistä, kärsivällisyyttä ja epävarmuuden sietämistä 

Kotitoimiston ergonomia kuntoon + alekoodi sallille

Kotitoimiston ergonomia kuntoon + alekoodi sallille

Ai että, kun kotitoimiston ergonomia on kunnossa, työn teosta tulee tosi kivaa. Jo reilun viikon ajan olen nauttinut kotitoimistossa työskentelystä, ja syy löytyy tämän kaupallisena yhteistyönä toteutetun postauksen kuvista. Sain kotitoimiston työergonomian kerralla kuntoon, kun suomalainen Salli Systems lähestyi minua klassisen Salli Satulatuolin ja Salli 

KIITOS

KIITOS

Tämän tekstin naputtelin lauantaina tajunnanvirtana Instagramin stooreihin. Koska ne ovat nähtävissä vain 24 tuntia, kirjaan tämän tännekin, niin itselleni kuin sinulle.

Kiitos maailmankaikkeudelle jo kahdesta hyvin nukutusta yöstä huonon unijaksin jälkeen. Kiitos auringosta, aamukahvista, alehintaan nettikaupasta ostetuista Vanseista. Kiitos perheestä, leuanvetotangosta, toimivista jaloista. Kiitos siitä, että sain herätä turvassa omassa sängyssäni. Kiitos myös hetkistä, kun olen ollut peloissani ja stressaantunut aikaisemmassa elämässäni. Kiitos rohkeudesta ja voimasta, joka aina sillä hädän hetkellä on jostain ylleni laskeutunut.

Kiitos onnistumisista, kiitos vastoinkäymisistä. Kiitos siitä, että toiveeni ovat toteutuneet ja että toiveeni eivät ole toteutuneet. Kiitos ihmisistä, jotka peilaavat pelkojaan minuun ja kiitos ymmärryksestä, että minun ei tarvitse ottaa vastuuta toisen ihmisen tunteista.

Kiitos jääkaapista, jossa on muutakin kuin valo. Kiitos vessapaperista ja työpaikasta, kiitos somesta ja teistä kaikista. Kiitos omasta henkisestä kasvustani, kiitos siitä, että muiden elämään keskittymisen sijaan ymmärsin aikanaan keskittyä omaani.

Kiitos sohvalla istuvan 9-vuotiaan varpaista olkapäälläni, kiitos matosta, jolla itse istun lattialla, kiitos meditaatiosta, jota en ole tehnyt kuukausiin.

Kiitos kurapuvussaan lattialla kiemurtelevista taaperoista, raivokkaista teini-ikäisistä, ärsyttävistä ihmisistä, kiitos minua satuttaneista ihmisistä, jotka pettivät luottamukseni kymmeniä kertoja. Te kaikki olette opettaneet minulle enemmän kuin itse koskaan olisin ymmärtänyt oppia.

Kiitos luennoista ja juoksukouluista, joita saan pitää. Kiitos kesämekoista, jotka kaapissani roikkuvat, kiitos Suomen saaristosta, metsistä ja merenrannoista. Kiitos kropastani, joka toimii. Kiitos kaikista vaivoista ja sairauksista, jotka ovat opettaneet itseni arvostamaan jokaista hengenvetoa, jonka saan ottaa.

Kiitos itselleni, että ymmärrän näin paljon kuin ymmärrän. Kiitos siitäkin, mitä en vielä ymmärrä. Kiitos itselleni, että opin rakastamaan itsessäni tätä kaikkea: keskeneräisyyttäni, arpiani, rosojani. Sitä ihmistä, joka joskus luuli, ettei jaksa selvitä. Kiitos jokapäiväisestä myötätunnosta ja rakkaudesta itseäni kohtaan.

Huh! Siinä se oli, ja tuli muutamassa minuutissa jostain mielen sopukoista!

Melkein tekisi mieli sanoa amen tuon litanian perään, mutta jätetään se nyt sanomatta.

Voimakasta viikkoa sinulle!

Jenny

SYDÄN on tullut alle jäädäkseen, saa tykätä!

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä: 

Pakko pysähtyä – mutta asenteella on merkitystä

Huomioi arjen kuormitus liikunnassa ja aktiivisuudessa

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä

Apukeinoja ankeuteen

Apukeinoja ankeuteen

Ankeuteen on keinonsa siihenkin. Viime päivinä olen tehnyt taas havaintoja: Hetkelliseen ahdistukseen, ankeuteen ja epätoivoon auttaa liikunta. Ja metsä. Kirjoittaminen ja asioista puhuminen. Se, että tuntee, mitä todella tuntee, eikä yritä tukahduttaa, sitä mitä todella tuntee. Kaikki tunteet kuuluvat arkeen, ja sitä aurinkoisintakin välillä vatuttaa. 

Elämäntapamuutoksesta instalivessä Marjaana lehtisen kanssa

Elämäntapamuutoksesta instalivessä Marjaana lehtisen kanssa

Elämäntapamuutoksesta moni on kiinnostunut, huomasin taas. Pääsiäisen aikaan laitoin pari kuvaa itsestäni Instagramin Stooreihin 4 vuoden takaa. Silloin olin huomattavasti pulskemmassa kunnossa ja vyötäröä oli ties kuinka monta kymmentä senttiä enemmän. Koska uusia seuraajia ilmestyy aina aika ajoin eivätkä kaikki tiedä elämäntapamuutoshistoriaani, josta voi lukea 

Poikkeustilanne ei tukahduta tavoitteita – vaan päinvastoin

Poikkeustilanne ei tukahduta tavoitteita – vaan päinvastoin

Yhä vain maailmassa elellään poikkeustilannetta. Mutta olen näiden viikkojen aikana huomannut sen, ettei poikkeustilanne tukahduta unelmia ja tavoitteita, vaan enemmänkin päinvastoin. Tuntuu, että arki kirkastuu. Itseni kohdalla erityisesti yksi suuri tavoitteeni ja unelmani, joka on ollut piilossa ja josta olen ollut viime aikoina epävarma, on noussut taas pintaan. Vaikka se aikanaan ei onnistunut, se ei tarkoita sitä, ettenkö vielä voisi siinä onnistua.

Haluanko kyseisiä tavoitteita edelleen? No kyllä haluan. Koen, että minusta on niin paljon muuhunkin kuin mihin aikaani käytän.

Siksipä tein päätöksen, että alan edistää sitä yhtä erityistä taas tässä muun arjen ohella. Koska miksi tukahduttaa jotain, joka kutsuu itseä, jos ei ihan päivittäin kuten aiemmin, niin monta kertaa viikossa.

En voi antaa sen olla, vaikka hetkellisesti luulin, että voin.

Haaveilua myös tavallisista asioista

Tuntuu, että itse on sopeutunut tähän uuteen normaaliin hyvin, mutta huomaan haaveilevani tavallisista asioista: juoksukoulujen ohjaamisesta, työpaikalle pääsemisestä, sukulaisten ja ystävien näkemisestä, punttisalilla treenaamisesta. Noiden asioiden arvostus varmasti nousee entisestään, kun kaikki tämä on ohi. Tavallisuus tosin ei ole ollut vuosiin mielestäni tylsää, vaan pidän siitä.

Tämä kummallinen aika, jota me nyt elämme, vie monia meistä kohti uutta ja ennen kokematonta, osaa pakosta, osaa omasta halusta. Itse haluan vielä kerran yrittää ja kääntää sen viimeisenkin kiven toiveeni suhteen. Kävi sitten kuinka tahansa ja mihin se minut tulevaisuudessa viekään, se jää nähtäväksi. Kyse kun ei ole nopeasta prosessista, vaan puhutaan kuukausista tai jopa vuodesta – ehkä jopa parista.

Keveyttä päätöksistä

Mutta kyllä tulee kevyt olo, kun päättää, että uskaltautuu vielä kurottamaan niitä asioita kohti, jotka eivät jätä rauhaan. Tulee kevyt olo, kun lakkaa keksimästä tekosyitä (siinä olen varsin hyvä). Mutta sekin on inhimillistä: vaikka haluaisi jotain muutosta ja tiettyjä tavoitteita, on niin helppoa ajatella, ettei sen aika ole nyt, koska raha, aika, hankala arki tai mikä tahansa muu syy. Mutta kuten tuttavani Johannes Laine instagramissaan kirjoitti: Kaikki lähtee liikkeelle kysymyksestä MIKSI. Kun kaivat sisältäsi VAHVAN vastauksen kysymykseen MIKSI haluat jotain, niin löydät kyllä helposti keinot ja vastauksen kysymykseen MITEN.

Hienosti sanottu! Ja jos ei aina helposti, niin ainakin sinnikkäästi. Ihmisellä on vain yksi elämä. Jos on mahdollisuuksia valita ja yrittää erilaisia juttuja, pitää uskaltaa valita ja yrittää erilaisia juttuja.

Tärkeää on myös lakata kuuntelemasta muita, jotka eivät ymmärrä omaa unelmaa, koska heillä on omansa. Tai ei ehkä unelmaa ollenkaan. Silloin jonkun toisen haave ja tavoite saattaa harmittaa, ja jos toisen unelma on jotain joka on kaukana omista, ei sitä toista ole aina helppoa ymmärtää. Mutta jos itse tietää, mitä haluaa, ei siihen muiden siunauksia tarvita. (Toki läheisiä pitää kuunnella, jos se oma unelma tulee muuttamaan arkea radikaalisti. Mutta uskon, että asiat aina järjestyvät).

Kun puolisoni mösjöö totesi eilen, että kyllä ihmisen täytyy mennä unelmiaan ja tavoitteita kohti, tuntui se loppusilaukselta.

Run the risk. If it works out, happiness. If not, wisdom.

Kepeää keskiviikkoa kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi!

Jenny

SYDÄN on tullut alle jäädäkseen, saa tykätä!

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä: 

Pakko pysähtyä – mutta asenteella on merkitystä

Huomioi arjen kuormitus liikunnassa ja aktiivisuudessa

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä

näin yhdistän juoksua ja voimaharjoittelua

näin yhdistän juoksua ja voimaharjoittelua

Keho kaipaa voimaharjoittelua erityisesti nyt, kun ergonomia kotikonttorissa ei ole ihan kohdallaan. Ja jotta ajatukset pysyvät kirkkaana ja mieli rauhallisena, olen urheillut oikeastaan päivittäin. En tavoitteellisesti enkä suorittaen, vaan enemmänkin olen tehnyt sitä, mihin on ollut fiilistä minäkin päivänä. Salitreeni on vaihtunut kotijumppiin, joita olen