Hyvä elämä, painonhallinta, Treeni

Ajattele toisin elämänmuutoksesta – ensimmäinen askel ei olekaan vaikea, vaan jännittävä!

Mietinpä tässä eräänä päivänä sitä, että sanonta ensimmäinen askel on vaikein, on ihan bullshittiä tai ainakin se pitäisi mieltää sellaiseksi. Itsekin olen tuota lausetta viljellyt pitkään, usein ja hartaasti, mutta uskon, että se on yksi syy sille, miksi monelle meistä esimerkiksi elämänmuutoksen aloittaminen on vaikeaa tai lähes mahdotonta. Teemme aloittamisesta ja sen ensimmäisen askeleen ottamisesta niin ison mörön itsellemme, että emme saa mitään aikaiseksi. Kuvittelemme elämänmuutoksen aloittamisen olevan niin vaikeaa, että mieluummin jätämme ekan askeleen ottamatta ja tyydymme tilanteeseen joka on nyt, huolimatta siitä, että se tuntuu itsellemme epäsopivalta!

Ja niin se menee, että kun siitä ekasta askeleesta tekee itselleen ison mörön, on helppo olla tekemättä muutoksia. On niin helppoa uskoa aloittamisen vaikeuteen ja olla aloittamatta, koska onhan aloittaminen niin vaikeaa. Uskomalla siihen, että muutos on vaikeaa, annamme itsellemme kuin luvan olla tekemättä mitään. Saatamme jopa ajatella, että ei meidän kannata muuttaa mitään, koska emme kuitenkaan onnistu, sillä onhan se ensimmäinen askel niin vaikea aijettä sentään.

Mutta entä jos ajatteletkin toisin! Ajattelet, ettei elämänmuutoksen ensimmäinen askel ole vaikea, vaan jännittävä, helppo ja ihana. Se on jännittävä seikkailu, joka vie sinut uusiin maailmoihin!

Minä tammikuussa 2017, minä joulukuussa 2017.

Muutos teoissa vaatii ajattelun muuttamista

Uskon siihen, että minkä tahansa muutoksen pohjana on se, että alamme ajatella toisin ja sen myötä alamme tehdä asioita eri lailla kuin ennen. Eli siis käytännön tekojen muuttaminen vaatii sitä, että ajattelemme toisin kuin ennen. Jos alkaa vaikka ajatella, että se ensimmäinen askel onkin vaikean sijaan ihana, palkitseva ja jännittävä ja tuo mukanaan uusia ja raikkaita juttuja elämään, on sen ekan askeleen ottaminen paljon vaivattomampaa!

Itseäni vähän jopa ärsyttää se, että hukkasin niin monta vuotta jojotellessa ja tekemällä ratkaisuja, jotka eivät johtaneet ainakaan parempaan suuntaan. Ja jokaisen epäonnistumisen jälkeen olin taas samassa tilanteessa, ottamassa jälleen sitä ensimmäistä askelta. Ja jokaisen epäonnistumisen jälkeen sen ekan askeleen koko kasvoi. Se ei ollut enää pelkästään haastava, vaan lopulta se tuntui jäätävältä.

Nyt huomaan, että se oli se kohta, kun minun olisi viimeistään pitänyt alkaa ajatella toisin. Mutta jatkuva lihomisen ja laihtumisen vuorottelu on luultavasti paitsi keholle raskasta, myös pääkopalle rankkaa. Onnistumisten ja epäonnistumisen rajamailla keikkuminen ei kohota itsetuntoa ja erityisesti takaisin lihoessa on helppoa nähdä itsensä ihan luuserina eikä silloin pysty ajattelemaan uudesti tai eri tavalla. Silloin sitä voi alkaa velloa ja jopa tuplata ne huonot elämäntavat, joista hetken aikaa jaksoi sinnitellä eroon. Ja taas se muutoksen tekeminen on aina vain vaikeampaa.

Ainoa hetki muuttaa jotain on nykyhetki

Vaikka olinkin ihan tyytyväinen olooni reilu vuosi sitten tälle nykyiselle ja lopulliselle muutosten tielle lähtiessäni, ja ensimmäisenä alkoi kyllästyttää vetämätön olotila eivätkä ylimääräiset kilot, niin silti näen, että tekemällä pieniä muutoksia alunperin olisin päässyt helpommalla. Sen sijaanhan olin sortunut niihin pikakeinoihin, joista *uuuuuullatuuuus*, ei ollut apua.

Viime kesänä haastattelin lehtijuttuun naista, joka kertoi, että oli laihduttanut enemmän tai vähemmän koko aikuiselämänsä eli noin 30 vuotta. Eihän koko elämän merkitys ja tarkoitus voi olla se, että se pyörii kilojen ja painon pudottamisen ympärillä. Se oli yksi vahvistus omalle matkan varrella voimistuneelle ajatukselleni siitä, ettei painonpudotus voi olla omalla kohdallani koskaan mikään deadlinella varustettu projekti, joka kuitenkin venyy ja venyy vuosikymmeniä, vaan se on eri tavalla ajatteleminen ja sen kautta pienten, arjessa tavallisten asioiden tekeminen uudella tavalla koko loppuelämäni ajan. Ja vaikka lomalla tuli chillattua, pitkälle olen tullut siitä, kun vuosi sitten aloitin elämänmuutokseni. Ja mikä uskomattominta, pitkästä aikaa en edes potenut lomalaisen elämäntavoista huonoa omatuntoa. Tärkeää ei ole se, mitä tekee joulun ja uudenvuoden välissä vaan tärkeää on se, mitä tekee uudenvuoden ja joulun välissä!

Oma matkani jatkuu ja tuntuu siltä, että olen vasta ihan alussa. Paremmissa elämäntavoissa, normaalipainon ylläpidossa, liikunnan säännöllisessä harrastamisessa, riittävästä unesta ja palautumisesta huolehtimisessa, terveellisemmin syömisessä, energisemmässä olemuksessa tai vaikka sitten pidemmässä pinnassa ei ole maalia. En onneksi edes osaa enää ajatella, että nyt tein vuoden näin ja sitten voin taas palata niihin vanhoihin elämäntapoihini, koska sain lähes sen, mitä olin hakemassakin. Onneksi en edes halua palata, sillä se, millaista elämä on nyt on niin paljon parempaa ja antavampaa kuin elämä vuosi sitten, kun tajusin, että hetki muuttaa arkea on nyt tai ei koskaan.

Sano ei deadlineille

Ihan en ehtinyt siihen, että olisin ollut 40-vuotissynttäreilläni parhaassa kunnossa kuin koskaan, mutta se ei haittaa vieläkään, sillä jalat ovat vahvasti oikealla polulla. Vaikka deadline on usein itselläni se paras muusa, niin kuten yllä kirjoitin, ei elämänmuutoksessa edes kannattaisi olla deadlineja. Miten edes voisikaan, koska eihän muutos ainakaan kohdallani edes ollut mikään projekti, joka tulee joskus päätepisteeseensä, kuten aluksi saatoin kuvitella.

En ole koskaan kuullut, että kukaan, joka olisi muuttanut elämäänsä parempaan, olisi päätöstään katunut. Enemmänkin moni on sanonut, kuten itsekin jossain vaiheessa ajattelin, että olisinpa aloittanut tämän aiemmin, mutta jossittelukin on turhaa. Mennyt on mennyt eikä sille tässä hetkessä voi enää mitään.

Ja vielä palaan tuohon: aloittamista ei kannata lykätä minnekään, sillä ainoa hetki, jolloin me voimme tehdä muutoksia on tässä ja nyt. Mieti, mitä sinä voit tehdä tänään paremman hyvinvointisi eteen? Miten voisit ajatella tänään jo toisin?

Jenny

Tervetuloa Instagramiin!

Lue myös:

6 treeniä viikossa, miten ehdin liikkua

Huonosta juoksukunnosta maratonjennyksi

Kolmen liikkeen pikajumppa

P.s. HUOM! SEURAAVA SISÄLTÄÄ KAKSI AFFILIATE-LINKKIÄ: Itse en ole mikään verkkokurssien suurin ystävä, koska tähän asti olen jättänyt ne aina kesken. Kun päivässä vietän jo työpäiväni ja pari tuntia päälle koneella, en vain jaksa ruutua tuijottaa loputtomiin, vaikka kurssin sisältö olisikin loistava ja sen onnistuu suorittamaan ihan kotioloissa, mikä monelle on iso etu. Kuitenkin yksi verkkokurssi, josta mielelläni mainitsen, on Valmentamon Laihdu mielelläsi -verkkokurssi, koska sen tarkoitus on juurikin antaa mentaalisia työkaluja kestävän elämäntapamuutoksen tekemiseen ja auttaa sinua ajattelemaan toisin kuin tähän asti. Tavoitteena on, että osallistujat oppisivat rakastamaan omaa kehoaan ja myös johtamaan sekä mieltään että tunteitaan kohti tuloksia. Valmentamo on itselleni siitä tuttu paikka, että aikanaan siellä opiskelin LCF Life Coachiksi.

Valmentamon uusin kurssi alkaa huomenna 8.1. ja mukaan ehtii myöhemminkin. Kurssin valmennuspäällikkönä muuten toimii Susu Toropainen, jonka koutsattavana kävin tovi sitten. Laihdu mielelläsi -kurssilla opitaan muun muassa kehopositiivisuutta ja mietitään, mitä teet toisin silloin, kun rakastat kehoasi: miten näet kehosi, miten hoidat kehoasi, miten kannat kehoasi, miten liikut. Kiinnostavaa on, että kurssilla puhutaan liikunnan sijaan liikkumisesta ja jokainen saa pohtia, miten liikkuu silloin, kun se tuottaa iloa: Yksin vai ryhmässä, ystävän kanssa, musiikilla vai ilman, sisällä vai luonnossa, millaiset vaatteet on päällä vai pitäytyykö hyötyliikunnassa vai tähtääkö jonnekin tavoitteeseen. Tutustua voi aina, ja mikäli kurssi kutsuu, voit sen hankkia täältä tai täältä.

 

8 thoughts on “Ajattele toisin elämänmuutoksesta – ensimmäinen askel ei olekaan vaikea, vaan jännittävä!

  1. Mä tunnen muutamia naisia, jotka ovat laihduttaneet koko elämänsä ja heidän tarinansa tekee mut kyllä todella surulliseksi. Yksi heistä on oma äitini, joka on suunnitellut laihduttamista niin kauan kuin muistan. Aina välillä hän on toki onnistunutkin (erilaisilla pussikuureilla… huh!!), mutta aina kilot ovat myös tulleet korkoineen takaisin. Hänen esimerkkinsä oli yksi syy siihen, että muutin ruokavaliota radikaalisis muutama vuosi sitten – en halunnut itse heittää parhaita vuosiani hukkaan ja käyttää niitä ainaiseen laihduttamisen miettimiseen.

    Kyselit Instassa kiinnostusta ruokapäiväkirjaan – kyllä, minä ainakin tosi mielelläni lukisin aiheesta! Olen itse asiassa ajatellut itsekin tehdä vastaavan postauksen jossain vaiheessa :)

    Hei, nyt sitä lunta ja valoa saatiin, ihan mahtavaa! Eilen jouduin (no joo, eipä todellakaan ollut mikään JOUDUIN, vaan SAIN) käyttämään aurinkolaseja päivälenkillä, ihan parasta! Ihanaa viikkoa sulle Jenny <3

    1. Kiitos Emma! Munkin mielestä se on surullista, jos elämä pyörii vain laihduttamisen ympärillä. Jotenkin tuntuu, että ihmisestä olisi niin paljon enempäänkin ja erityisesti jos siihen kohdistuu paljon itseinhoa ja itsensä mollaamista, on se tosi kurjaa.

      Ihanaa, että säkin oot innostunut ruokapostauksesta! Sellainen on työn alla. Huvittaa, kun lounaalla työkavereiden kanssakin kuvailen sapuskojani. Eilinen meni ihan pipariksi, joten siinäkin on kerrottavaa. Huomaan, että kun on huolella omaksunut itselle sopivan ruokarytmin, sitä ei sovi järkyttää. Tulee huono olo.

      Meillä ei ole lunta, harmi vain! Kovin on pimeää, mutta katsellaan, jos sieltä jotain ripottelisi. Olisi aika kiva kuitenkin, kun nyt on talvikin.
      Ihanaa viikon jatkoa <3

  2. No sepä juuri – ettei tee siitä aloittamisesta mitään isoa juttua – siis mörköä. Ei siihen tarvitse ”keskittyä” -sen kun aloittaa vaan! Tänään. Ihan silleen pienesti ja sopivasti riittää :)

    Mun 73-vuotias isä aloitti lenkkeilyn (säännöllisen liikunnan) viime kesänä ensimmäistä kertaa elämässään. Yhtenä päivänä hän vaan aloitti aamulenkit. Ei ihmeempää numeroa asiasta, ei hirveää keskittymistä. Pelkkä päätös siitä että se tapahtuu tänään. Ja tapa jäi! (ja painoa on tippunut jo parikymmentä kiloa!) Hän taisi löytää liikkumisesta iloa ja virtaa elämään :)

    1. Kiitos Annu kommentistasi! Ihana isä sulla! Aivan mahtava esimerkki!
      Omatkin vanhemmat on urheilullisia ja se on hyvä, että haluaa pitää itsensä hyvässä kunnossa.
      Sua on kyllä kiva seurata instassa! Muakin on alkanut kiinnostaa se leuan vetäminen… en saa yhtään tällä hetkellä… mutta nythän vois aloittaa sen treenaamisen, just nyt!
      Kivaa viikkoa!

  3. Moi Jenny,
    Olen seurannut sun blogia jo pitkän aikaa ja se on aina yhtä inspiroivaa ja ajatuksia herättävää luettavaa! Nytkin sain taas lisäbuustia omalle treeni-innolle ja tavoitteille.
    Otin itseäni niskasta kiinni vähän ennen joulua pitkän salitauon jälkeen ja asetin itselleni, niin no just sen, aikatavoitteen ollakseni kesäreissulla rutkasti paremmassa kunnossa. Tahto on kova. Samanlaiseen kovasykkeiseen liikuntaan en enää pysty mitä rakastin ennen harrastaa. Siis terveydellistä syistä. Mutta onneksi on niin paljon muutakin kuin ”200” sykkeillä mentävät ”tappotreenit”.
    Olisin halunnut sulta kysyä vinkkiä ruokavalion muodostamiseen. Mitä valintoja itse teet lautasellesi? Punkitsetko ruokia tai pidätkö niistä kirjaa? Kun näitä elämäntapamuutos tyylejä on tänä päivänä paljon tarjolla niin mielellään sitä kuulee sunlaisen onnistujan vinkkejä ;)

    Mahtavaa alkanutta uutta vuotta!!! Voidaan kaikki paremmin kuin koskaan tästä hetkestä eteenpäin :)

    -Laura-

    1. Kiitos Laura kommentistasi ja ihanista sanoistasi! Kiva kuulla :)

      Joo, ja ehdottomasti on muutakin kuin ne verenmaku suussa -treenit! Itsekin tykkään eniten rauhallisista ja pitkistä lenkeistä. Aina ei todellakaan edes kannata painaa sata lasissa.

      Hassua, mulla on just ruokavaliopostaus työn alla ja kuvaan kaiken, mitä syön :) En missään vaiheessa ole punninnut ruokiani tai laskenut kaloreita.
      Vuosi sitten aloin vain vähentää sokerin ja esim. vaalean vehnän käyttöä, puolitin annoskokoni (olin syönyt todella isoja annoksia), lisäsin kasviksia ruokavalioon ja se proteiini olikin itselleni varmaan se tärkein juttu, koska se pitää hyvin nälkää poissa.
      Olin aika tarkka syömisissäni tuon ekat 6 kk, en silti kieltänyt itseltäni mitään. Huomasin vain, että kun syö riittävästi ja niin, ettei ole nälkä, ei edes tehnyt mieli herkkuja roppakaupalla, vaan oikeasti joku pari palaa suklaata oli riittävästi.

      Syön semiterveellisesti, mutta en kuitenkaan mitenkään erityisen tiukkapipoisesti. Myös säännöllinen ateriarytmi on ollut itselläni se iso muutos, joka on auttanut hurjasti.

      Mutta yritän saada sen ruokapostauksen ulos viikonloppuna!
      Mahtavaa alkanutta vuotta sulle myös :)

  4. Tämä postaus aloittamisen vaikeudesta olikin ihan mulle tehty! Nyt vain nuppi kaakkoon – tai missä se oikea suunta sitten onkin – ja uusin ajatuksin kohti kevyempää elämäntapaa. Käyn varmasti myös tutustumassa noihin Valmentamon sivuihin… Kiitos, Jenny! ❤️

    1. Kiitos Mari kommentistasi! Nuppi kaakkoon ja vaihdetaan uskomukset positiivisiksi!
      Koska onhan se selvä, että jos ajattelee, että jokin on kovin tahmeaa, se on kovin tahmeaa, ja jää helposti tekemättä tai ainakin vaiheeseen.
      Mä toivotan sulle koko sydämestäni tsemppiä ja olen varma, että kyllä siihen muutokseen pystyt, mitä kaipaat. Olet kuitenkin jo makustellut asiaa ja pohtinut sitä eri kanteilta.
      Mukavaa alkanutta viikkoa myös <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *