Hyvä elämä, painonhallinta, Treeni

6 treeniä viikossa – miten ehdin liikkua

Tällä hetkellä minulla on viikko-ohjelmassani 6 varsinaista treeniä: 4 juoksutreeniä, 2 lihaskuntotreeniä ja niiden lisäksi venyttelyä sekä kehonhuoltoa. Minulta kysytään jatkuvasti, että miten ehdin liikkua niin paljon.

Instagramissa kyselin porukoilta, että ehtivätkö he liikkumaan omasta mielestään riittävästi. Pikakyselyyni vastasi useampi sata ihmistä ja lopputulos oli se, että vain 33 prosenttia ehti liikkumaan tarpeeksi ja loput kokivat, että ei. Nyt minua alkoikin sitten kiinnostaa se, mikä meillä ihmisillä on niitä suurimpia aikasyöppöjä elämässä.

Työ, sohva, lapset, some?

Itsekin elän ns. ruuhkavuosia, teen kokopäivätyön lisäksi muitakin hommia, on perhettä. Yksi tärkein asia itselläni on se, että nykyään suunnittelen treenini aina edellisenä viikonloppuna ja pyrin suunnitelmiani noudattamaan. Toki lapseni ovat jo 20, 16 ja 7, mikä on ihan eri juttu kuin että minulla pyörisi helmoissani vaikka kolme alle kouluikäistä tai yksi ekaluokkalainen, vauva ja taapero. Eli se oma lähtötilanne on näissä aina tietenkin huomioitava enkä itsekään yleistä, kerron vain, miten itse toimin. Joskus elämäntilanne vain on sellainen, ettei aikaa tunnu löytyvän, ja vaikka elämästä poistaa sen kaiken turhan, minkä pystyy, siltikään ei aikaa ehkä löydy. Se lienee paras hyväksyä ja ajatella, että näin on nyt ja sitten taas toisin.

Näiden kuvien välissä on tasan 6 kuukautta ja aika monta sataa juostua kilometriä. Jos mä pystyn, säkin pystyt!

Elämänmuutokseni myötä olen priorisoinut liikunnan arvoasteikolla korkealle. Minulla on tälle vuodelle erilaisia juoksutavoitteita, joita varten treenaan säännöllisesti. Tavoitteita minulla on siksi, että rakastan juoksukisojen tunnelmaa, mutta tavoitteet myös motivoivat minua. Ei ole vaikea lähteä lenkille pimeyteen ja vesisateeseen, kun muistaa, että se kevyt tunnin peruskestävyyslenkki vie minua taas kohti tavoitettani: maratonia tai vielä pidempää juoksukisaa.

Tällä hetkellä Vauhtisammakolta saadussa viikko-ohjelmassani on 4 juoksutreeniä, joista ongelmallisin on 2,5 tuntia kestävä pitkä ja rauhallinen peruskestävyyslenkki. Yleensä torstai on juoksuiltani, mutta koska elämästä ei koskaan tiedä, aina se ei onnistu. Tällä viikolla kävin juoksemassa 2:13 h uudenvuodenpäivänä. Olin suunnitellut jo edellisenä viikkona, että uudenvuodenpäivä on loistava pitkälle lenkilleni. Pitkän lenkin lisäksi juoksen yhden 60-70 minuutin kevyen peruskestävyyslenkin. Juoksen yhden kerran viikossa 500 metrin vetoja kisavauhtia minuutin palautuksilla. Se treeni imaisee ajastani noin 45 minuuttia. Lisäksi teen toistaiseksi lähes kotipihalla yhden mäkitreenin, johon aikaa menee noin puoli tuntia. Vedot ja mäkitreenin pyrin myös usein juoksemaan silloin, kun lapsi on koristreeneissä (2 x viikossa). Treenit kestävät tunnin ja ehdin käyttää siitä ajasta noin 45 minuuttia omaan treeniini. Juoksemaan lähden aina kotiovelta, paitsi lapsen treenien aikana. Siirtymisiin ei mene aikaa ja tosiaan erikoistreeneissä hyödynnän lähimaastoja, vaikka se välillä hassulta tuntuukin juosta jonkun ikkunan alla mäkivetoja.

Koska tiedostan sen, etten voi vain juosta, teen pari kertaa viikossa kotona lihaskuntotreenin. Tosiaan olen ohjannut jumppia vuodesta 1999 ja oma liikepankkini on aika valtava. Välillä teen koko kropan: kyykkyjä, punnerruksia, hyppyjä, vatsoja, selkää ja välillä keskityn vain esimerkiksi keskikehon syviin lihaksiin: teen selkää, vatsaa ja vaikka lankkuja. Usein fiilispohjalta. Mutta katson myös netistä jumppaohjeita ja juuri Treenaa kotona 10, 20 tai 30 minuuttia -kotitreenikirjan julkaissutta Anna Saivosalmea olen seurannut jo kauan. Minun piti ihan oikeasti tuijottaa Annan treenivideoita varmaan pari vuotta, ennen kuin aloin niitä treenejä tehdä! En nimittäin koskaan pitänyt itseäni tyyppinä, joka jumppaa himassa. Minun piti aina lähteä kynnyksen yli ulos salille tai ohjaamaan. Mutta niin siinä vain kävi, että kotitreenaus vei minutkin mukanaan, vaikka en olisi koskaan voinut uskoa sitä. Olen Annan kirjan kustannustoimittaja ja Anna oli ensimmäinen tuomiseni taloon, kun aloitin vuosi sitten uudessa työpaikassa! Torstaina töiden jälkeen vetäisin kirjasta vartin lankkutreenin ja kuulkaas, 15 minuuttia ja tämä rouva oli valmis suihkuun. Helppoa ja tehokasta! Ja itse voi helpottaa tai vaikeuttaa treenejä oman kunnon mukaan. Ja hei, kotitreenin ei tosiaan tarvitse kestää tuntia. Omat kotijumppani ovat kestoltaan 10-25 minuuttia. Joskus harvoin jumppaan 45 minuuttia. Myös venyttelyt ja rullaukset hoidan tuossa olohuoneen lattialla, kun lapsi vaikka piirtelee tai katsoo pikku kakkosta ja Buu-klubbenia.

Kiitos vain Anna! Toimii!

Niin ja olen aloittanut myös nettijoogan! Teen silloin tällöin 10-20-minuutin mittaisia joogaharjoituksia. Ehtii tehdä vaikka juuri ennen iltapalaa tai pyykinpesun lomassa. Ja olen nyt aloittanut aamuni vartin nettimeditaatioilla. Päivä lähtee ihan eri tavalla käyntiin, kun on hetken keskittynyt valoon, rakkauteen ja myötätuntoon. Mutta tästä lisää pian!

Ystäville ei jää tällä hetkellä aikaa enkä muista, koska olisin ollut baarissa tai edes kahvilassa, mutta ystäviä tapaan joko lounastreffeillä töistä, lasten kanssa ja juoksulenkillä.Välillä joku tupsahtaa ohjaamalleni spinningtunnille, joita harvakseltaan vielä vedän. Ystävien laiminlyönti on asia, joka välillä surettaa, mutta onneksi tosi moni ymmärtää ja elää samanlaisessa tilanteessa. Ja onpa mahtavaa sitten, kun pääsee vaikka juoksulenkille vaihtamaan kuulumisia, kuten ennen joulua! Yllättäen yksi rakas ystäväni 17 vuoden takaa tupsahti juoksemaan porukkamme kanssa. Ja juttu jatkui siitä, kun viimeksi oltiin tavattu, hm, pari vuotta sitten.

Panostan myös hyötyliikuntaan ja kävelen aina kun mahdollista. 7-vuotiaammekin jaksaa tehdä pitkiäkin kävelylenkkejä, ei tosin aina mukisematta! Lapsen kanssa liikkumiseenkin on painonpudotuksen ja energian lisääntymisen jälkeen tullut ihan uutta virtaa. Enää se ei ole pelkästään isä, joka leikkipuistossa pomppii trampoliinilla, vaan saatanpa minäkin innostua.

Otan sen ajan liikunnalle sieltä mistä voin. Menen aikaisin nukkumaan, näin talvella usein klo 21 tai viimeistään 21.30 ja vaikka aamuliikkuja en varsinaisesti olekaan, niin aamuisin teen sitten niitä muita kuin päivätyön työjuttuja, jolloin illat ja viikonloput jäävät perheelle ja liikunnalle. Kaupassa käymme kerran viikossa, ja ruokiakin yritän vähän suunnitella, vaikka aika heikolla tolalla tuo järjestelmällisyys kotihommissa näyttää olevan näin uuden vuoden alkaessa.

Vuorottelemme urheilua puolisoni kanssa. Hän tulee lenkiltä, minä lähden, läpsystä vaihto! Välillä juoksemme yhdessä, mutta se vaatii sitten sitä, että kumpikin lapsi on kotona, koska 7-vuotias ei ole vielä halunnut jäädä yksin kotiin. Syksyllä hän muuten oli pari kertaa mukanani pyörällä, kun minä juoksin. Se oli hauskaa.

Olen ollut myös yksinhuoltaja aikanaan, kun minulla oli vain isommat tyttöni, tuolloin toki pienempiä. Silloin ohjasin paljon tunteja ja liikkuminen hoitui töissä, mutta vaati toki sitä, että turvaverkostoni oli jaksava ja kunnossa.

Sanoisin vielä, että tärkein asia on ollut juuri se liikunnan priorisoiminen elämässäni korkealle. Saan liikunnasta niin paljon hyvinvointia, että  oikeastaan tuntuu siltä, ettei se vie aikaa, vaan tuo sitä elämääni lisää. Aluksi treenien suunnittelu tuntui työläältä, mutta nykyään ne sujahtavat kalenteriini ihan kuin kaikki muutkin tärkeät menot. Kun vain pääsee vauhtiin, niin liikunnasta ei haluakaan luopua, koska se antaa enemmän kuin ottaa. Ja sitten siitä omasta hyvinvoinnista hyötyvät kaikki ihmiset ympärillä, niin perhe, työkaverit kuin satunnaiset vastaantulijat.

Ihanaa viikonloppua!

Jenny

Tervetuloa Instagramiin!

Lue myös:

16 kiloa pois, näin ruokailuni ovat muuttuneet 9 kuukauden aikana

10 syytä osallistua juoksukouluun ja -valmennukseen

Tee jotain toisin kuin ennen niin onnistut

6 thoughts on “6 treeniä viikossa – miten ehdin liikkua

  1. Moikka,
    Mulla olisi hirveä hinku päästä salille ja lenkille, mutta lapset ovat 2,9, 16. Mies tekee iltatyötä ja on viikonloppuisin myös töissä. Itse teen päivätyötä. Vanhemmat lapset treenaa 5 kertaa viikossa joten heidän kuskaus ja arjen pyörittäminen on tällä hetkellä minun hoidossa :) Tukiverkostoa kun ei ole. Onneksi työni on kuitenkin fyysistä ja otan työpäivän aikana 26 000 askelta :) Mutta uskon vahvasti siihen, että muutamien vuosien päästä mullakin on aikaa kun kuopuskin on isompi.:)

    Sun blogi on mahtava ja mielettömän positiivinen :) Ihanaa alkanutta vuotta! :)

    1. Kiitos Veera kommentista ja ihanista sanoista! Lämmittää mieltäni suuresti.

      Toi sun työpäivän aikana ottamasi askelmäärä on ihan mielettömän mahtava. Normipäivänä, jos en mene juoksemaan/kävelemään erikseen, askeleita tulee hyvä jos 5 000 :O Sun työ pitää sua jo varmasti kunnossa, tosi hyvä.

      Ymmärrän kyllä ton, ettei aika vain riitä kaikkeen ja onhan sitä perhettäkin priorisoitava. Ootko kokeillut kotijumppaa? Itse olen nyt alkanut viime kesän lopulla jumppailemaan kotona, se on niin helppoa, voi jumpata tuossa muun perheen tehdessä omia juttujaan. En olisi koskaan voinut kuvitella, että musta tulee ”kotijumppari”, vaan aina piti mennä ulos ovesta. En edes tee mitään megajumppia, vaan usein just 10-15 minsaa ja se on ihan riittävä. Kehonpainolla pystyy tekemään niin paljon asioita. Ehkä kaksivuotiasta voi käyttää punttinakin :)

      Lähetän paljon lämpimiä ajatuksia ja voimaa arkeen <3

  2. Mä olen huomannut, että just toi suunnittelu on se kaikista tärkein juttu. Jos viikkoa ei ole miettinyt valmiiksi, niitä ”ei mulla (muka) ole aikaa” -päiviä tulee ihan liikaa. Hankin ihan oman kalenterinkin tälle vuodelle tätä silmällä pitäen (mä rrrrakastan paperikalentereita :) ) ja merkkaan sinne omat liikunnat, lapsen harrastukset (–> oma kävelylenkki niiden aikana) ja myöskin ruokasuunnittelun. Toi viimeisin on mulla myös tosi tärkeä, koska muuten jää helposti terveelliset ruuat ja töihin mukaan otettavat eväät tekemättä. Asutaan sen verran syrjässä, että mulla menee pelkästään kauppareissuun tunti, joten jos niitä ei ole miettinyt johonkin järkevään saumaan, niin siihenkin menee sitä turhaa aikaa.

    Olen entistä enemmän huomannut olevani aamuliikkuja ja se kyllä ”vapauttaa” viikosta tunteja ihan vaan siihen olemiseen iltaisin, joka mulle myös on tärkeää. Mutta varsinkin aamuisin liikkeelle lähteminen edellyttää tosi tarkkaa suunnittelua, muuten se kyllä jää. Keskiviikkona mulla alkaa vesijumppa, joka on jo klo 6.15 aamulla – tarkoittaa sitä, että kotoa pitää lähteä jo 5.30… kääk. Mutta tiedän, että mikään ei tunnut niin hyvältä, kuin vesiliikunnan jälkeinen päivä, joten olen tiistai-illan ja tuon keskiviikkoaamun suunnitellut lähes minuutilleen. Moni pitää näin tarkkaa suunnittelua ahdistavana, mutta mulle tämä sopii.

    Kivaa sunnuntaita sulle Jenny <3 Mulla loppuu vihdoinkin loma ja pitää ruveta valmistautumaan töihin menemiseen :)

    1. Moikka Emma, kiitos kommentistasi!
      Itsellä on ihan sama juttu, jos treenit eivät ole kalenterissa, helposti tulee jotain muuta, eikä välttämättä mitään järkevää tekemistä. Mulla on myös paperikalenteri!! En vois elää ilman sitä :)
      Ton ruokasuunnittelun kanssa mun pitää petrata.

      Mä tykkäsin ennen liikkua aamuisin, mutta mä vien aina ekaluokkalaisen, joten se ei ole arkisin mahdollista. Mutta teen sitten näitä muita juttuja aamuisin, kuten kirjoitan blogia. Nyt tosin en ole ihan herännyt klo 5, kuten mulle on luontaista, lomalla ja sen jälkeen on tullut nukuttua vähän pidempään.

      Toi vesijumppa on törkeen aikaisin, ihailen sua! Mutta muistanpa kesän, kun ohjasin Bodypumpia keskustassa tunnilla, joka alkoi 6:00. Ihan kreisiä :D

      Ihanaa töihin paluuta ja tavallista arkea! Toivottavasti sun loma oli antoisa :)

  3. Itse puollan myös sitä ajatusta, että minkä ajan arjessaan liikuntaan laittaa saa sen jollain tavalla takaisin. Mä huomaan itsessäni että jos en ole vaikka kolmeen päivään liikkunut niin olo on tosi nuulea, töissä ajatus laahaa ja tuntuu ettei oikein saa mistään asiasta kiinni. Liikunta tuo niin paljon hyvää, lieventää mielen päällä olevia murheita ja muutenkin lisää sellaista ”jee-mä-pärjään”-fiilistä ettei ilman voi vaan olla :).

    Monipuolisuutta vaan pitäisi saada liikuntaan lisää. Tänä vuonna haluaisin käydä enemmän uimassa, koska se toisi juoksun rinnalle kaipaamaani leppoisampaa liikettä. Jotenkin toi ulkona hikoilu on vienyt niin mennessään että kotitreeneihinkään en saa itseäni houkuteltua :D.

    1. Kiitos Laura K. kommentistasi!
      Jaan noi samat fiilikset sun kanssa – ehdottomasti! Nyt en ole juossut keskiviikon jälkeen, vaan jumpannut ja perjantaina poljin spinun ja eilen lepäilin, niin jo tekee mieli päästä juoksemaan. Tuntuu, etten olis juossut ikuisuuteen, mutta kropalle on annettava lepoakin.

      Mä yritän nyt panostaa tohon monipuolisuuteen, ettei vain menis juoksuksi. Mä oon surkea uimari, mutta ehkä joku tekniikkakurssi joskus olis kiva! Ihailen kaikkia, jotka osaavat uida!

      Ihania treenejä sulle ja kivaa tätä vuotta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *