painonhallinta, Treeni

6 asiaa, jotka ovat muuttuneet paremmaksi painonpudotuksen myötä

Mietin tässä asioita, jotka ovat itselläni muuttuneet paremmaksi painonpudotuksen myötä.

Kyllä ykkösenä haluan yhä hehkuttaa lisääntynyttä energiaa ja pirteämpää olemusta. Kaikki tekeminen on nykyään niin paljon vaivattomampaa kuin ennen. Lounaan jälkeinen iltapäivä- ja alkuiltakooma ovat täysin poissa ja lähes aina olen erittäin virkeä aamusta iltaan. Eikä ihme, sillä onhan kehostani kadonnut viimeisen 8,5 kuukauden aikana 28 voipaketin verran kamaa. Se on hurja määrä roudata ylimääräistä mukanaan 24/7.

Tammikuussa 2017, syyskuussa 2017.

Olen löytänyt juoksemisen uudestaan. Jos vertaan tammikuuhun, jolloin aloin taas juosta viiden kuukauden tauon jälkeen reilu 14 kiloa painavampana, ei  voida edes puhua samasta fiiliksestä. Juokseminen on nyt kevyempää. Saavutan jo juoksun aikana sen vitsi tää on siistiä -fiiliksen, joka tuli talvella ja keväällä vasta juoksun jälkeen. Koska painoa on vähemmän, niveletkään eivät joudu kärsimään, eipä ole ollut enää polvessakaan tuntemuksia kuukausiin edes pitkillä lenkeillä. Nopeammin juokseminen on helpompaa ja jaksan juosta pidempiä matkoja. 16-20 k on alkanut tuntua aika normilenkiltä entisen 7-10 k:n sijaan.

Tämä on varmasti monen tekijän summa, mutta vaikken onneton ollut paksumpanakaan, olen nykyään onnellisempi ja hyväntuulisempi enkä muista, milloin olisin kärsinyt viimeksi edes vähäisestä alakulosta. Onnellisuuden lisääntyminen ei varmasti kuitenkaan johdu vain pudottamastani kilomäärästä, vaan lisääntyneestä jaksamisen ja energisyyden määrästä ja arjen vaivattomuudesta.

Minulla on kasapäin uusia vaatteita! Siis vanhoja vaatteita, joita en ole saanut mahtumaan päälleni pariin viime vuoteen. Nahkatakin vetoketju solahtaa kiinni, puserot mahtuvat olkavarsista eikä farkkujen vyötärön päälle jää röllykkää. Farkkupaita, jonka napit eivät mahtuneet kiinni alkutalvesta, on nyt kohta liian suurta kokoa.

Koska olen opetellut syömään terveellisemmin, olen samalla myös alkanut voida paremmin. Lisäksi tunnistan paremmin, mitä kroppani kaipaa ja toivoo. En ole missään vaiheessa kieltänyt itseltäni kokonaan mitään, mutta paitsi että keho on muuttunut, myös ruokahalu ja mieliteot ovat muuttuneet. Jos en ennen voinut kuvitellakaan, että vaikka pari suklaapalaa tai puolikas muffini riittävät, niin nyt en voi kuvitella, että ne eivät riittäisi saati että vetäisin pussillisen karkkia tai kokonaisen pizzan. En juo enää edes kahvia kuin kupposen tai maksimissaan kaksi aamulla. En vain tunnu tarvitsevan sitä, koska ei väsytä.

Onhan myös tavoitteiden saavuttaminen, vaikkakin hitaasti, mutta varmasti, myös lisännyt tyytyväisyyttä itseeni. Määrätietoinen päätös, jonka tein viime vuoden puolella, on pitänyt ilman, että olisin tarvinnut itsekuria tai että olisin tämän tästä repsahdellut päätöksestäni ja lopulta lyönyt homman lekkeriksi. Onnistuminen näkyy myös siinä, että uskon onnistuvani monissa muissa asioissa aiempaa enemmän.

Olo on nykyään niin hyvä, että tiedän, että tämä on muutos, joka kantaa loppuelämän. En voisi koskaan palata entiseen, mutta silti olen myös tyytyväinen tästäkin jojottelu-koulusta, jonka läpikävin viimeisen kuuden vuoden aikana ihmisenä, jolla ei koskaan aiemmin ollut ollut minkäänlaisia paino-ongelmia. Ymmärrän itseäni taas niin paljon paremmin ja olen onnellinen siitäkin, että olen löytänyt painonhallinnassa kultaisen keskitien, jota elän ilman ylilyöntejä suuntaan tai toiseen. Oikeasti painonpudottaminen, painonhallinta ja terveellisemmin eläminen ei ole tylsää eikä vaikeaa. Se on vain uusien tapojen opettelua ja erilaisten valintojen tekemistä.

Alku on aina vaikein, koska tuntematon saattaa pelottaa. Sitä voi olla niin turtunut oloonsa, ettei jaksaisi tehdä muutoksia. Kun kuitenkin ottaa ne askeleet kohti parempia elämäntapoja ja terveellisempää arkea, niin hyvin nopeasti huomaa, että hei, tämä on jotain, josta en halua koskaan enää entiseen palata!

Jos mä pystyin, säkin pystyt! Lisää painonhallintaan liittyviä juttujani löytyy esimerkiksi täältä.

Jenny

Instagramissa ja Facebookissa! Tervetuloa!

19 thoughts on “6 asiaa, jotka ovat muuttuneet paremmaksi painonpudotuksen myötä

  1. Heippa! Ja kiitos sinulle inspiroivasta ja positiivisesta blogistasi. Eksyin tänne muutamia kuukausia sitten ja jäin koukkuun. Itsellä juoksua takana muutamia vuosia mutta se meinaa aina hiipua talveksi, siksi esim. Tukholman maraton tuntuu tulevan liian äkkiä. Itse olen arjen pyörityksen keskellä joutunut kovasti etsimään aikaa juoksulle. Ensin sattumalta, nyt jo useinkin juoksen työmatkan toiseen suuntaan, ja olen huomannut että se on aika hyvä tapa aloittaa työpäivä tai lopettaa ja nollata ajatukset. Itseäni kiinnostaa kovasti nuo polku ja lappi yms. juoksut. Yksi polkujuoksu tapahtuma takana ja toivottavasti monta edessä. Jatka siis samaan tyyliin. On piristävää lukea tekstejäsi.

    1. Kiitos Heli kommentistasi ja kauniista sanoistasi!
      Mukava, että löysit tiesi tänne ja olet palannut lukemaan!
      Mulla oli viime talvi pitkästä aikaa eka, kun aloin juosta taas tammikuussa 5 kuukauden tauon jälkeen. Tosin ennen tuota Tukholmaahan juoksin tosi vähän. Nyt tarkoitus on juosta läpi talven, paitsi kovilla pakkasilla. Siinä auttaa myös toi juoksukoulu, joka jatkuu lähes vuoden loppuun. Toi työmatkajuoksu muakin kiinnostaa kovasti. Mulla vain on niin lyhyt matka, etten ole ihan varma, jaksanko järjestää vaihtokuteita jne sen takia. Mutta viime viikolla juoksin kaksikin kertaa niin, että juoksin paikasta a paikkaan b, toisena päivänä 16 k ja toisena 8 k ja risat. Siinä kyllä säästi aikaa enkä muuten noina päivinä olisi ehtinytkään juoksemaan.
      Polkujuoksu kiinnostaa muakin! Olen tosiaan ajatellut tutustua siihen viimeistään ensi vuoden kuluessa.
      Ihania kilsoja sulle, kaikkea hyvää!

  2. Moi Jenny! Kiitos inspiroivasta blogista ja innostavasta esimerkistäsi. Minua kiinnostaisi kuulla miten ”opettelin syömään oikein”. Eli mitä pieniä/tai suuria juttuja muutin arkisessa elämässä? Itsellä ollut myös kauan haave/toive saada noin 5 vuotta kadoksissa ollut liikkumisrytmi ja terveellinen ruokavalio takaisin. Se tuntuu vain olevan erittäin haastavaa. Ja muuta ongelmaa ei ole kuin oma mieli! 😉 Mukavaa ja reipasta syksyä!

  3. Hei Jenny! Sä vaan kutistut entisestään! Itselläni liikunnan roimaa lisämistä kesästä lähtien, sitä pudotettavaa ei olisi kuin viitisen kiloa niin olisin siinä missä 10 vuotta sitten ennen kolmea lasta mutta homma ei vaan ota onnistuakseen. Ruokapuoli siis mättää… Millaisia vinkkejä sulla olisi alkumetreille ruuan suhteen? Kirjoitat, että sulla annoskoot pienentyneet. Miten se sujui alussa, eikö nälkä vaivannut? Ihania juoksulenkkejä! T. Mari (ulkotreenihaaveilija 😉)

    1. Kiitos Mari! Linkitän tähän heti tän kesäisen postaukseni, jossa läpikävin tätä ateriointiani: https://vastaiskuankeudelle.fi/10-kiloa-hoikemmaksi-kuudessa-kuukaudessa-nain-mina-syon/
      Koska olen tosiaan tuosta kutistunut ja annosmäärät ovat pienentyneet itsestään, niin oon tekemässä uutta vastaavaa postausta. Vatsa ei vain enää vedä noin paljon, vaikka mielestäni syönkin vielä aika lailla.
      Mutta aluksi kun aloin pienentää annoskokoja, nälkä ei vaivannut, koska huolehdin silloin tarkasti, että joka aterialla on jotain proteiinia. Nyt olen vähän hutiloinut sen kanssa, mutta se ei ole kostautunut esimerkiksi iltaisin niin, että olisin tyhjentänyt koko jääkaapin :)
      Toi proteiini siis oli itselläni ainakin tosi tärkeä juttu. Ja oikeastaan pidän siitä huolen vielä aamuisin ja lounaalla, illalla saatan syödä sitten vähän mitä sattuu enkä niin proteiinirikkaasti välttämättä enää.
      Mulla selkeästi toimi se, että keväällä funtsin noita ruokajuttuja ja sitten Tukholman maran jälkeen aloin lisätä liikuntaa. Nythän liikun aika paljon, mutta kyllä vielä valitettavan yksipuolisesti, aika juoksuksi on mennyt viime aikoina.
      Ihanaa sunnuntaita sulle <3

  4. Ihana juttu taas, kiitos siitä. Mua huvitti, että joku on ehdottanut sulta juoksukirjaa, koska ajattelin itse ehdottaa,, että sun pitäisi kirjoittaa kirja näistä blogisi aiheista. Koska juoksupostauksesi ovat tosi inspiroivia, niin siinä olisi erinomainen aihe kirjalle!

  5. Hyvä kirjoitus jälleen! Voisitko muuten tehdä postauksen juoksun aloittamisesta? Olen aina ollut enemmän joukkuepelaaja, mutta haluaisin myös kehittää kuntoa ja saada juoksun kulkemaan. Olisi kiva saada vinkkejä miten juoksukilometrejä saisi kasvatettua edes siihen viiteen (haaveissa ei vielä usean kympin juoksulenkit, heh).

    1. Kiitos Nanna kommentistasi! Joo, hyvä idea! Teen postauksen asap! Multa on kysytty tuota niin monta kertaa ja eräs jopa pyysi, että voisinko kirjoittaa juoksukirjan aloittelijoille :)
      Vaikka itse olen pidentänyt kilsoja tässä rauhalliseen tahtiin, ei ole itsestäänselvyys ollenkaan edes se, että voi juosta vaikka vitosen. Olen seurannut muutaman kaverin iloa, jotka ovat aloittaneet alusta ja juosseet nyt 6-7 kilsaa. Toinen kun sanoi, että voiko sitä edes juhlistaakaan niin sanoin, että tietenkin voi ja pitää! Pitää vain keskittyä siihen omaan treeniin eikä niin tarkkailla muiden suorituksia.
      Mutta kiitos siis ideasta, lupaan tällaisen kirjoittaa. Ihanaa viikonloppua ja iloisia kilsoja sulle!

  6. Kiitos! Inspiroit, annat voimaa ja uskoa. Kirjoitat juuri niitä ajatuksia, joiden kanssa itse painin, tosin vielä siinä täydellisessä väsymyksessä. Vahvistit juuri ne tekosyyt, joita olen itselleni väittänyt, ”etten kuitenkaan virkistyisi tai olisi onnellisempi”. Pahus, kuinka itseään kehtaakin yrittää huijata. Kannustat. Kiitos paljon! ❤️ Olet valo ja aurinko! Ja minä olin tosi sekava. 😂

    1. Kiitos Hanna kommentistasi! Ah, mä niin tiedän ton itsensä huijaamisen, olenhan sitä itsekin tehnyt paljon. Sitä on niin helppo nähdä mielikuvissaan muka kaikki asiat, joita ei kuitenkaan muka tule tapahtumaan, ja sitten onkin vapauttanut itsensä koko hommasta ennen kuin on aloittanutkaan. Niin tutulta kuulostaa. Mutta sitten kun keskittyykin niihin hyviin asioihin, saa aloitettua. Itsensä voi vaikka kuvitella eteensä kahteen tuoliin. Toisessa tuolissa on se, joka on aloittanut elämänmuutoksen ja toisessa tuolissa on se, joka ei ole aloittanut. Sitten voi tarkkailla niiden tyyppien eleitä, ilmeitä, olemusta. Miettiä, mikä itsessä on toisin silloin, kun on jo aloittanut elämänmuutoksen.
      Tuota harjoitusta oon tehnyt lifekoutsingissa, kannattaa kokeilla.
      Etkä ollut yhtään sekava :) Ihanaa viikonloppua ja iloisia hetkiä sulle <3

  7. Alku on aina vaikein. Muutoksien pitäisi olla aina sellaisia todellakin että niitä jaksaa ja PYSTYY noudattamaan ikuisesti. Ihanaahan se olisi kyetä siihen että kopioisi vain kaiken mitä muut tekee ja lopputulos olisi jokaisella sama ”autuus” :D. Jokaisen pitää kuitenkin itse löytää itselleen sopivat keinot ja tehdä ne niillä omilla voimavaroilla. Nykyään tuntuu myös, että ihmiset stressaa liikaa siitä, että kun minä en kerkeä/jaksa/pysty/voi liikkua x-määrää viikossa eikä ajatella sitä että pienikin muutos on isossa mittakaavassa iso asia! Tuntuu vaan, että haluaisi patistaa liikkumattomia ihmisiä vaikka edes kerran viikossa ottamaan itselleen tunnin aikaa liikunnalle jotta huomaisivat mitä kaikkea hyvää sillä saa aikaa :). Ajatuksena kuulostaa mitättömältä, mutta tosiaan jos liikuntaa ei harrasteta ollenkaan niin pienikin muutos on vain hyväksi :).

    Sinä omalla toiminnallasi annat hyviä vinkkejä ja olet loistava esikuva muille :). Pieniä muutoksia ja annetaan muutokselle aikaa ja mahdollisuus tapahtua! Ihanaa syksyn jatkoa <3. Mukavia juoksukilometrejä :)!

    1. Kiitos Laura K. kommentistasi! Juuri näin aattelen itsekin, kuten kirjoitit. Siks just en tällä kertaa lähtenytkään sille tiukalle linjalle, koska nimenomaan halusin muuttaa asioita niin, että ne muuttuvat pysyvästi. Ja se on tosi tärkeää löytää niitä omia keinoja ja kokeilla, mikä toimii itsellä. Mulla nää pienet muutokset hitaasti ovat olleet hyvin toimivia :)
      Ihmiset stressaa liikaa ja sen stressin takia antavat itselleen lopulta luvan olla tekemättä mitään, luovuttavat ennen kuin ovat edes aloittaneet. Siks just ne pienet asiat onkin niitä toimivia, koska ne eivät tunnu taakalta tai mahdottomilta.
      Kiitos kauniista sanoistasi! Mukavia kilsoja sulle kans <3

  8. Jatkatko alkoholittomuutta?
    Itse olen kohta vuoden ollut juomatta pisaraakaan. En erityisemmin päättänyt mitään mutta näin kävi. Olen aiemmin käyttänyt liian paljon ja liian usein alkoholia, lähinnä punaviiniä.

    Oloni on niin loistava enkä kaipaa viiniä sitten yhtään. Ei tulisi kysymykseenkään juoda enää, eikä sitä erikseen tarvitse päättää ja jotenkin ”sinnitellä”, kuten moni luulee (ainakin päätellen siitä kun kysyvät koska taas ”saan juoda”):

    1. Kiitos Muisku kommentistasi! Enpä ole taas aikaan ajatellut koko asiaa! Sitä on niin tottunut tähän alkoholittomuuteen. Mutta juu, tää vuosi on tarkoitus mennä näin ja vaikka musta ei varmaankaan absolutistia tulekaan, niin ei ole ollut mitään mielihaluja alkoholin suhteen. Ens vuosi on niin täynnä juoksutapahtumia ja koska aika on kortilla ja viikonloppuihin kuuluu juoksu ja jooga, niin alkoholinkäyttö on varmasti varsin vähäistä, treenit menevät kyllä 6-0 bileiden tai edes vähäisen juomisen edelle.
      Kiva kuulla sun kokemuksia alkoholittomuudesta! Just noin mäkin ajattelen, ettei sitä asiaa edes ajattele tai todellakaan joudu sinnittelemään. Mä luulen, että ainakin alkoholittomuuden kokeilu tekis monelle hyvää. Mutta moni ei uskalla olla ilman, kun varmaan just ajattelee, että elämä muuttuu tylsäksi tai on sinnittelyä. Mutta kuten jo aika aikasin huomasin, niin kun luopuu alkoholista luopuu vain alkoholista.
      Itse voin niin hyvin nyt, etten halua pilata sitä millään. Ehkä lasi tuolloin, lasi tällöin, mutta vaikea on ainakaan nyt nähdä itsensä juomassa mitää isoja määriä.

  9. Voi Jenni, sä niin inspiroit! Blogisi sattui tielleni muutama kuukausi sitten ja siihen on niin helppo samastua. Olemme samanikäisiä – ja suurinpiirtein kokoisiakin. Nyt olet tainnut mennä pari kiloa alle oman painoni! Yritän tulla perässä, sillä painon hiipiminen yli 70 kilon on ahdistanut isosti… Juoksen itsekin maratoneja, HCM:lläkin olin. Toistaiseksi noin tunnin sua edellä, mutta en kyllä kauan, sinä nainen tulet uskomattomalla draivilla sieltä! Uskon, että muutos tuntuu juoksussa. Rinnakkaiset kuvat sinusta näyttävät upean muutoksen, säteilet ja loistat. Sisäinen hyvä olo näkyy sinusta. Yritän pienentää omat annoskokoni, jotta pääsisin taas samaan! :-)

    1. Kiitos Tiuku kommentistasi ja kauniista sanoistasi! Mahtava kuulla, että olet löytänyt tiesi tänne. Olispa hauskaa kuulla lisää sun juoksuharrastuksesta! Mulla on ensi vuodelle kirkkaan tavoitteet esimerkiksi maratonin suhteen ja tuosta viidestä tunnista pystyy kohtuullisen helposti puristamaan sen tunninkin pois, kun vain harjoittelee (eikä viihdy siellä bajamajassa tai huoltopisteillä ikuisuutta…).
      Mulla on juoksuun nyt ihan erilainen asenne, tällaista ei ole koskaan edes ollut. Eilen jo taas mietin, miten saan juoksun mahtumaan tähän päivään ja keksin keinon, juoksen kotiin iltapäivän kyläilyhetkestä sukulaisilta. Palava halu on juosta, mutta toisaalta ymmärrän, että pitää myös ottaa iisisti, ettei riko paikkoja ja kehonhuoltokaan ei enää ole tympäisevää, koska se tosiaan mahdollistaa sen juoksemisen.
      Ihania kilsoja sulle ja kaikkea hyvää!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *