5 asiaa, jotka tajuttuani parisuhde alkoi toimia

Tänä vuonna on tapahtunut niin paljon kaikenlaista, että parisuhdeaika on jäänyt minimiin. Jos muistan oikein, tänä vuonna olemme käyneet kerran kaksin Tampereella ja kerran juoksemassa Tukholman maratonin. Melko arkista meininkiä siis ja aika ruuhkavuosien sanelemaa. Pääosin olemme lähinnä henganneet pienessä ”ydinperheessämme” ekaluokkalaisen kanssa. Vanhin tyttäreni muutti helmikuussa kotoa ja 16,5-vuotiaaallakin vaikuttaa olevan tärkeämpää tekemistä kuin hengata meidän kolmen seurassa.

Voisi kuvitella, että vähäinen aika kahden olisi tehnyt hallaa, mutta itse asiassa tuntuu siltä, että koko ajan menee paremmin ja paremmin. Uusperheen vaikeudet on selätetty, ja kumpikin on käsitellyt omat menneisyyden asiansa niin, ettei niitä tarvitse enää nykyisyydessä ottaa esille. Emme enää riitele rahasta (tai sen vähyydestä), roskien viemisestä, tai mistään muustakaan asiasta (paitsi että aina, kun kirjoitan näin, saadaan härkänen aikaiseksi jostain kärpäsestä!). Emme ole mustasukkaisia saati kontrolloi ja vahdi toisiamme. Elämä on hyvin seesteistä ja jopa tasapaksua, mutta en valita. Erityisesti parisuhteessa en kaipaa yllätyksiä, niitä olen saanut aikanaan kokea ihan riittävästi ja vain harvoin jos koskaan ne olivat myönteisiä.

1 Oman hyvinvoinnin lisääntyminen näkyy parisuhteessa

Uskon vahvasti siihen, että oman hyvinvoinnin lisääntyminen näkyy myös parisuhteessa. Se, kun pitää itsestään parempaa huolta on ainakin omalla kohdallani vaikuttanut kuin automaattisesti parantavan myös parisuhteen tunnelmaa. En toki sano, että se toimisi aina, ja tiedän ihan omasta kokemuksesta senkin, että joskus vain on parempi luovuttaa ja laittaa lusikat jakoon. Se on tullut kantapään kautta koettua, ettei ketään muuta voi muuttaa kuin itseään.

Ja se onkin ehkä juuri yksi salaisuuksista myös nykyisessä parisuhteessa, nimittäin oma muutos ja kasvaminen. Oma suhtautumiseni parisuhteeseen ja puolisooni on muuttunut paljon vuosien varrella. Tunnen jopa, että itse olen muuttunut enemmän viime vuosina kuin kumppanini. Ehkä minulla oli enemmän tarvetta muuttua?

2 Toinen ei voi täyttää kaikkia odotuksiamme

Olen onnellinen siitä, että tiedostan nykyään erittäin hyvin sen, ettei kaikkia omia odotuksia voi kaataa puolison niskaan. Ei voi ajatella, että puoliso (tai ylipäänsä kukaan toinen ihminen) tekisi meidät onnelliseksi. Puoliso ei ole sitä varten, että hän täyttäisi kaikki tarpeemme ja kaipauksemme. On ihan tutkittukin, että ihmiset, joilla on paljon muitakin ihmissuhteita kuin parisuhde, eroavat harvemmin.

Omasta kokemuksestani tiedän, että elämästä tulee simppelimpää, kun lakkaa odottamasta asioita toisilta ihmisiltä. Lisäksi parisuhteessa toimii se, että keskittyy siihen, mikä on hyvin, eikä takerru asioihin, joiden ehkä haluaisi olevan toisin. Toki asioista kannattaa puhua mieluummin kuin esittää epämääräisiä toiveita ja vihjailuja tai vain olettaa, että asiat tapahtuvat.

3 Olettaminen tekee tuhojaan

Olettaminen onkin muuten vihoviimeinen asia, mitä parisuhteessa kannattaa tehdä. Olen jo kauan pyrkinyt sanomaan sen, mitä oikeasti haluan, enkä oleta, että toinen osaa lukea ajatuksiani! On tärkeää sanoa se, mitä tarkoittaa ja myös tarkoittaa sitä, mitä sanoo! Niin säästyy monilta väärinkäsityksiltä niin parisuhteessa kuin itse asiassa vaikka työpaikallakin. Kukaan toinen ei voi tietää meidän toiveitamme tai ajatuksiamme, saati osaa täyttää niitä tietämättä niistä.

Muutenkin sitä helposti heittäytyy parisuhteessa odottamaan, että toinen tekee jotain parisuhteen eteen. Sitä myös helposti olettaa, että parisuhde hoituu jotenkin itsekseen. Että asiat vain tapahtuvat, ilman, että itse panostaa niihin millään tavalla. Ja jos kumpikin jää tällä tavalla vapaamatkustamaan, eikä koskaan esimerkiksi ehdota mitään yhteistä tekemistä, se ei ehkä ole kovin kestävää. Ja sitten onkin oravapyörä valmis, kumpikaan ei tee mitään suhteen eteen, mutta ei myöskään ole tyytyväinen. Silloin alkaa helposti syntyä ristiriitoja ja pian jo pelkästään toisen naaman näkeminen ärsyttää. Sen sijaan, että olettaa asioita, onkin reilumpaa keskustella asioista suoraan ja rehellisesti ja kysyä, jos jokin asia on epäselvä.

4 Parisuhde on tiimi

Minulle on nykyään kirkasta myös se, että parisuhde on tiimi siinä missä esimerkiksi työpaikalla on tiimejä. Jos parisuhteen maalit, tavoitteet, odotukset ja unelmat ovat hyvin erilaisia, voi tulla vaikeuksia. Parisuhde on joukkue eikä sen pitäisi ainakaan olla taistelua tai kilpailua. Tällaisen valaistumisen koin vasta viime vuosina tarpeeksi taisteltuani ja kamppailtuani.

Suurimpia lahjoja, minkä itse olen voinut omalle parisuhteelleni antaa, jotta se voi näinkin hyvin, on ollut omaan hyvinvointiin panostamisen lisäksi henkinen treeni: oman käytökseni, omien tunnetilojeni ja omien totuttujen ja automaattiseksikin muuttuneiden toimintamallieni ja itseni tutkiminen. Sen tiedostaminen, mitä olen raahannut aiemmasta suhteesta aikanaan mukaani ja niistä tavoista eroon pääseminen.

Aina se omien asioiden ja fiilisten kaivelu ei ole helppoa eikä sitä edes halua tehdä. Sitä ei välttämättä halua tunnustaa edes itselleen, että on jonkinlainen kumppanina, vaikka sitten riitapukari. On myös kovin helppoa verhoutua sen taakse, että sanoo, että ainahan mä oon ollut tällainen, en mä tästä muutu, tää on osa mun persoonallisuutta. Ehkä niinkin, mutta itsestäni olen huomannut sen, että jos pysähtyy tutustumaan itseensä ja huomaa, että voisi tehdä asioita myös toisin, asioita voi tehdä myös toisin.

5 Miksi riidellä?

Jälkeenpäin kaikki riitely niin aiemmassa suhteessa kuin nykyisessäkin tuntuu niin turhalta. Miksi haluaisin satuttaa ja loukata ihmistä, jonka kanssa haluan elää yhdessä? Harvoin nykyään siis edes väittelemme mistään, sillä kumpikin ymmärtää sen, että ihmiset ovat asioista eri mieltä ja sen toisen mielipide on yhtä tärkeä kuin omakin, vaikka ne sitten olisivat erilaisia. Jos elämä toisen kanssa on yhtä taistelua ja ristiriitaa, onko siinä mitään järkeä?

Ehkä oikeassa olemisen tarpeessa ja yleensäkin riitelyssä on kyse siitä, että haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi. Se on kuitenkin aika kova hinta, koska kuulluksi ja nähdyksi voi tulla muutenkin. Joskus toki kuulluksi ja nähdyksi tuleminen ei vain ole mahdollista. Joskus sitä liukuu niin äärilaitoihin toisistaan, ettei yhdessäolo enää ole vaihtoehto.

Mutta kun oikeasti tunnustelee, kuka itse oikein on, niin huomaa, että moni asia muuttuu. Sitä ei enää rähjää viemättömästä roskapussista puolisolle, koska ymmärtää, että se, miksi itseä kiukuttaa ja tekee vain mieli rähjätä jollekulle johtuu vaikka työstressistä tai väsymyksestä. Ei siitä roskapussista, jota toinen ei ole vielä ehtinyt viemään tai häntä ei ole ehkä huvittanut viedä sitä. Ihan samalla tapaa kuin itseä ei aina huvita kaikki se, mikä olisi kuitenkin hyvä tehdä.

Sitä saattaa huomata, että itse on tottunut tietyissä tilanteissa toimimaan tavalla, jolla ei enää halua toimia. Noita tottumuksia vain ei huomaa, jos niitä ei tietoisesti huomioi. Ihanaa on, että ihmisen on mahdollista muuttua. Mutta jos ei edes ymmärrä, miten toimii, ei voi muuttua.

Bonari:  Toisen voi valita vaikka joka päivä. Päättää, että tuossa on hän, jonka kanssa haluan elää. Eikä silläkään edes ole väliä, missä ollaan vaikka 10 vuoden päästä, tärkeintä on tämä hetki. 10 vuoden päähän ei kukaan pysty näkemään.

Torstai, toivoa!
Jenny