Hyvää joulua!

Jännä, että näin joululoman lähetessä on myös pinna ollut jotenkin kireämmällä kuin aiemmin. Olen saanut itseni kiinni siitä, että olen meinannut ärsyyntyä joistain tyhmistä pikku asioista ja tilanteista pitkin viikkoa, kuten riehaantuneesta nelivuotiaasta, tiskipöydälle sekasortoisesti jätetyistä likaisista astioista, viikkaamattomasta torkkupeitteestä. Siis haloo, torkkupeitteestä!

Toinen syy kupolin kiristymiseen lienee ollut se, etten ole oikeastaan kahteen viikkoon urheillut. Ensin olin viikon flunssassa ja sitten en ole vain yksinkertaisesti ehtinyt (=tekosyy).

Mutta sitten eräällä ärsyyntymisen hetkellä selailin vanhoja blogipostauksiani ja luin, että kun pinna alkaa paukahdella, sillä hetkellä pitää ajatella, että mitä rakkaus tekisi tässä tilanteessa. Selvä homma!

Olenkin hokenut lausetta nyt aktiivisesti, toimii! Ja onneksi pääsin myös purkamaan höyryjä intervallistepin merkeissä.

Kyllä se liikunta vain on hengittämisen ja henkisen työskentelyn ohella paras keino purkaa mitä tahansa negatiivisia tunnetiloja. Ei voi olla surullinen, vihainen tai stressaantunut, kun voi liikkua! Eikä liikunta ole itsestäänselvyys, vaan ihan mielettömän hieno etuoikeus.

Tämä vuosi on ollut työntäyteinen niin päivätöissä kuin sivuhommissakin. Siksi alan tänään hiljentyä joulunviettoon ja palaan linjoille vuoden viimeisenä viikkona. Sinä aikana myöskään Sisäisen timantin –facebook-sivu ei päivity, mutta aina voitte skrollata vuoden verran saittia alaspäin ja lukea vanhoja stooreja.

Palaan kuvioihin pikku loman jälkeen entistä ehompana!

Minä kiitän sinua tästä vuodesta. Ihanaa, että olet kulkenut seurassani ja ehkä kommentoinutkin jotain.

Sinä olet valo. Ihanaa joulua.

Ja vielä se tämän aamun ajatelma, se tulee tässä:

Elä mahdollisimman läsnä olevana elämässäsi jokainen hetki, kun vain voit. Tiedosta arkesi pulmat ja mahdolliset kehityskohdat, mutta hyväksy ne ja oivalla, että onni löytyy, kun opit tulemaan toimeen juuri oman elämäsi haasteiden kanssa. Ota vastuu fiiliksistäsi ja mieti, tunnetko tilanteessa jotain vain siksi, että olet aina tuntenut niin ja olet ehdollistunut jollekin käytös- tai ajattelumallille aina jossain samassa tilanteessa. Vai voisitko esimerkiksi juuri tänään alkaa tuntea eri tavoin?

Ja kun lakkaat miettimästä, miten voisit olla onnellisempi, onni tulee. Lopulta et tarvitse kuin sen, että alat elää niin, että onnellisuus on elämäsi vallitseva perusolotila, niin normaali asia, ettet sitä edes mieti. Kyllä, kaikista niistä arkesi epäkohdista huolimatta. Ja jossain vaiheessa tulee se hetki, kun oikeasti koko sydämelläsi tiedät, että ne epäkohdat ovat tulleet eteesi siksi, että sinä kasvat ja kehityt. Kaiken aikaa.

Olet jo pitkällä!

xx

Hyvää joulua!