painonhallinta, Treeni

En voi koskaan palata entisiin elämäntapoihini, kun olen ihannepainossani

Laihduttaja tai ihannepainonsa painonpudottamisella saavuttanut ei voi koskaan palata entisiin elämäntapoihinsa. En minäkään. Siksi painonpudotusta ei voi ajatella minään kuurina, vaan se on muutos, joka tehdään koko elämää varten. Voisi kuulostaa masentavalta, mutta tuo asia oli se, joka itselläni oli mielessä, kun elämänmuutokseni aloitin vuoden vaihteessa. Toki asiaa olin pyöritellyt mielessäni monta kuukautta ennen varsinaista päätöstä, jota en tehnyt siis yhdessä yössä.

Kuvassa näkyvät kuulokkeet olen saanut Sudio Swedeniltä. Koodilla VIA15 saa Sudion nettikaupasta sudiosweden.com – 15 prosenttia alennusta kuulokkeista.

Kun asiasta vielä äskettäin mainitsi eräs liikapainoisten asiakkaiden kanssa työskentelevä asiantuntija, tuli siitä vielä jotenkin enemmän mustaa valkoisella ja totta. Jos pudottaa painoa, ei sen painonpudotuksen jälkeen voi alkaa sikailla. Monellahan laihduttaminen onnistuu helposti, kun taas sen painon pitäminen sillä itsellä sopivalla ihannetasolla on vaikeaa. Miksi? No koska itse aiemmin ja uskon muuten, että moni muukin, on palannut niihin aiempiin tapoihin. Laihduttaminen on tehty väärillä tavoilla ja pikaratkaisuilla. Ei jatkoon.

Itseäni auttoi tämän viimeisen elämänmuutoksen alussa se, että päätin, että teen muutoksia nyt elämässäni niin, että voin elää niiden muutosten kanssa. Tahdonvoimaa en tarvinnut tällä kerralla, olinhan jo kovin kyllästynyt jojoilemaan. Päätin, että nyt nimenomaan teen kaiken ihan toisin, eli en laihduta yltiöpäisellä liikkumisella, syömällä turhan yksipuolisesti kanafileitä, parsakaalia ja raejuustoa tai olemalla nälässä, vaan muutan asioita niin, että pystyn muuttamaan niitä pysyvästi. En nimittäin voi kuvitella liikkuvani yltiöpäisesti loppuelämääni, saati syöväni loppuelämäni kanafileitä, parsakaalia ja raejuustoa tai olevani nälässä kovinkaan kauaa.

Ja kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, enhän ole esimerkiksi kieltäytynyt mistään tietystä ruoka-aineesta koko aikana ja silti olen tasaisesti matkalla yli kahdeksastakympistä kohti 6-numeroista vaakalukemaa. Olen vain muuttanut tapojani syödä. Nykyään syön vähemmän, mutta paremmin, terveellisemmin ja itse asiassa myös mielikuvituksellisemmin ja raikkaammin.

Nyt jo naurattaa, kun mietin, miten elämäntapojen muuttaminen tuntui aluksi niin vaikealta. Siis ennen kuin olin edes vielä tehnyt mitään asian eteen muuta kuin ajatuksen tasolla. Loin mielessäni uhkakuvia siitä, millaista kitkuttamista painonpudotus voi olla. Jälkeenpäin ajattelen, että tuo asioiden pyöritteleminen pääkopassa ja muutoksen vaikeuden kuvitteleminen oli tavallaan vain sitä, että yritin antaa itselleni lupaa olla tekemättä mitään. Olin siis tavallaan luovuttanut jo ennen kuin olin tehnyt mitään! Kunnes sitten mitta tuli täyteen ja päätin vielä yhden kerran alkaa tehdä asioita toisin elämässäni. Ja se on ollut paras päätös viime vuosina elämässäni.

Voin yhä syödä samoja asioita, herkutella ja herkuttelenkin, mutta näin 8 kuukauden jälkeen en vain pysty samaan kuin ennen. Esimerkiksi ravintola-annosta pizzaa en vain onnistu mahduttamaan itseeni enää. Siis minä, joka rakastin rekkamiehen annoksia, ja jonka isoin ongelma oli liian suuret ruokamäärät. Etukäteen kuvittelin, että jään kaipaamaan sipsejä ja dippikastikkeita. No sooseihinhan voi dipata vaikka kukkakaalia, porkkanaa, kurkkua ja paprikaa. Eikä kukaan ole kieltänyt minulta sipsejäkään, mutta niitä ei vain tule ostettua. Ne eivät enää huuda nimeäni, kuten joskus aiemmin. Okei, vappuna söin sipsejä ja myös Mallorcalla heinäkuussa, koska se kuuluu vähän kummankin, vapun ja helteisen rantaloman, tunnelmaan.

En koe, että olisin joutunut luopumaan mistään, kun muutin ruokatapojani. Ehkä se salaisuus on ollut myös siinä, etten ole lähtenyt itseäni täysin mistään kieltämäänkään. Joskus herkuttelen, useimmiten en. Ja vaikka lomalla lähti kokiksen juonti ja jäätelön syönti lapasesta, ei paluu tavallisiin arkitapoihin ollut yhtään vaikeaa. Enemmänkin jo kaipasin säännöllistä, terveellistä syömistä ja vähempää sokeria. Kun sitten pääsin töissä salaattilounaalle, enpä tietänyt mitään parempaa!

Mielestäni tämä kertoo siitä, että kaikista epätoivotuista tavoista on mahdollista päästä eroon ihan itsekin ilman apua, kun vain malttaa sinnitellä alun läpi, jolloin niitä mielitekoja saattaa syntyä helpommin. Olen huomannut, että mieliteko menee ohi noin viidessä minuutissa. Ja yhtäkkiä sitä havahtuu, että mieliteot ovatkin aika terveellisiä ja koskevat hedelmiä, pähkinöitä tai raikasta hanavettä. Yhtenä päivänä lenkillä haaveilin ruisleivästä, jossa on tonnikalaa päällä!

Ihminen tottuu kaikkeen, niin huonoihin ruokatapoihin kuin niihin parempiinkin ruokatapoihin. Muutos ei toki käy hetkessä, vaan vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Mutta jos aina tekee niin kuin tekee, on turha odottaa uusia tuloksia. Ja kun on päässyt tavoitepainoonsa, ei voi koskaan palata vanhoihin tapoihinsa. Itse asiassa näin 8 kuukauden jälkeen tuo lause on alkanut kuulostaa helpotukselta. Olen oppinut uusia tapoja syödä ja nykyään nautin niistä täysillä, vaikka aluksi epäilytti kovasti. En edes halua enää palata niihin epäterveellisiin tapoihin, toki joskus hetkellisesti ehkä.

Ymmärsin myös, että miksi olen aina ennen epäonnistunut viimeisen 6 vuoden aikana, kun asia on ollut välillä ajankohtainen. Siksi, koska olen yrittänyt laastaroida liikapainoani piiloon väärillä tavoilla. Olen käyttänyt laastarina juuri noita keinoja, joista olen tiennyt jo niitä tehdessäni, että tämä ei tule kestämään enkä jaksa niin toimia kauaa. Ja kuinkas sitten kävikään.

Laihduttamisessa ja painonhallinnassa pätee ihan sama kuin elämän muillakin osa-alueilla. Pikaratkaisuista ei ole kestävää apua eikä niillä saavuta pysyviä tavoitteita.

Mutta onneksi voimme oppia uusia tapoja.

Herääkö ajatuksia?

Ihanaa perjantaita,

Jenny

P.s. Tervetuloa Instagramiin ja Facebookiin!

18 thoughts on “En voi koskaan palata entisiin elämäntapoihini, kun olen ihannepainossani

  1. Jenny, tuo eräs lause antoi minulle sysäyksen. ” Olin siis tavallaan luovuttanut ennen kuin olin tehnyt mitään.” Mulla ei ole kyseessä elämäntapamuutos, mutta moni muu asia. On se mielemme hassu. Miksi sitä tosiaan ajattelee että on jo luovuttanut, kärsinyt tappion ennen kuin on tosissaan edes yrittänyt? ;)

    1. Kiitos kommentistasi La Fleur!
      Niinpä, mieli se tekee helposti tepposiaan ja sitten sitä on saattanut antaa periksi ennen kuin on edes yrittänyt! Tämähän vois päteä myös vaikka opiskeluihin pyrkimiseen tai uuteen duuniinkin. Meissä on niin paljon enemmän potentiaalia kuin me uskotaan, siitä oon satavarma.
      Hienoa kuulla, että oivalsit jotain!
      Kaikkea hyvää :)

  2. Otsikko nosti raivon, mutta luettuani tekstin ymmärsin, että olen samoilla linjoilla. Luovuttu ajatuksesta pudottaa painoa;LAIHDUTTAA, aloin laihtua. Eikä paino ole enää asia mikä määrittelee minut ihmisenä, vaan se on terveys, hyvä olo ja itsensä hyväksyminen. Kaikilla on oma tiensä, oman vartalonsa ja itsensä hyväksymisen taito, on ehkä tärkeintä. Oman rajallisuuden ja oman rajattomuuden ymmärtäminen itselle on ollut kovin tärkeä, painon pudottaminen ei ole minulle projekti se tulee jos, se tulee ja pääasia, että hyväksyn itseni.

    1. Kiitos Annita kommentistasi! Ja kiva, että luit tekstin raivostuttavasta otsikosta huolimatta. Sehän oli ajatus, joka itselleni tuli mieleen ja on vahvistunut tässä tämän prosessin myötä, jota lähdin alunperinkin toteuttamaan ei laihduttaen, ei pikakonstein, ei väliaikaisesti vaan nimenomaan loppuelämän terve, normaali tavoitepaino ajatuksissani. Nyt olen tehnyt tätä matkaa uusien elämäntapojen kanssa 8 kuukautta ja painoa on pudonnut 13 kiloa. Itselleni se on juuri sopiva tahti pysyvää muutosta ajatellen, ja toki tämäkin on yksilöllistä ja riippuu esim. lähtöpainosta jne.

      Olen kirjoittanut aiemmin paljonkin itsensä hyväksymisestä, silloin, kun asia oli ajankohtaisempi elämässäni. Nyt se ei ole enää ollut itselleni ongelma useampaan vuoteen, minun on ollut helppo hyväksyä itseni vaikka olisin sitten painanut 67 tai 83 kiloa. Toki sekään ei ole tullut minulle ilmaiseksi, vaan on vaatinut työstämistä, ajattelua ja tekoja.
      Mutta olen samaa mieltä, itsensä hyväksymisen taito on tärkeä, koska sehän näkyy oikeastaan kaikessa ihmisen tekemisessä ja siinä, miten hän on muidenkin ihmisten kanssa.

      Kaikkea hyvää sinulle!

  3. Kiitos muistutuksesta, Jenny. Nyt ajattelin yrittää uudelleen, viimeisen kerran ja tällä kertaa pysyvästi elämäntapojani muuttaen. Sinun kirjoituksitasi saan voimaa ja inspiraatiota. Kiitos kun ilahdutat meitä kirjoituksillasi ❤

    1. Kiitos Sari kommentistasi! Näinhän päätin itsekin, että tämä on vika kerta ja siksi tässä onkin nyt tapahtunut erilaista muutosta kuin ennen. kyllä se vain niin on, että pikajutuista ei ole mihinkään pitkässä juoksussa ainakaan (tämä siis oma kokemukseni jo useamman kerran). Tsemppiä sulle kovasti, alku on nihkein, mutta sitten kun pääset kuukauden pari eteenpäin ja alkaa pikkuhiljaa jo näkyä jotain tuloksiakin, niin se palkitsee ja motivoi!
      Jos minä pystyin tähän niin pystyy kuka tahansa muukin, olen siitä varma. Onnea matkaan <3

  4. Sellainen heräsi…Meitä sun seuraajia on lukematon määrä, jotka saavat sun blogista, esimerkistä, ihanista kuvista, kauniista sanoista ja kannustavista tsempeistä ym. voimaa, uskoa itseemme, mekin pystytään ihan mihin vaan😉. Oot meidän idoli, tsemppari, roolimalli ja ihan mitä vaan. Kiitos kun olet❤.

    1. Oi kiitos Kirsi kauniista sanoista, menin ihanasti kananlihalle! <3
      Ja kun mä olen ihan varma, että kuka tahansa meistä pystyy mihin vain! Uskon siihen sataprossasesti. Me ihmiset ollaan sellaisia, että me pystytään niin paljon enempään kuin me ajatellaan tai edes uskalletaan kuvitella. Siks kannattaiskin alkaa ajattelemaan ISOMMIN :)
      Kirjoitit kyllä tosi ihanasti minusta, arvostan suuresti. Ihana kuulla, sillä just siks mä näitä asioita kirjoittelenkin ja sometan.
      Mahtavaa sunnuntain jatkoa!

  5. Aivan mahtava kirjoitus, joka pisti kyllä todella ajattelemaan. Itsekin monet kerrat laihduttanut ja sitten palannut vanhoihin tapoihin. Hienoa, että jaoit tämän ajatuksen. Uskon, että kun tämän pitää mielessä elämänmuutos voi todella onnistua.

    1. Kiitos Tia kommentistasi! Tämä ajatus on tässä mennyt oivaltamisen tasolle pikku hiljaa, toki olen sen tiennyt, mutta en ole täysin sisäistänyt tai sitten olen ajatellut, ettei se koske minua :) Totta kai se koskee ja niinhän se on, että ne uudet elämäntavat, joita olen opetellut, ovat ne elämäntavat, joita myös jatkossa seuraan. Ja se on jo iso voitto, kun huomaa, että ne uudet elämäntavat alkavat olla niitä, jotka itseä kiinnostelevat ja joita kaipaa. Toki tulee pieniä repsahduksia enkä edes sanoisi niitä repsahduksiksi, elämäähän nekin ovat.
      Mukavaa sunnuntain jatkoa sulle :)

    1. Kiitos kommentistasi Ylipainoa 15 kiloa. En noudattanut mitään ohjelmaa, koska en pystyisi noudattamaan mitään ohjelmaa loppuelämääni ja nimenomaan halusin tehdä muutoksia, joita pystyn jatkossakin pitämään.
      Lisäsin joka aterialle jotain proteiinia (esim. kananmunia, pähkinöitä, lihaa, kalaa, katkarapuja, papuja, herneitä jne), pienensin annoskokoja (alussa otin puolet siitä, mitä olisin ottanut aiemmin. Jos syön lounaan ravintolassa, lakkaan syömästä sitten, kun tunnen itseni täydeksi). Syön hitaammin, vältän ruoan lappaamista kauheaa kyytiä napaan. Syön aina aamupalan ja kunnollisen lounaan, koska jos ne jäävät välistä tai ovat liian ravintoköyhiä, tulisi helposti illalla mielitekoja.
      Tsemppiä sulle kovasti, tuo on täysin mahdollista saada pudotettua tuo 15 kiloa!

  6. Upee huomata miten tämä elämäntapamuutos ei ole pelkästään vienyt kiloja mennessään, vaan selvästi tuonut paljon hyviä oivalluksia! :)

    Näitä tätä(kin) teemaa koskevia tekstejäsi on niin mukava tulla lukemaan, koska tietää että täällä on järkevää pohdintaa eikä rahkalla ja raejuustolla kitkuttelua ”pakkolenkeillä” höystettynä. Annat oivan esimerkin siitä, miten elämäntapamuutosprosessi voi sujahtaa osaksi ihan normaalia arkea, mikäli lähtökohdat — etenkin se oma pää — on hommassa mukana!

    Viikonloppuhalaus, Jenny! <3

    1. Kiitos Anna, sinäpä sen sanoit, tämä prosessi on tosiaan solahtanut osaksi tavallista arkea ja hyvä niin, sillä se oli juuri sitä, mitä aloin vuodenvaihteessa hakeakin. Mutta nyt kun sanoit noin, niin se jotenkin kirkastui itsellekin! Vaikka joskus olenkin kärsimätön niin tiedän (jo kokemuksestakin), milloin pikaratkaisut eivät todella varmasti ole toimivia. Ja yks on just painonpudotus.
      Tämä on ollut kyllä kaikin puolin palkitsevaa ja pelkästään jo se, että tunnen voivani niin paljon paremmin, olisi jo ihan riittävä palkinto :)
      Ihanaa sunnuntain jatkoa sulle <3

  7. Sussa on jotain ihmeellistä, sinusta saa energiaa pelkän sanan ja kuvan voimalla. Löysin sivusi uudelleen kesän aikana. Kiitos kun olet! Aurinkoja ja kauniita ajatuksia! Lenkkipolulla jatkan maratonhaaveilua! <3

    1. Kiitos paljon Anna-Mari, olipa ihanasti kirjoitettu, kiitos <3
      Kiva, että olet löytänyt tiesi tänne takaisin. Ja ehdottomasti peukut pystyyn maratonhaaveille! Itse olen nyt aloittelemassa sellaista paremman juoksukunnon pohjan luomista ja siitäkin olen nyt saanut monta oivallusta. Aika köykäisellä juoksutreenillä tuli nuo maratonit juostua, mutta onneksi selvisin ilman mitään vaivoja kummastakin. Silti suosittelen kyllä perusteellisempaa juoksutreenaamista ja niin aion nyt itsekin tehdä ennen seuraavia tapahtumia.
      Mukavaa sunnuntain jatkoa <3

  8. Sä oot niin mun idoli! Mä saan nyt hirmuisesti voimaa näistä sun teksteistä. Teen parhaillaan muutosta omissa elämäntavoissani, olen alkutaipaleella vasta ja houkutus mielitekoihin ja vanhoihin ruokatapoihin on välillä valtava. Mutta taas luin tämän sun uuden tekstin ja sen avulla olen taas täynnä voimaa: pystyn tähän! Kiitos Jenny <3

    1. Kiitos Sanna ihanasta kommentista, mahtava kuulla! Se alkutaipale on se vaikein, mutta kun pääset eteenpäin pari kuukautta, ja tuloksia alkaa näkyä, niin se palkitsee ja motivoi. Eikä kannata ihmetellä, jos tuntuu, ettei alussa mitään tapahdu, itselläkin meni noin 2,5 kk ennen kuin alkoi huomata mitään muutosta. Uskon, että elimistöllä vain kesti hetki totutella uusiin elämäntapoihin ja siihen, että ne olivat joka päiväisiä.
      Kyllä sä pystyt siihen ihan varmasti kun minäkin pystyin. Me ihmiset pystytään niin paljon enempään kuin me ajatellaan ja ne mieliteotkin menevät ohi 5-10 minuutissa. Tsemppiä isosti, tulet huomaamaan, että se on yks tosi hyviä päätöksiä sun elämässä! Voimaa <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *