Ilokin voi olla asenne

Tänään aamulla, kun heräsin, ajattelin, että ilokin voi olla asenne. Ajattelin myös, miten ihana oli herätä puhtaassa, eilen omin pikku kätösin siivotussa kodissa turvassa ja lämpimässä.

Olisin myös voinut herätä sillä asenteella, että väsyttää niin hemmetisti, tää päivä tulee olemaan ihan syvältä, sillä jouduinhan luistamaan nukkumaanmenoajastani ja hakemaan teinarin puolilta öin bussilta, kun lastillinen kikattavia nuoria saapui Helsinkiin Seinäjoen kisaviikonlopusta.

Vastaisku ankeudelle

Siunaus vai kirous? Sinä päätät.

Ilo on asenne, eikä voi olla iloa ilman surua, mutta valittaa ei sentään tarvitse 24/7. Marraskuunkaan ei tarvitse olla pimeä ja synkeä. Pari päivää sitten mietin, että tuntuu lähes rikolliselta olla hyvällä tuulella, koska marraskuu ja kuulemma ankeaa. Olen silti, päätin.

Toki minun on helppo olla hyvällä mielellä, kun elämässäni ei ole mitään suuria vaikeuksia tällä hetkellä. Niitä on kyllä piisannut joskus enemmän kuin olen jaksanut kerralla kantaa. Mutta nyt minulla on katto pään päällä, on monenlaisia töitä, saan olla terve ja nykyään myös nukun kohtuullisen hyvin. Minulla on perhe ja ystäviä, voin urheilla ja elämäni on täynnä mahdollisuuksia ja ennen kaikkea mahdollisuuksia valita. Mahdollisuudet tuovat myös paljon epävarmuutta mukanaan, mutta olen päättänyt ottaa nekin vastaan siunauksina, en kirouksina.

Mutta uskon, että niinpä niitä pulmia ei ole monella valittajallakaan, joka saa elämänsä kuulostamaan kurjuuden multihuipentumalta. Ne, jotka painivat todellisten arkea haittaavien haasteiden kanssa, tuskin jaksavat voivotella vallitsevaa ilmastoa tai kuralätäköitä saati sitten ärsyyntyä naapureiden jouluvaloista, joita ovat saaneet ihailla jo lokakuun puolivälistä.

Onko se niin, että jos meillä ei ole ongelmia, me mielellään keksimme niitä itsellemme? Jokaisessa meissä ei asukaan pientä lehmää, vaan pieni draamakuninkaallinen, joka tykkää velloa arjen epäkohdissa ja haluaa keskittyä enemmän huonoon kuin hyvään.

Vastaisku ankeudelle

Asenne tekee paljon 

Okeiiiii, pari kolme neljä vuotta sitten tähän aikaan oli itsellänikin hieman eri meininki: olin valvonut, heräillyt ja nukkunut huonosti liki kahden vuoden ajan huonounisesta kuopuksestamme johtuen. Siihen verrattuna mielialat ovat siis olleet jo pitkään korkealla. Mutta vaikka nyt syksylläkin on itselläni takana useita huonosti nukuttuja tai hyvin valvottuja öitä, miten asian nyt haluaa nähdäkään, niin senkin asian kanssa pystyn tulemaan nykyään toimeen. Huonosti nukkuminen ei mitenkään enää määritä mielialojani, kuten joskus aiemmin.

Kun sitten myöhemmin olen miettinyt omaa asennettani ja pohtinut, miksi on helppoa olla hyvällä mielellä säästä ja monesta muusta seikasta huolimatta, olen oivaltanut oman asenteen merkityksen. Sanotaan mitä sanotaan, mutta oikeasti sillä on isosti väliä.

On jokaisesta meistä itsestämme kiinni, millaisia arvoja elämässämme haluamme edistää. Haluammeko olla hyvällä tuulella ja mahdollisesti tartuttaa sitä toisiinkin, vai haluammeko keskittyä mitättömiin epäkohtiin ja takertua kaikkeen mahdolliseen, mikä tässä yhteiskunnassamme on huonosti.

Ja pikku lisäys tähän teemaan: en käsitä sitä, kun jotkut Facebookissa jakavat aina uutislinkkejä onnettomuuksista ja katastrofeista kauhistelujen kera. Mitä kauheampi tapahtuma on sattunut, sitä enemmän sillä mehustellaan. Itse en toki halua sulkea maailman pahuutta tai ongelmia mielestäni pois, mutta mieluummin keskityn hyviin uutisiin ja hyviin asioihin. Ei voi olla hyvää, jos ei ole pahaa.

Iloa vai valituskuplaa?

Valituskuplaan sulkeutumisen ja siellä ahdistelun sijaan voi nauttia asioista ja elää tyydyttävää, harmonista ja iloista arkea ilman, että kohtaa jonkun kriisin, joka pakottaa näkemään asiat eri näkökulmista. Tietenkään arki ei aina ole yhtä juhlaa, mutta pääosin se voi olla hyvää elämää.

Toki paljon on vaadittu, jotta minäkin pysähdyin ihailemaan täysikuuta, pihalla leikkiviä oravia ja vesilätäkössä pomppivia lapsia, mutta näin kliseistä meininkini vain nykyään on. Ja sanonpa vain, että kaikki vaikeudet ovat lopulta olleet parasta, mitä minulle on voinut tapahtua.

Sinäkin voit joka aamu päättää, että tämä päivä tulee sujumaan mahtavasti ja tämä talvi on juuri niin hieno kuin vain haluan sen olevan. Myös niiltä sään ja naapureiden jouluvalojen vuoksi mielensä pahoittajilta voi alkaa kysellä, että mitä sulle kuuluu? Ehkä he huomaavat, että itse asiassa hei, mulle kuuluukin ihan hyvää ja kaikki on, just kuten pitääkin eli mitä mä tässä valitan.

Mahtavaa maanantaita!

*Blogi muuttaa 17.11.16 osoitteeseen www.vastaiskuankeudelle.fi

*Tule myös Instagramiin ja Facebookiin!

Vastaisku ankeudelle