Haasta itseäsi ja tee asioita, jotka tuntuvat ihanalta ja kamalta samaan aikaan

Tällä viikolla kävin tapaamassa Yle Vegan Hannah Norrenaa ja antamassa jälleen haastattelun toisella kotimaisella. Olisi ehkä kannattanut pyytää kysymykset etukäteen, mutta koska kyseessä ei ollut suora lähetys, en ollut niin huolissani. Kuitenkin ajattelen, että kannattaa haastaa itseä ja tehdä asioita, jotka tuntuvat ihanalta ja kamalta samaan aikaan!

Viime kerralla kun olin Yle Vegassa kertomassa elämänmuutoksestani, pätkästä saatiin editoimalla oikein kelpo. Tällä kerralla en kuitenkaan ollut ihan parhaimillani ja tuntuu, että heti kun sain mikrofonin suuni eteen, oli vaikea ilmaista itseäni ruotsiksi. Lopputulos on kuultavissa ensi viikolla ja laitan sitten linkkiä kehiin. Aiheena oli onnellisuus ja esimerkiksi se, mitä se itselleni merkitsee. Onnellisuus on tällä hetkellä omalla kohdallani sitä, että olen tyytyväinen arkeeni, itseeni ja elämääni. Noilla mittapuilla onnellisuus toteutuukin aika tavalla sataprosenttisesti.

Kuva: Timo Turkka

Miksi riskeerata tietoisesti?

Miksi sitten suostuin jälleen haastateltavaksi ja vieläpä vieraalla kielellä? Toki käytän ruotsia päivittäin ja esimerkiksi sen kirjoittaminen on itselleni kohtuullisen helppoa, siinä kun ehtii ajatella. Myöskään kielen kuunteleminen tai lukeminen ei tuota mitään ongelmia. Myös arkipäiväisten asioiden keskustelu esimerkiksi appivanhempien kanssa ei tuota pulmia, mutta sitten kun pitää sanoa jotain valtakunnallisesti ja ainakin esittää viisasta ja puhua syvällisiä, jäätymistä tapahtuu.

Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että olen elämässäni jättänyt tarpeeksi asioita tekemättä siksi, että olen kelannut, mitähän muut ajattelevat. Olen myös jättänyt asioita tekemättä siksi, että minua jännittää tai olen pelännyt, että mokaan. Oikeasti, mitä väliä? Niin moni jännittää tässä maailmassa liikaa ja turhaankin eikä tee asioita siksi, kun pelkää muiden arvostelua. Jos joku jaksaa vatvoa kielitaitoani, niin siitä vain. Itse keskityn mielelläni muiden puutteiden vatvomisen sijaan oman elämäni parantamiseen.

Olen tullut siihen tulokseen viime vuosina, että aina kannattaa yrittää, koska jos ei koskaan tee mitään arjen rutiineista poikkeavaa, ei koskaan voi kehittyä. Ja jos nyt joku ajattelee, että olen äärettömän nolo, niin vassokuu vaan. Jos kuitenkin miettisi aina vain sitä, mitä joku nyt sattuu minusta ajattelemaan, olisi elämä aika vaikeaa ja tylsääkin.

Lopulta minua ei haittaa hassusti ääntäminen tai virheet, pääasia on se, että tulen ymmärretyksi. Huomaan aina, että jos alan vaatia itseltäni täydellisyyttä, alan mokailla. Jos taas olen välittämättä mahdollisista virheistä, kaikki sujuu paljon jouhevammin. Toki itseltä pitää välillä vaatia enemmän, mutta se ei tarkoita mielestäni sitä, että alkaa suorittaa. Ja sitä paitsi, jokainen mokaa joskus. En ainakaan itse tunne ihmistä, joka olisi täydellinen kaikessa, tunnetko sinä?

Haastattelujen antamisessa vieraalla kielellä on paljon samaa kuin luentojen pitämisessä. Se on yhtä aikaa kamalaa ja ihanaa, vähän niin kuin pitkien matkojen juokseminenkin muuten.

Luennointi on ihanaa ja kamalaa

Seuraavan kerran luennoin Naantalissa Supertreeneissä sunnuntaina 11.3. Aiheena on pysyvä elämäntapamuutos. Samasta asiasta muuten tein nettiluennon Yogaialle. Se löytyy täältä sitä varten ei tarvitse olla jäsen, mutta pitää rekisteröityä. Myös ilmaiskuukausi Yogaialle on saatavilla kauttani, ohjeet löytyvät tästä kaupallisesta yhteistyöpostauksesta. Huom! Koodia on jatkettu helmikuun loppuun.

Aina ennen luentoa minua jännittää, mutta silti haluan luennoida. Haluan luennoida juuri sen takia, koska se ei ole itselleni mitenkään helppoa vaan vie aika tavalla energiaa, mutta myös antaa sitä ihan hurjasti. Kun ylittää itseään säännöllisin väliajoin, saa siitä niin paljon ja tietenkin sitä myös kehittyy ihan jokaisena kertana. On mahtavaa tuntea itsensä elämässään välillä voittajaksi! Suosittelen testaamaan.

Milloin sinä viimeksi ylitit itsesi? Miltä se tuntui?

Mahtavaa perjantaita! Itsellä on hartaasti odotettu lomapäivä. Arjen luksusta!

Jenny

*INSTAGRAMISSA*

Lue myös

Jos pyytää vähän, saa vähän

Ensimmäinen ultrajuoksu odottaa!

Talvijuoksu – jee vai yök?

Ajattele toisin elämänmuutoksesta