Ei kadehdita onnellista, vaan ollaan sellainen itse

Pakko nostaa tämä aihe tapetille jälleen. Saan ihmisiltä päivittäin viestejä ja lähes poikkeuksetta esimerkiksi Instagramissa ne koskevat energistä ja iloista olemustani. Olen kiitollinen ihanista viesteistä, mutta sitten on se ääripuoli, joka kuvittelee, että iloinen ja energinen ihminen on saanut kaiken hopeatarjottimella ja on syntynyt kultalusikka poikittain ahterissa. Ei kadehdita onnellista, vaan ollaan sellainen itse.

Itse ajattelen, että onni ja ilo ovat jotain, mitä ihminen voi valita. Olen elänyt läpi vaiheiden, kun minusta on tuntunut siltä, että elämässäni on tasan kaksi väriä: pikimusta ja harmaa. Noista ajoista on jo kauan, mutta tärkein askel siihen, että olen nyt tässä tällaisena kuin olen, oli se, että lopulta valitsin. Valitsin hyvinvoinnin, ilon, rakkauden, ystävällisyyden, myönteisyyden ja sen, että ymmärrän, että elämässä kaikki tunteet ovat tavallisia ja mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa. Onnellinen ja positiivinen ihminen ei siis ole mikään höppänä, joka on nyt vain sattunut selviämään elämästään ilman suurempia kriisejä ja vastoinkäymisiä, eikä muusta tiedä.

Ilon kautta! Kiitos kuvista Maiju/Pinkit korkokengät

Miksi onnellisuus ärsyttää?

Keskustelin joskus niitä näitä erään puolitutun kanssa eräässä tilaisuudessa. Seuraamme lyöttäytyi hetkeksi kolmas henkilö, joka on mielestäni aina tosi aurinkoinen ja myönteinen ja josta saan itsekin energiaa roppakaupalla. Toki hänelläkin on varmasti päivänsä, kun ei vain jaksa. Sellaista ihmistä ei olekaan, jolla sellaista päivää ei joskus olisi.

Kun tämä päivänsäde sitten poistui, niin totesin puolitutulle, miten mielettömän piristävä tuo tyyppi onkaan, ihana. Siihen puolituttuni totesi kuivakkaasti ja ärsyyntyneenä, että no, se ei olekaan varmaan kokenut elämässään koskaan mitään kauheaa.

Miten jännä reaktio! Ei kai toisen positiivisuus, iloisuus ja energisyys vain ärsyttänyt häntä? Sitten tilaisuus alkoi, ja piti alkaa kuunnella luennoitsijaa. Keskustelu jäi sikseen.

Homma jäi kuitenkin vaivaamaan minua. Sattumoisin tiedän, ettei tuon iloisen ja pirskahtelevan ihmisen elämä ole aina ollut mitään ruusunpunaa. Se, jos joku tyyppi on lähes kadehdittavan energinen ja vaikuttaa tyytyväiseltä ja onnelliselta elämäänsä, ei tarkoita, että hän välttämättä eläisi jotenkin helpompaa arkea kuin me muut. Kaikilla on vastoinkäymisiä. Elämä on vaikeaa. Silti itse voi vaikuttaa moneen asiaan omalla asenteella ja valinnoillaan.

Toki välillä tuntuu, että joillekin annetaan vaikeuksia enemmän kuin kukaan jaksaisi sietää ja olen esimerkiksi omassa elämässäni luullut olevani joku kaiken likakaivo, kun ongelmat eivät ole tuntuneet loppuvan sitten millään. Mutta silti. Monet heistä, joita on koeteltu isolla kädellä, ovat kerta toisensa jälkeen jaksaneet rämpiä ylös joko omin avuin tai toisten tukemina.

Syvien vesien uimaretken jälkeen kaikki muuttuu 

Itse näen asian jopa niin, että sen jälkeen, kun vaikeatkin vastoinkäymiset saa selätettyä, aikaa kuluu ja tilanteet muuttavat muotoaan, asenne arkeen ja elämäänkin voi muuttua kokonaan. Syvien vesien uimaretken jälkeen kun ei helposti anna enää minkään pienten asioiden ainakaan kovinkaan usein hetkauttaa. Ei paljon kuulkaas harmita koirankakka kengänpohjassa, deadlinepaine tai ärhäkät sähköpostit. Sitä oppii näkemään sen, mikä elämässä oikeasti on arvokasta. Sitä oppii olemaan kiitollinen siitä, että saa herätä uuteen päivään.

Tiedän myös monista tuttavistani sen, että kun tapahtuu kovia ja elämä on hankalaa, onnellisuus on elpymisen ja selviytymisen jälkeen jotenkin tosi helppoa. Useimmiten, ei aina. Mutta sitä tarvitse metsästää tai jahdata, se vain on yksi arjen perusolotiloista. Tavallinen arkipäivä, lapsen suloiset varpaat, kevään ensimmäiset syreenit, ruusukimppu maljakossa, ajoissa tullut palkka, siivottu koti, toimiva kroppa, ystävät, se, että kahvipuruja olikin vielä tarpeeksi aamukahviin, siinä jo onnellisuuden syitä kerrakseen. Pieniä isoja elämän asioita.

Jokaisella ihmisellä on kaikenlaisia tunteita. Myönteisyys ja ilo eivät ole merkki mistään höppänyydestä.

Onnellisuus ei ole tyhmyyttä 

Onnellinen ja myönteinen ihminen ei ole sitä siksi, etteikö tietäisi, että maailma on hyvän lisäksi myös paha. Onnellinen ihminen osaa arvostaa arkea, ja ymmärtää kyllä, ettei elämä koskaan voi olla pelkkää pumpulia ja ruusuntuoksua. Onnellinen ihminen ei myöskään pidä mitään itsestäänselvyytenä, ei ihmisiä, tavaroita, asioita, ei työpaikkaa, ei hanavettä, ei julkista joukkoliikennettä, ei sitä, että saa aamulla avata silmänsä. Onnellinen ihminen on kiitollinen ihminen, eikä valita turhasta.

Onnellisuus ei siis ole sitä, etteikö elämä olisi välillä ihan syvältä. Onnellisuuteen kuuluvat kaikki tunteet, mutta niistä negatiivisista, ihmiselle hyvinkin tavallisista tunteista huolimatta arjen perusvire on onni, ilo ja myönteisyys. Vaikka elääkin niiden kautta, välillä on huonoja päiviä. Kun normifiilis on onni, ilo, rakkaus ja myönteisyys, olen omalla kohdallani huomannut sen, että vaikka minullakin on huonoja hetkiä, minulla ei ole enää päiviä, ettenkö jaksaisi, haluaisi tai pystyisi nousemaan sängystä, kuten joskus vaikeimpina elämänjaksoina. En myöskään ajattele enää, että kaikki on paskaa, vaan ajattelen, että jokin asia nyt sattui menemään eri tavalla kuin olin ajatellut tai toivonut.

Itselleni onnellisuus tarkoittaa myös sitä, että vaikka arki usein on sitä samaa tasapaksua, sekin voi olla hyvin onnellista. Onnellisuus on myös sitä, että osaan olla murehtimatta liikaa ja miettimättä mennyttä tai tulevaa. Onnea on sekin, kun joudun stressaavaan tilanteeseen ja minua alkaa hermostuttaa, että minulla on useita keinoja rauhoittaa itseäni. Joko olen vain ja möllötän sen tunteen kanssa, menen urheilemaan, mietin asiaan ratkaisua tai puhun jollekulle ja kysyn neuvoa.

Joskus kysyn itseltäni, että mitähän tämäkin asia nyt haluaa minulle kertoa. Onnellisuus on minulle sitäkin, että tiedän, että löydän voimaa itsestäni, jos sitä tarvitaan.

Sinäkin voit löytää.

Onnellista päivää sinulle! Herääkö ajatuksia?

Jenny

Tervetuloa Instagramiin!

Lue myös:

10 syytä osallistua juoksukouluun

Onko sellainen ihminen tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, joka sanoo toiselle rumasti?