Aina on toivoa ja mahdollisuuksia – silloinkin, kun niitä ei pysty näkemään
Aina on toivoa ja mahdollisuuksia – silloinkin, kun niitä ei pysty näkemään.
Enpä olisi vielä kolme vuotta sitten uskonut, että niin vain koittaa aika, kun loma ei juuri arjesta eroa, ainakin kun puhutaan rutiineista. Jos joskus nykyiset rutiinini esimerkiksi syömiseen ja nukkumiseen liittyen olisivat kuulostaneet tylsiltä ja keski-ikäisiltä, niin nyt täytyy tapahtua aikalailla ihmeitä, että niistä suostun poikkeamaan.
Ja syy siihen on puhtaasti oma halu voida parhaalla mahdollisella tavalla. Vointiimme vaikuttavat toki myös monet ulkopuoliset asiat ja sairastua voi kuka tahansa, mutta silti uskon, että myös omilla valinnoilla on merkitystä. Omat rutiinini saavat minut voimaan niin hyvin kuin nyt voin, enkä siksi halua luistaa niistä. Ja näin kolmen vuoden jälkeen ne rutiinit tulevat niin selkärangasta, että ne ovat itselleni täysin normaaleja.
Tosiaan, oman elämänmuutokseni aloittamisesta on aikaa pari päivää vaille kolme vuotta. Se tuntuu samalla siltä, että siitä on ikuisuus. Samalla se tuntuu siltä, että matka on vasta alussa. Tiedän, että muutokset eivät jää tähän, ja esimerkiksi kasvisruoan lisääminen arjessa on ollut perheessäni tapetilla niin pitkään, että olen alkanut jo toimia sen edistämiseksi.
Tuo kolmen vuoden takainen on ensimmäinen fyysinen elämänmuutokseni, joka oli paras päätös, minkä saatoin 6 vuoden jojottelun jälkeen tehdä. Jo paljon aiemmin tein päätöksiä henkiseen hyvinvointiin liittyen, joille tämä fyysinen muutos on ollut luonnollinen jatke. Ensin on hyvä saada asiat pääkopassa kuntoon: on hyvä oppia rakastamaan itseään, antaa anteeksi itselle ja muille, ymmärtää, että voi olla uhri – vihainen ja katkera – ja pilata sillä oman ja läheistensä elämää. Tai sitten voi oivaltaa sen, että vaikka tilanne tuntuisi kuinka toivottomalta, itse voi aina valita olla lopulta se oma pelastusrenkaansa – ja toki samalla antaa muiden ihmisten auttaa, jos mahdollista, koska aina itsellä ei ole täydelliseen selviytymiseen voimia.
Vuodenvaihteessa on taikaa ja toivoa
Vaikka minkä tahansa muutoksen arjessaan voi aloittaa milloin tahansa, mielestäni uudessa vuodessa ja erityisesti uudessa vuosikymmenessä on taikaa. Rakastan uusia alkuja, puhdasta kalenteria, uuden vuoden, kuukauden ja viikonkin alkamista. Silloin ei ole väliä enää sillä, mitä tapahtui kolme viikkoa tai viisi kuukautta sitten, vaan sillä on väliä, mitä tapahtuu tässä hetkessä ja tästä eteenpäin.
Ja vaikka vuodenvaihdetta ja uudenvuodenlupauksia mollataan, ne toimivat toisilla. Aloitinhan itsekin elämäntapojeni muuttamisen klassisesti kolme vuotta sitten tammikuun ensimmäisenä päivänä. Ja sillä tiellä olen yhä, vaikka tie on muuttunut ja saanut uusia vivahteita. Oman hyvinvointini priorisoiminen oli paras päätös, jonka siinäkin kohtaa saatoin tehdä. Ja miten paljon se on tuonutkaan hyviä asioita elämääni, uusia ihmisiä, uutta tekemistä, parempaa hyvinvointia, lisää energiaa ja jaksamista, enemmän iloa ja onnellisuutta.
Nykyään tuntuu jo ihan absurdilta se, että lykkäsin aikanaan parempien elämäntapojen aloittamista, koska luulin, ettei minulla ole sellaiseen aikaa saati energiaa. Lykkäsin elämäntapojeni muuttamista siksi, että kuvittelin, että joudun luopumaan jostakin. Ja sen sijaan olen saanut niin paljon lisää. Tuntuu myös siltä, että olen saanut lisää aikaa, ihan kirjaimellisestikin. Vaikka surun tai sairauden määrää ei tässä elämässä kukaan tiedä, voimme kuitenkin itse vaikuttaa ja tehdä ainakin vähän parempia valintoja.
Kun ihminen voi hyvin, siitä hyötyvät kaikki, joiden kanssa hän on tekemisissä.
Aina ei jaksa eikä ymmärrä
Mutta ymmärrän hyvin senkin, ettei jaksa tai edes huomaa, että jotain voisi tehdä toisin.
Ihminen vain on sellainen, että tottuu kaikkeen. Totumme ainaiseen väsymykseen, huonovointisuuteen, uhriutumiseen siihen, että arki tuntuu selviytymiseltä. Totumme raskaaseen oloon niin henkisesti kuin fyysisesti. Totumme siihen, että me emme onnistu, mutta muut onnistuvat. Olemme niin urautuneita uskomuksiimme ja tapoihimme, että emme missään määrin pysty näkemään elämäämme kulkemassa eri reittejä.
Mutta varsinkin, jos loman jälkeen olo on vielä väsyneempi kuin ennen lomaa, on hyvä pysähtyä katsomaan, voisiko sittenkin tehdä jotain toisin. Voisiko aloittaa katsomalla, mikä toimii ja mikä ei. Vaikka kirjoittaa arjen plussat ja miinukset paperille. Miettiä, mitä hyvinvointi itselle tarkoittaa ja millaista arkea haluaa elää. Onko elämä mielekästä ja merkityksellistä, ja varsinkin jos ei, mihin asioihin voi itse vaikuttaa ja onko asioita, joista itse voi päättää. Voisiko itse tehdä päätöksen paremmasta, entä voisiko joku auttaa siinä?
Itse voi valita. Aloittaa voi pienestä.
Olen itsekin elänyt elämässäni vaiheita, joissa en ole jaksanut, pystynyt enkä lopulta ole edes halunnut panostaa hyvinvointiini, mutta ne muutamat kerrat, kun olen itse päättänyt vaihtaa kulkemaani suuntaa ja päättänyt tehdä parempia valintoja itseni hyväksi, ne ovat jokaisella kerralla kantaneet hedelmää. Vaikka olen voinut niin huonosti, etten ole nähnyt vaihtoehtoja, lopulta silloinkin jostain on noussut pienenpieni kipinä, halu voida paremmin. Aina on toivoa ja mahdollisuuksia – silloinkin, kun niitä ei pysty näkemään.
Ja mitä ajattelen nyt? Ajattelen, että elämä on niin kallisarvoinen lahja, ettei siitä kannata tuhlata palastakaan. Toki siihen kallisarvoiseenkin lahjaan kuuluvat kaikki tunteet, mutta kun on enimmäkseen siellä plussan puolella, se on jotain niin mahtavaa, ettei halua edes palata vanhaan. Aina on toivoa, ja voi muuttaa asioita, oli kyse mistä tahansa.
Ihanaa sunnuntaita!
Jenny
Tule Instagramiin!
Tule Facebookiin!
Comments are closed.