painonhallinta

Hei sinä ylipainoinen!

Hei sinä ylipainoinen! Ensinnäkin: Et ole yksin. Olen itsekin roudannut laillasi liikakiloja ja laihduttanut ne yhteensä 3  kertaa. Kuitenkin yhteensä noin 45 kilon pudottaminen kolmesti sai minut ymmärtämään, etten koskaan enää halua laihduttaa, vaan minun on tehtävä elämänmuutos. Oma elämänmuutokseni vei kiloja liki 20. Ja nyt olen siinä tilanteessa, että en koskaan voisi enää edes villeimmissä kuvitelmissani uskoa, että lihoisin nuo reilun vuoden aikana elämänmuutoksella pudottamani 20 kiloa neljännen kerran takaisin.

Mutta entisen minun lisäkseni meitä ylipainoisia on ihan oikeasti ”puoli Suomea”. THL:n mukaan vuonna 2017 lähes 3/4 miehistä ja 2/3 naisista oli ylipainoisia. Neljännes työikäisistä voidaan luokitella lihaviksi. Ei tarvitse kuin nostaa katse kännykästä vaikka metrossa tai mennä uimahallin pukuhuoneeseen niin ymmärtää sen, että todellakaan ei ole yksin. Se on jo se ensimmäinen lohduttava ajatus. Et ollutkaan niin uniikki kuin ehkä luulit olevasi? Voin kertoa, että en ollut minäkään.

Minä 2 vuotta sitten ja kaksi viikkoa sitten.

Toiseksi: ylipainossa ei ole mitään hävettävää. Liikakiloja ei tarvitse piilotella tai yrittää peitellä (erilaisilla raitapaidoilla ja löysillä vaatteilla), selitellä eikä niitä ainakaan kannata hävetä. Tilanteeseen on johtanut varmasti moni asia ja uskon, että moni meistä on tehnyt kaikkensa, jotta pääsisi eroon liikakiloistaan. Mutta kun ne keinot vain ovat olleet väärät! Ne ovat olleet niitä, mitä lehdet ja netti meille useimmiten suoltavat: pikakeinoja, jotka kyllä toimivat ja joita orjallisesti noudattamalla varmasti laihtuu, mutta koska niitä noudattamalla ihminen ei tee elämänmuutosta vaan laastaroi liikapainoaan, mikään ei muutu pysyvästi ja kilot palaavat ennen kuin ehtii aivastaa. Puhumattakaan siitä stressistä, kun jo ennen kilojen comebackia stressaa, että nyt ne varmasti tulevat takaisin.

No siinä olemme olleet oikeassa!

Pysyvään elämäntapamuutokseen tarvitaan pieniä muutoksia elämässä eikä elämänmuutoksen tekijä ja kiloista eroon hankkiutunut voi koskaan palata entisiin tapoihinsa. Pikadieetit eivät muuta elämää, vaan elämää muuttaa jokainen itse. Kun riittävästi toistaa niitä pieniä uusia tapoja, kuten järkevää annoskokoa, riittävää proteiininsaantia ruoalla, isoa määrää kasviksia, säännöllistä syömistä, aamupalaan ja lounaaseen panostamista, mahdollisimman runsasta hyötyliikuntaa, itselle sopivaa, järkevää treeniä, riittävää unta ja lepoa, niin ne muutokset muuttuvat rutiiniksi. Ensin vaaditaan tietoista toimintaa ja ajattelua, ja yhtäkkiä huomaa, että herranjestas, niistä tavoista, joita vielä joku aika sitten opetteli, on tullut rutiinia. Itselläni kesti noin vuosi saada muutokset rutiiniksi. Nyt en osaa niistä enää poiketakaan, niin selkärangasta ne tulevat.

Kolmanneksi: lakkaa ajattelemasta, että et pysty. Pystyt heti, kun alat noudattaa eri keinoja kuin ennen. (Tähän edit: toki masennus, muut sairaudet ja rajoitteet voivat vaikuttaa, mutta nyt en sotke niitä tähän postaukseen). Kyllä pystyt, jos minäkin pystyin! Mutta jos noudatat niitä samoja keinoja joilla olet laihduttanut niin monta kertaa aiemmin, et pystykään. Siinä on se salaisuus. Unohda siis ne pikadieetit ja tehokuurit, itsesi rääkkääminen liialla liikunnalla, itsesi kieltäminen ja ruokavaliosi rajoittaminen, ruoan punnitseminen ja kaloreiden laskeminen, muovibokseihin annostelemasi parsakaalit ja kanafileet! Ai miksi ne kannattaa unohtaa? No mieti viime kertoja, kun olet pudottanut painoasi. Ne eivät toimineet. Jos haluat oikeasti pysyvää muutosta, tee kaikki toisin kuin ennen (ja tässä kohtaa voit lukea jälleen listan ylemmästä kappaleesta).

Neljänneksi: aloita heti. Kyllä, aloita heti tänään ja syö kunnollinen aamupala. Tiedän, että vappu herkkuineen on tulossa, mutta silti aloita heti. Muutoksia emme tee menneessä emmekä ensi maanantaina, vaan niitä teemme tänään ja tässä hetkessä, joka on ainoa, joka meillä koskaan on. Aloita siis nyt! Älä pilaa enää yhtäkään maanantaita pikakuurin aloittamiseen vaan ala nauttia siitä. Se on yksi viikon seitsemästä parhaasta päivästä!

Viidenneksi: Lakkaa jännittämästä ekaa askelta. Siis sitä, mistä puhutaan yllä. Älä mieti vanhoja kliseisiä sanontoja siitä, että ensimmäisen askeleen ottaminen on vaikeaa. Paskanmarjat! Ensimmäinen askel vie sinut seikkailuun, jossa menet kohti uutta sinää, vaivattomin ja mukavin keinoin. Jos pikakuuri ja tehodieetit ovat tuntuneet kamppailulta ja taistelulta, voin yhtyä mielipiteeseesi. Sillä sitä ne juuri ovat, ihan helvettiä. Mutta kun painoa pudottaa elämänmuutoksella, et edes huomaa, että laihdutat! Kun itse reilun vuoden aikana pudotin 20 kiloa painoa, en kokenut laihduttaneeni grammaakaan. Tätä viimeistä ja pysyvää reissua ei voinut edes verrata jojotteluvuosieni (6) tuskaan ja ahdinkoon, stressiin ja lihomisen pelkoon.

Sinäkin voit saada tämän helposti ja vaivattomasti, jos haluat. Ilman stressiä ja kilojen kanssa kamppailua. Ehkä laihtumisen vaikeus johtuu siitä, että lopulta noiden pienten asioiden muuttaminen on niin helppoa, ettei se tunnu siltä, että edes tekisi töitä asian eteen ja siksi se ei houkuttele, koska olemmehan kuulleet sen, että kova työ palkitaan. Hohhoijaa!

Ja vielä lopuksi pieni mainos! Sain ensimmäisestä painonhallintaillastani ihanaa palautetta, kiitos jokaiselle! Seuraavan Onnistun-painonhallintaillan järjestän 5.6. klo 17-20 Helsingissä Valmennustila Valossa. Osallistujamäärä on rajattu (puolet paikoista ovat vielä vapaana). Valmennuksen hinta on 34 euroa/henkilö. Sitovat ilmoittautumiset ja kyselyt meilillä jennyATjennyhenriksson.com

Jenny Belitz-Henriksson on liikunnanohjaaja, FAF Personal trainer ja LCF Lifecoach, joka onnistui elämänmuutoksessa 6 vuoden jojottelun jälkeen, kun lopetti laihduttamisen ja teki ”kaiken” eri tavalla kuin aiemmin.

* Kolmituntisen aikana kerron konkreettiset, mutta PIENET muutokset, joiden avulla itse pudotin 17 kiloa vuoden aikana.
* Teet illan aikana oman tavoitekartan ruokailun, liikunnan ja muun hyvinvoinnin suhteen. MIKÄ tavoitteesi on kussakin osa-alueessa? MIKSI haluat kyseistä tavoitetta? KUKA sinua siinä voi auttaa? MITÄ TEKEMÄLLÄ tavoitteeseen pääset?
* Miten aloitat juoksuharrastuksen eli sohvalta lenkille? Mikä ero on sykealueilla? Mikä on lihaskuntotreenin merkitys painonpudotuksessa? Onko HIIT-treenistä apua?

”Kiitos tuhannesti eilisestä valmennuksesta! Olipa silmiä avartava ilta. Ihana kuulla että noinkin moni kamppailee samojen asioiden kanssa kuin minä itse. Tai voiko nyt sanoa että ”ihana kuulla” mutta tiedät varmaan mitä tarkoitan. Vaikka toiminkin kuunteluoppilaana koko illan niin kyllä heräsi niin paljon ajatuksia. Niin paljon on kiinni omasta itsestään ja siitä miten kohtaa asiat. Siinä mulla on vielä paljon petrattavaa mutta tää oli hyvä alkusysäys.”

”Hei Jenny! Kiitos vielä eilisestä. Oli silmiä avaava luento. Tajusin, että oman muutoksen tiellä suurimpana ongelmana on negatiiviset ajatukset. Liikunta ja ruokavalio ovat melko hyvin hallussa, mutta ajatukseni ovat edelleen siellä, että olen luuseri ja epäonnistun kuitenkin. Nyt täytyy työstää omia ajatuksia. Kiitos vielä.”

”Kiitos Jenny eilisestä illasta. Uskon että tästä alkaa minun elämänmuutos, ensisijaisesti muutoksia täytyy tehdä ruokaan liittyen. Minulla on eilisen jälkeen vahva sisäinen tunne halusta tehdä muutoksia.”

”Oli älyttömän antoista ilta. Opettaja kun olen, arvioin kaikkia koulutuksia siitäkin näkökulmasta. Sä oot todella hyvä ihmisten edessä. Olet luonteva ja rento, annat itsestäsi mutta niin, ettei se ole liian minäminäminä.”

Sinunkaan ei tarvitse olla loppuelämääsi ylipainoinen!

Ihanaa lauantaita,

Jenny

INSTAGRAMISSA

Minä 1,5 vuotta sitten ja 3 viikkoa sitten.

 

 

 

13 thoughts on “Hei sinä ylipainoinen!

  1. Hei, olen kiinnostunut tuosta luento-illasta , voiko soittamalla johonkin numeroon ilmottautua, en ole facebookissa..

  2. Harmillista kun tämä ilta on Helsingissä, on niin pitkä matka… mutta voisitko postata noista sykealueista, ne nimittäin näin juoksuharrastusta aloittavana kiinnostaisivat kovasti…

  3. Hyvä kirjoitus! Tuo jojoilu tai sitten se, että ei tapahdu mitään, vaikka kuinka yrittäisin, kiinnostaa erityisesti. Kun pääsin istumatyöstä eläkkeelle, päätin heti tarttua painonhallintaongelmiin ja kuinkas muuten kuin alkamalla laihduttaa. Aluksi kävin päivittäin 7,5 km:n sauvakävelylenkillä mäkisessä maastossa, muutakin kävelyä tuli runsaasti, koska en käyttänyt autoa tai bussia. Puistojumpat ja muu liikunta olivat ylimääräistä hyvää. Tavallista arkiruokaa söin kohtuullisen määrän ja herkkuja säästeliäästi. Tarkistin painoa aika usein ja totesin, että mikään ei liikahda mihinkään suuntaan. Olin aika hämmästynyt, että paino ei laskenut yhtään. Nousta sen ei pitänytkään. Aloin epäillä, että olisiko päivittäinen kalorimäärä ollut liian pieni ja olisin säästöliekillä ja kärsin nälänhätää. Siis ensin istun päivät pitkät ja sitten alan liikkua aika paljon ja rasittavasti. Eikä mitään tapahdu. Näin menin 7 kuukautta.
    Talven tullen jätin ulkolenkit, paitsi pakolliset hyötyliikunnat ja kauppareissukävelyt, aloin ajaa tunnin päivässä kuntopyörällä. Syömistä en muuttanut vieläkään, eli en mitään dieettejä harkinnutkaan. Päätin, etten katso vaakaan ollenkaan, enkä stressaa asiasta. Pudotkoon paino, jos putoaa, pysyköön jos pysyy. Antaa kaiken olla. Sitten paino lähti hiljakseen alenemaan, tarkistin harvakseltaan. Aleneminen tapahtui tasaisesti ja päätyi siihen lukemaan, jota olin alussa toivonut. Sitten päätin, että enää tarkistan vain sen verran, ettei lähde kovin paljon nousemaan. Ei noussut eikä laskenut, oli jymähtänyt paikoilleen. Näin meni aika pitkään, eli noin pari vuotta.
    Sitten tuli stressikesä kaikkine ylimääräisine fyysisine ja henkisine rasituksineen ja päiväohjelmat ja omat liikunnat meni sekaisin ja herkkujakin tuli syötyä lohdutukseksi. Kuntopyörä hajosi ja kaikkia esteitä oli. Monta kuukautta meni ihan toisin päin kuin oli tarkoitettu. Yli puoli vuotta meni ilman painon tarkistusta, kokovartalopeiliä ei ollut lainkaan, isoin peili on vieläkin hississä, eikä siitä näe kuin osan (oma on paketissa odottamassa seuraavaa muuttoa). Vaatteista saatoin jotain päätellä. Vaakaan uskalsin mennä vasta äskettäin, kilo oli tullut lisää painoa. Mikä helpotus! Paino oli siis taas jymähtänyt tiettyyn paikkaan, eikä siitä liikkunut. Vieläkään en ymmärrä, miten nämä jutut oikeasti toimii.

  4. Teetkö valmennusiltoja Turussa? Osallistuisin niin mielelläni. Puhut niin asiaa, kaikki mahdolliset dieetit kokeiltu ja edelleen ylipainoinen ja stressaantunut näistä makkaroista. Blääh tätä oloa

    1. Täällä toinen joka toivottaa sut lämpimästi tervetulleeksi Turkuun ❤️

  5. Joo o, että lihavana olin onneton ja ANKEA mutta hoikkana terve, onnellinen, menestyksekäs, hyväksyttävä, ja erilainen kuin ne säälittävät pullukat siellä uimahallin pukkarissa.
    Tämähän on kaukana kehopositiivisuudesta. Ällöttävä juttu.

    1. En nyt aivan noin tätä blogikirjoitusta ymmärtänyt. Älä ota turhaan stressiä, vaikka kolahtaisikin. Meillä on kaikilla oma valinnanvapaus; joko tehdä asioille jotain tai jos ei voi tehdä tai ei halua, niin valita erilainen suhtautuminen. Sellainen suhtautuminen, joka tekee tyytyväiseksi. Kenenkään ilo ei ole toiselta pois.

  6. Oikeaa asiaa. Tätä minäkin oon blogissani ja elämässäni toitottanut. Pussikeitot ja ihmedieetit on höpö höpöä.

    Itsekin prosessoin niin pitkään sitä muutosta aikanaan ja jojoilin teini-iästä aina tuohon muutoskohtaan. No toisaalta nyt tiedän että en palaa siihen enää ikinä.

    Ylipainoisia on tosiaan jo suomessakin hälyttävän paljon. Normaalipainoisesta kansasta on tulossa jenkkityyliin ISO! Juuri juttelin kollegan kanssa kun olivat joutuneet tilaamaan erikoisnostimen potilaita varten. Sairaalloisen lihavia on niin paljon asiakaskunnassa että 150kg nostokapasiteetti ei enää riitä potilaiden siirtoon.

    Oon paljon pohtinut mikä meidät suomalaiset ajaa ylipainoisiksi ja yksi syy on jo lasten inaktiivisuus. Meillä lapset ei käytä medialaitteita yhtään mutta tiedän monia jo 4-vuotiaita jotka saa pelata tuntikausia päivässä.

    Itse toivon että omat elintavat tarttuvat omiin lapsiin.

    Hyvin kirjoitit taas.

    M/Äiti jumppaa-blogi
    http://www.lily.fi/blogit/aiti-jumppaa

    1. Kiitos Riikka kommentistasi!
      No sepä just, kun kaikki niitä pikadieettejä kokeilee eikä ne vain koskaan toimi pysyvästi. Tai jos, niin tosi harvalla.
      Mä näen nyt tänä oman jojoiluni pelkästään positiivisena asiana. Se oli hyvin opettavainen kokemus, sitten kun suostuin alkaa katsomaan asiaa toiselta kannalta.
      Ylipainoisia on Suomessa valtavasti! Mulle noi THL:n lukemat ovat olleet silmiä avaavia. Mutta niin on elämäntapa muuttunut Suomessa. Jos kulkee esim. autolla joka paikkaan niin askeliakin tulee todella vähän, päivittäin vain muutamia tuhansia.
      Mä uskon myös tuohon esimerkin voimaan.

      Kivaa viikonloppua!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *