Aina ei jaksa olla kiitollinen
Kun arki sujuu ja on tasapaksuakin, on helppo olla olematta kiitollinen. Aina ei jaksa olla kiitollinen. Ei halua tai muista olla kiitollinen. Itse joudun välillä nykyään itseäni muistuttamaan, että hei, tämä tässä, kuten vaikkapa terveyteni, on asia, josta minun on syytä olla kiitollinen. Että hei, ymmärrätkö sä, ettei tääkään homma ole itsestäänselvyys!
Kun elämässäni oli monenlaisia ongelmia, niin materialistisia kuin aineettomiakin, oli helpompaa olla kiitollinen. Silloin muistin kiittää ihan pienistä, vaatimattomistakin asioista. Kiitollisuus oli itsestäänselvyys, ei ne tavarat tai olosuhteet. Nyt olenkin ehkä turtunut tähän yltäkylläisyyteen, kuten toimivaan keittiöön, omaan pyykinpesukoneeseen ja siihen, että on varaa taas käydä kampaajalla tiuhempaan, vaikka ei saisi.
Kun esimerkiksi muutimme nykyiseen kotiimme, varmasti yli vuoden muistin kiittää toimivasta, ihanasta kylpyhuoneesta, jonka kruunasi lattialämmitys. Siis lattialämmitys! Se oli ollut toivomuslistallani bonarina. Olin myös täysin fiiliksissä astianpesukoneesta. Kiitos, ettei minun enää tarvinnut tiskata 50-luvun minikeittiössä, jossa tiskipöytä ylettyi etureiden yläosaan.
Nyt kuitenkin huomaan, että olen tottunut. En muista kiittää noista kummastakaan enää, kuten alussa tein, lähes päivittäin. En muista joka päivä, että minulla on moni sellainen asia nyt, joita joskus rukoilin. Ja vannoin, että muistan niistä myös olla kiitollinen, jos ne saan. Kuinkas sitten kävikään.
Viikon verran vaivannut flunssa on saanut minut taas havahtumaan. Viime viikkoina kiitollisuus terveestä ja toimivasta kehosta oli jäänyt kaiken muun alle. Välillä juoksulenkillä toki muistan, että vau, onpa siistiä, että pystyn juoksemaan! Se on kyllä hieno juttu, eikä kaikille mahdollista. Kiitos siitä lahjasta. Mutta useimmiten pidän terveyttä asiana, joka nyt vain on ja sen kuuluu niin ollakin. Vaikka millä tahansa hetkellähän sekin voidaan ottaa pois isommin tai pienemmin.
Huomaan, että kiitollisuus elämästä jää helposti sen muun arjen jalkoihin. Kun postiluukusta tipahtaa mätkyt, joilla neljä henkeä matkustaisi kanarialle, ei juuri sillä hetkellä muista olla kiitollinen toimivista jaloista tai astianpesukoneesta. Kiitollisuus jää erityisesti silloin, kun arki tarjoilee vastoinkäymisiä ja hidasteita. Vaikka kuitenkin kiitollisuuden aiheita on olemassa, jatkuvasti, myös pulmatilanteiden ja isompien kriisienkin aikana. Tarvitsee vain avata silmänsä, katsoa ja kuunnella.
Onni ei tule etsimällä, onni tulee elämällä. Onni on tässä ja nyt, kun vain oivaltaa, että elämä on ihmeellistä. Elämä ja sen kaikki puolet, isot ja pienet murheet, satunnaiset ärsytykset. Useampina hetkinä voimme olla kiitollisia, tarjoili arki sitten mitä tarjoili.
Juuri nyt suurin kiitollisuuden aiheeni on aamukahvi, joka tippui pannuun. Tässä on kaikki, tämä hetki on täydellinen. Siitä kiitollisena!
Mukavaa sunnuntaita!
Lue myös:
Nauru voi pelastaa parisuhteen
Comments are closed.