painonhallinta

Elämänmuutos vaatii itsetuntemusta ja tasapainoista arkea

Uskon siihen, että onnistunut elämänmuutos on kiinni paitsi korvien välistä ja itsetuntemuksesta, myös siitä, että arjen peruspalikat ovat kunnossa ja elämä on tasapainoista. Kun tuntee itseään, tietää, mitä ajattelee ja tuntee, tiedostaa tapojaan olla ja toimia sekä ymmärtää itseään ja käytöstään, myös onnistunut painonpudottaminen on mahdollista.

Viime aikoina olen miettinyt paljon sitä, miksi vihdoin kuuden vuoden jojottelun jälkeen elämänmuutokseni onnistui niin, että en näe itseäni mitenkään palaamassa vanhaan. Minä vain tiedän, että vanhat tavat ovat poissa pysyvästi. Mutta mikä tällä kerralla oli erilaista verrattuna niihin kaikkiin epäonnistuneisiin kertoihin, joita noiden kuuden vuoden aikana kertyi useampi?

Elämänmuutos vaatii itsetuntemusta ja sopivaa hetkeä. Kuvat: Timo Turkka Photography

Väittäisin, että omalla kohdalla itsetuntemuksen lisääntymisellä, tässä hetkessä tyytyväisenä olemisella, useimmiten hyviin asioihin keskittymisellä ja elämän myönteisen perusvireen kautta elämisellä on ollut merkittävä rooli siinä, että lopulta myös fyysinen pysyvä muutos tapahtui eli kiloja on karissut ja kroppa on muuttunut. Aiemmin en kai vain vieläkään ollut niin sinut itseni kanssa kuin olen nyt, vaikka olinkin analysoinut jo joitain vuosia paljon esimerkiksi sitä, mitä tunsin, miten arjessa toimin ja millaisia ajatuksia pääkopassani pyöri esimerkiksi itsestäni ja kehostani.

Myös ajatukseni laihduttamista kohtaan olivat muuttuneet. Aiemmin olin kokenut laihtumisen pitkään pakkona. Olin kokenut liikunta-alalla (vaikkakin enää vain osa-aikaisesti) työskentelevänä paineita siitä, että raskauden jälkeen pitäisi päästä omiin mittoihinsa muutamissa kuukausissa, kuten kuvittelin muidenkin tekevän. Ja selvähän se on, että jos jostain asiasta tulee pakko tai siihen liittyy voimakkaita negatiivisia mielikuvia, ei lopputulos voi olla kovin positiivinen.

Opin kyllä tuona kuutena vuotena pudottamaan kiloja tehokkaasti ja tein sen useamman kerran, mutta tehokkaasti opin myös keräämään pudotetut kilot kroppaani takaisin korkojen kera. Niin kauan, kun kuvittelin painonpudotuksen olevan taistelua tai kamppailua kilojen kanssa, mitään pysyvää en saavuttanut. Niin kauan, kun painonpudotustarve kumpusi pakosta tai itseinhosta, mitään pysyvää ei tapahtunut. Sen sijaan painonpudotus pyöri mielessä kaiken aikaa ja mitä kovemmin sen annoin pyöriä mielessäni, sitä kauemmas ajauduin lopputuloksesta, jota olin toivonut. Ja sitä vastenmielisemmältä koko homma alkoi tuntua.

Uskon siihen, että useimmiten kaikelle on aikansa ja hommat kyllä etenevät, kun aika on. Luultavasti silloin reilu vuosi sitten elämäni alkoi vain vaikeiden vuosien jälkeen olla niin tasapainossa, että minulla todella oli aikaa keskittyä asioiden tekemiseen eri tavalla. Kun energiaa ei mennyt murehtimiseen, stressaamiseen tai vanhoissa sotkuissa vellomiseen, energiaa riitti itseni kuunteluun ja sellaisten tekojen tekemiseen, jotka lisäsivät omaa hyvinvointiani. Toki arjessa on aina pulmia, jokaisella omansa, mutta olin oppinut suhtautumaan niihinkin eri tavalla, jotenkin hyväksyvämmin.

Myös materialistiset asiat, kuten työ ja koti olivat hyvällä tolalla. Olin selviytynyt vuosien takaisista ongelmista, kuten uupumuksesta ja raha-ahdingosta, olin antanut anteeksi itselleni, muille ihmisille ja koko maailmalle, hyväksynyt monen tapahtuneen asian ja opetellut elämään ilon kautta. En ollut pitkiin aikoihin puhunut itselleni saati toisille rumasti ja olin kaikin puolin tyytyväinen itseeni ja elämääni sellaisena kuin olin, toki kyllästynyt väsähtäneeseen oloon ja parinkymmenen liikakilon raahaamiseen mukanani. Olin oivaltanut senkin, että ihmisellä on ihan kaikenlaisia tunteita.

Myös unella oli merkitystä. Olin alkanut nukkua paremmin kuopukseni muutaman vuoden kestäneen jatkuvan yöheräilyn jälkeen. Ja vaikka lapsi oli nukkunut jo pitkään hyvin ja tykittänyt unta läpi yön, kesti vielä lähes pari vuotta, että sain omat uneni takaisin. Olin heräillyt vielä muutaman vuoden 3-4 kertaa yössä joskus valvomaan pitkiäkin hetkiä, eikä ollut ihme, etten jaksanut tehdä niitä omaa hyvinvointia tukevia valintoja. Ja kun väsymystä oli tullut sitten ruokittua sokerilla ja hiilaripitoisella mätöllä, huonojen elämäntapojen kierre oli valmis ja syveni kaiken aikaa.

Ja vaikka en sitä tajunnut vielä elämänmuutostani aloittaessani, jolloin tuijotin ensin niitä kiloja, että todellahan aloin tehdä asioita, jotka lisäsivät hyvinvointiani. Oli energiaa tehdä asioita, jotka saivat itseni voimaan hyvin. Ja siitä se sitten lähti.

Tällä haluan siis herätellä sinuakin ajattelemaan sitä, että vaikka painonpudotus on pitkälti myös käytännön tekemistä, kuten esimerkiksi lautaskoon pienentämistä, terveellisemmin syömistä, proteiinin lisäämistä aterioille, säännöllisiä ruoka-aikoja, ja omalle kropalle sopivaa liikuntaa, niin painonpudotus on myös hyvin pitkälti kiinni korvien välistä. Omalla kohdallani huomasin sen, miten paljon sillä on merkitystä, mitä itsestä ajattelee, mitä elämästään ajattelee ja mihin uskoo pystyvänsä.

Ja jos heräilee 10 kertaa yössä yökukkujataaperon kanssa, kärsii taloudellisista huolista tai taistelee burnoutin ja masennuksen kanssa, paukkuja painonpudotukseen ei varmasti ole. Silloin ei voi oikein laastaroida mitään tai antaa ensiapua, vaan silloin on ymmärrettävä alkaa muuttaa noita elämän isompia asioita yksi kerrallaan ja mielellään hakea apuakin tilanteeseen, jos vain mahdollista.

Ja jos olisin tehnyt vain nuo käytännön asiat, jotka luettelin yllä, kuten lautaskoon pienentämisen, proteiinin lisäämisen ja liikunnan lisäämisen, en tiedä, olisinko nyt tässä ja tämän painoisena kuin olen. Yhtä paljon ellei enemmänkin onnistunut elämänmuutos vaatii itseensä, ajatuksiinsa ja tunteisiinsa paneutumista ja toki sitä, että arki on edes kohtuullisessa balanssissa.

Voimaa ja kärsivällisyyttä!

Jenny

*INSTAGRAMISSA*

Lue myös

Talvijuoksu – jee vai yök?

Ajattele toisin elämänmuutoksesta

10 kiloa pois puolessa vuodessa, näin minä syön

6 thoughts on “Elämänmuutos vaatii itsetuntemusta ja tasapainoista arkea

  1. Löysin blogiisi muutama viikko sitten ja olen lukenut paljon vanhojakin tekstejäsi, varsinkin painonpudotuksesta ja elämäntapamuutoksesta. Itse päätin alkuvuodesta muuttaa syömistapojani, mm. (iltasyöpöttelyn lopettaminen lasten mentyä nukkumaan, lautasellinen tarkempi noudattaminen ja tiheämmin välipaloja). Aika terveellisesti olen kyllä ennenkin syönyt. Lisäksi olen löytänyt kotitreenit (kiitos Anna S:n!) ja haluan lisätä lihaskuntoa niiden avulla. Uintia ja ohjattua liikuntaa harrastan jo muuten 4-5 h viikossa. Tavoitteena on reilun 10 ylimääräisen kilon pudotus. Nyt ekan reilun kuukauden aikana on pudonnut vähän yli 2 kg, joten suunta on oikea. Harmikseni en ole tullut ottaneeksi mittoja esim. vyötäröstä, se varmaan kannustaisi myös. Koitan muistuttaa itseäni blogisikin avulla että aikaa kuluu ja saa kulua tässä muutoksessa ja takapakkejakin varmasti tulee.
    Hyvää vuikonloppua sulle ja kiitos blogista!

    1. Kiitos Maria kommentistasi! Hienosti sulla on lähtenyt homma käyntiin!
      Kärsivällisyyttä usein tarvitaan alussa, mutta kyllä se olo alkaa sitten palkita ja toki ne kadotetut kilot. Mulla on jumittanut paino jo samassa taas pidemmän aikaa, mutta silti huomaan, että kehon koostumus muuttuu koko ajan. Ja se valtava kelluke tuosta vyötäröltä alkaa olla poissa.
      Paino harvoin tippuu suoraviivaisesti, että vaa’an lukemat vain menisivät alaspäin, yksi painonhallintalääkäri, jota joskus haastattelin, totesi, että paino putoaa enemmänkin käärmeen muodossa.
      Kiva, että olet lueskellut vanhojakin tekstejä! Iloa ja kaikkea hyvää sulle :)

  2. Ihan ”vahingossa”!
    Olen seurannut blogiasi ja tekemisiäsi Jenny hyvinkin tarkkaan, kuten tiedät♡. Itselläni ei koskaan vielä tähän 56 vuoden ikääni ole ollut paino ongelmia, eikä niitä ole nytkään. Liikun, syön terveellisesti jne.
    ”Joku” kuitenkin oli mielestäni pielessä. Seurasin sinua ja mitä sinussa on tapahtunut en voi kuin ihailla! Aloin itse kiinnittämään syömisiini tai enemminkin ateriakokoihin ja -aikoihin huomiota vähän niinkuin ”vasemmalla” kädellä. Karkit, valkoisen vehnän ym.”turhat” olen karsinut jo aikoja sitten. Alkoholia en ole tänä vuonna nauttinut pisaraakaan, tähän havahduin eräänä päivänä, vähän huvittuneenakin, tämä ei ole ollut tietoinen valinta vaan pelkkä ”vahinko”. Olen nyt hämmästellyt oloani ja tätä ”vahingossa” tapahtunutta muutosta itsessäni. Paino on pudonnut -3 kg, olo on pirteämpi ja energisempi ei huono! Se mitä tässä haluan sanoa on se,että kaikki on mahdollista, jopa ihan ”vahingossa” !!!
    Edelleen mittailen niitä tolpan välejä…

    Leppoisaa lauantaita just sulle♡

    1. Kiitos Kirsi kommentista ja kauniista sanoista!
      Joo, mulla kävi sen tipattoman vuoden jälkeen vähän samalla lailla alkoholin kanssa. Vaikka nyt en olekaan enää tipattomalla, niin eipä silti tule juotua. Itsellä jo pari lasiakin vaikuttaa yöuniin enkä halua pilata niitä, nyt kun vihdoin nukun hyvin. Plus tietty treenit ovat niin tärkeitä, ettei niitäkään halua pilata edes vähän tunkkaisella ololla. Tämä on ollut vahinko ei tietoinen valinta, mutta aika monelta olen kuullut vastaavasta.

      Ihana kuulla noista sun muutoksista ja pirteästä olosta! Ja tosiaan aina asiaa ei tarvitse edes tietoisesti ajatella, kyllä se keho ohjaa varmaan tekemään niitä itselle sopivia valintoja.

      Kivaa sunnuntaita!

  3. Toi tasapainoinen arki on kyllä niin tärkeä asia tässä(kin)! Mullahan kävi silloin muutama vuosi oman elämänmuutoksen ja painonpudotuksen kanssa niin, että hyvän alun jälkeen mun normaalisti niin tasapainoinen, stressitön ja onnellinen arki heilahteli hetkeksi raiteiltaan. Tuli kahta erilaista, tosi isoa huolta kahdesta läheisestä ihmisestä ja samaan aikaan haalin itselleni ylimääräistä työtä, joka sitten ei ollutkaan niin kivaa ja palkitsevaa kuin opettaminen yleensä, vaan kuormitti ja stressasi mua ihan älyttömästi. Koska olen melko hyvä sietämään stressiä (tai sitten vaan vaihtoehtoisesti en tunnista sitä, koska se on niin harvinaista mulla), en tajunnut lopettaa, vaan jatkoin. Huoli läheisistä painoi ihan älyttömästi. Nämä yhdessä saivat aikaan sen, että arjen hallinta oli vaikeaa. Sain ONNEKSI pidettyä ruokavalion kasassa, mutta liikunta jäi. Ei vaan jaksanut. Ja näin jälkikäteen ajatellen taisi myös käydä niin, että kroppa ei vaan enää reagoinut ja ottanut vastaan sitä ruokapuoltakaan enää ihan niin hyvin, kuin olisi voinut. Stressi sekoittaa meidän koko fysiologian niin pahasti, että siinä tilanteessa on aika lailla ihan sama, mitä sitä yrittää, kun keho ei vaan tajua.

    Onneksi molemmat läheiset ovat nyt kunnossa ja olen tajunnut heivata sen ylimääräisen duuninkin. Aika monella vaan on valitettavasti niin, että niistä stressin aiheista ei pääse eroon ja oman kehon inho vaan lisää sitä stressikuormaa entisestään. Elämänmuutos siinä tilanteessa on kyllä ihan mahdoton juttu!

    Voi vitsi mä niin toivon, että se sun uusi kirja käsittelisi näitä teemoja, koska osaat kirjoittaa aiheesta niin älyttömän hyvin! Mun tekisi mieli jatkaa ja jatkaa tän kommentin kirjoittamista, mutta ei auta – duunihommeleitakin pitää tehdä :) Ihanaa perjantaita ja viikonloppua sulle Jenny <3

    1. Kiitos Emma taas kivasta kommentista!

      Tunnistan kyllä tuon, mistä kirjoitat. Pakka ei vain pysy kasassa, jos on liikaa asioita, jotka eivät tavalliseen arkeen kuulu. Ihmisen voimavarat on kuitenkin jossain määrin rajalliset ja sitten joku tärkeäkin asia voi jäädä, vaikka sitä haluaisikin tehdä. Hyvä kuitenkin, että se meni ohi ja kaikki muuttui hyväksi.

      Mä tunnistan itsessäni stressin ja pyrin välttämään sitä, että päästän sen liian pitkälle. Oma ongelmani kun ei ole vain se ns. huono stressi vaan myös hyvä, innostun helposti ja haluan tehdä KAIKKEA samaan aikaan ja sitten sitä kivaakin tekemistä vain voi tulla liikaa.
      Onneksi olen tässä vuosien varrella löytänyt keinoja käsitellä kumpaakin stressimuotoa, ja yöunet on yks, mistä en luovu. Eilenkin nukahdin klo 21.20 ja heräsin virkeänä kuudelta ilman kelloa :)

      Ihanaa, että ootat mun uutta kirjaa jo!! Mä oon itsekin aika tosi innoissani siitä, koska mun mielestä ihan sellaista ei ole tehty! Lisäks onhan siinä tietty mun persoonakin mukana, jollaista ei oo toista, hihih.

      Ihanaa viikonloppua! Iloa ja kaikkea kivaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *