Aika keskittyä tavoitteisiin eikä vain ajelehtia?

Kuinka usein sitä arjessa ehtii miettiä niitä omia tavoitteita, unelmia ja haaveita? Vai onko enemmänkin mielessä viemätön roskapussi, lapsen hammaslääkäriaika, se, muistiko nostaa pesukoneessa olleet pyykit kuivumaan, uusi spinningohjelma, deadlinet, kaverisynttärit, se, että pitää muistaa ostaa sampoota?

Mietin tänään sitä, että pitkään aikaan en ole askarrellut itselleni minkäänlaisia tavoite- tai aarrekarttoja. En myöskään tehnyt 101-tavoitetta listausta tälle vuodelle, kuten viime vuonna. Kun nyt kurkkasin tuota vuoden vanhaa 101-listaani, niin aika moni asia siellä toteutui tai on toteutumassa. Mukanahan oli niin materialistisia haaveita kuin terveyttä ja matkustamista ja pienenpieniä, arkisia unelmia. No, kaikkea ei vain ehdi ja silloin on helppoa unohtaa haaveet ja tavoitteet. Mutta olisikohan silti aika keskittyä tavoitteisiin ainakin silloin tällöin, eikä vain ajelehtia?

Mitä vähemmän tavaraa, sitä parempi

Vuosiin en ole enää ollut mikään tavaranhaalija ja koen, että mitä vähemmän tavaraa, sitä parempi. Mieluummin käytän rahojani vaikka hyvään kahviin, palveluihin – näkisittepä juoksijan varpaankynnet ja jalkapohjat! Ne suorastaan huutavat geelilakkaa ja säännöllisiä jalkahoitoja – ja matkustamiseen. Oli niin monta vuotta, kun matkustaminen ei rahatilanteen vuoksi ollut mahdollista, että nyt nautin ihan täysillä siitä, kun vain pääsen pakkaamaan kapsäkkini ja poistumaan maasta. Tänä vuonna reissut ovat kyllä poikkeuksellisen urheilullisia: juoksua Berliinissä, Tukholmassa ja Trondheimissä sekä joogaa Gardajärvellä.

Rakastan tätä Timo Turkan ottamaa kuvaa!

Viime vuonna totuttelin uuteen

Viime vuosi meni uuden työn opettelussa ja elämänmuutoksen parissa, enkä jotenkin vain osannut tai ehkä paremminkin ehtinyt haaveilla mistään, kuten kirjoitinkin aiemmin. Olin tyytyväinen elämääni oikeastaan kaikin puolin ja tyytyväinen olen siihen nytkin, eikä se tarkoita sitä, etteikö arjessani olisi epäkohtia. Mutta muutaman vuoden takaiset ahdistukset sopivan kodin löytämisestä, vesivahingon keskellä asumisesta sekä haaveilu astianpesukoneesta ja pyykinpesukoneesta tuntuvat nyt tosi kaukaisilta. Mutta nuo masiinat olivat silloin unelmiani ja sain ne sekä bonarina lattialämmityksen kylpyhuoneeseen! Varsinaista arjen luksusta. Tyhmää tai ei, mutta jaksan vieläkin kiittää noista kaikista edellä mainituista. En nyt enää joka päivä, mutta silloin tällöin kuitenkin. Ihminenhän tottuu kaikkeen, siihen, että tiskaa 5 vuotta ja siihen, että on astianpesukone. Ei se hetkauta oikein suuntaan eikä toiseen, siis kumpikaan.

Eräänä iltana kun surffasin Facebookissa niin satuin huomaamaan erään kaverini kirjoituksen, jossa hän kertoi, että kirjoittaa joka ilta muistivihkoonsa omat tavoitteensa. Siis joka ilta, ja ne samat tavoitteet, jolloin niistä tulee tuttuja. Alkoi innostaa vähän fiilistellä sitä, mikä voisi olla omana tavoitteena. Kun en halua mitään tavaraa lisää – okei, nyt en puhu urheilukamoista enkä toki kieltäytyisi myöskään uudesta käsilaukusta tai unelmieni autosta, rekankokoisesta Cadillac Escaladesta, niin pitää keskittyä muuhun. Kerran muutin kirjoitin, että haaveilen Porschesta, niin sain äkäisen palautteen, jossa vaadittiin kertomaan, että miksi Porsche, miksi joku muu auto ei kelpaa!

Kuva: Timo Turkka

Tekoja terveyden eteen

Toissa vuonna sairastin kuuden viikon megaflunssan ja viime vuoden 101-listalle tärkeimpien joukkoon nousikin terveys. Terveys on yhä kaikkea maallista mammonaa tärkeämpää ja tavoitteenani on elää niin, että terveyttä piisaisi ja säilyisin ilman vammoja. Toki nuo kaksi asiaa eivät ole ihan vain omissa käsissä, mutta onneksi niiden eteen voi tehdä paljon erilaista, kuten olen tehnytkin. Olisi ihanaa myös saada enemmän rauhaa maailmaan, mutta sen sijaan, että vain toivoo, voi itse tehdä niitä hyviä tekoja. Ja toki kaikkia tavoitteita pitää ja kannattaakin itse edistää mahdollisimman paljon, toki pakottamatta.

Rahaa toki voisi olla enemmän, mutta oikeastaan en tarvitse sitä. Tällä tullaan toimeen, mitä tienataan ja sen mukaan eletään, mitä tienataan. Toivon, että ihmiset ympärilläni olisivat onnellisia ja eläisivät hyvää elämää. Ne suurimmat konkreettiset haaveeni tällä hetkellä liittyvätkin juoksuun.

Juoksutavoitteita piisaa

Toivon, että saisin juosta ja pysyisin mahdollisimman terveenä. Tämän vuoden tavoitteenani on juosta 2 400 kilometriä vuodessa eli 200 kilometriä kuussa. Toki tiedän sen, että juoksun lisääminen tapahtuu asteittain, mutta tällä hetkellä juoksua tulee noin 40 kilometriä viikossa, eli tämä on ihan mahdollista. Koska pakkomielteisesti en ole mitään unelmiani toteuttamassa, maailmani ei myöskään romahda, jos tämä hieno luku jää saavuttamatta. Mutta sitä kohti olen pyrkimässä. Tavoitteenani on myös juosta ainakin viisi kisaa ulkomailla tänä vuonna. Haluan myös ottaa polkujuoksun haltuuni sekä juosta kerralla enemmän kuin 50 kilometriä.

Siinähän sitä tavoitetta jo kerrakseen, vai mitä? Millaisia tavoitteita tai unelmia sulla on, ja miten edistät niitä?

Torstai, toivoa!

Jenny

Tervetuloa Instagramiin!

Lue myös:

6 treeniä viikossa, miten ehdin liikkua

Huonosta juoksukunnosta maratonjennyksi

Kolmen liikkeen pikajumppa