Elämästä palautumista ei voi jättää kesäloman varaan

Itse olen alkanut laskea kierroksia ennen lomaa, johon on pari päivää vaille kaksi kuukautta. Ajattelen, ettei loman tarkoitus ole toipuminen työvuodesta, vaan irtiotto töistä ja energian saaminen ihan muista jutuista. Elämästä palautumista ei voi jättää kesäloman varaan.

Kolmasluokkalainen on palannut kouluun, ja lomautettu keskimmäisenikin on löytänyt korvaavia töitä kaupan alalta. Puolisoni ottaa kaiken irti lomautuksestaan, urheilee ja tekee asioita, joita arjessa ei aina muuten ehdi, ja mikä tärkeintä, hyvällä fiiliksellä. Itsellä etätyöt jatkuvat, vaikka viikolla kävinkin kokouksessa toimistolla, ja oli mahtava nähdä kollegoja, jotka olivat paikalla. Kesälomaan on itselläni kaksi kuukautta, ja koska takana on todella työntäyteinen vuosi, alan jo nyt kiinnittää erityishuomiota energiatasoihin ja palautumiseen, ettei se itse loma sitten kulu siihen.

Kesäloman tarkoitus ei ole toipuminen töistä

Vaikka olen aika kova tekemään, mitä korona on nyt jopa (ja ehkä onneksi) hidastanut, olen sitä mieltä kuten ennenkin, ettei kesäloman tarkoitus ole palautuminen tai toipuminen työvuodesta, mutta toki ladata lisää virtaa. Aika monena vuonna nimittäin on tullut paahdettua ihan täysillä lomaan saakka, ja sittenhän sitä on ollut aika poikki. Lomalla on toki tullut levättyä, mutta syksyllä sama rumba on käynnistynyt uudelleen. Tämä kaava toimii jonkin aikaa, mutta jossain kohtaa voi tulla stoppi. Usein se on keho, joka alkaa ilmoitella erilaisista krempoista, tai sitten sairastuu kunnolla.

Jos siis palautumista päivästä ei voi jättää yöunien varaan, ei palautumista elämästä voi jättää kesäloman varaan.

Olenkin jo viimeiset pari vuotta kiinnittänyt täyteen tupattuun arkeen huomiota ja pyrkinyt myös konmarittamaan asioita, jotka eivät ole itselle merkityksellisiä, tai joissa esimerkiksi palkka ja hommaan käytetty aika eivät kohtaa. Olen oppinut nukkumaan yön yli ennen kuin olen sanonut, että totta kai, kyllä. Tämä kaikki siksi, että en halua stressata itseäni hengiltä enkä myöskään sairastuttaa itseäni tekemällä liikaa asioita voimavaroihin ja aikaan nähden. Toipuminen ylikuormituksesta on vakava asia, ja tuttua itselleni yli 10 vuoden takaa.

Elämässä pitää olla aikaa myös kauniiden asioiden huomaamiselle ja tarkkailulle!

Korona-arki toi mukanaan paljon hyvää

En tiedä, saako näin edes sanoa, mutta ensi-ihmetyksen jälkeen itse olen myös nauttinut tästä korona-arjesta. Olemme olleet yhdessä koko perhe, jopa kevään abiturientti, paljon enemmän kuin pitkään aikaan. Ei ole ollut lapsen treeni- ja pelikuskauksia, eikä iltaohjauksia muutamaa henkilökohtaista tekniikkaohjausta lukuun ottamatta. Olemme ulkoilleet, tehneet kävelylenkkejä ja välillä vain chillanneet sohvalla yhdessä. Meidän perheessä ei ole pitkään aikaan myöskään koko porukka ollut näin jatkuvasti läsnä samaan aikaan ruoka-aikoina. Kun lapsi torstaina palasi kouluun, tuntui minusta suoraan sanottuna oudolta ja haikealtakin.

Toki toivon, että arki palautuu koronan jälkeen mahdollisimman pian ennalleen, vaikka se ennalleen tulee varmasti olemaan erilaista kuin ennen. Ja vaikka Vauhtisammakon juoksukoulun ohjaukset jatkuvat kesäkuussa, olen oppinut tänä keväänä monta asiaa, jotka auttavat jatkossa itseäni suunnittelemaan arkeani paremmin. Tämä aika on myös auttanut minua arvostamaan entisestään vapaa-aikaa ja onhan oman perheen kanssa oleminen ihan parasta. Sitä lisää, koska se joka suuntaan paahtaminen ei lopulta ole se, mikä elämässä itselleni merkitsee.

Tätä olen harjoitellut jo viimeiset pari vuotta: Kaikkea voi tehdä, mutta ei samaan aikaan.

Itseä ei kannata polttaa loppuun, sillä senkin kokeneena tiedän, että kun menee liian pitkälle, on myös toipuminen pitkä taival.

Rentoa lauantaita!

Jenny

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä: 

Se on liikuttu, mikä on jaksettu

Väsymys – tunnistaminen – uusi alku

Kotitoimiston ergonomia kuntoon ja alekoodi Sallille

Pakko pysähtyä – mutta asenteella on merkitystä

Huomioi arjen kuormitus liikunnassa ja aktiivisuudessa

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä