Jos pyytää vähän, saa vähän

Iloinen järkytys Stockholm Multi Island Run -ultrakisaan pääsemisestä alkaa hieman hälvetä. Kuten Instagramin stooreissa tässä eräänä päivänä sepustin, hain ultrakisan lisäksi aiemmin myös Asics Frontrunneriksi. Eilen luin, että koko Euroopassa hakemuksia oli lähetetty 35 000 ja heistä 250 valitaan. Melko pienet ovat mahdollisuudet, mutta mahdollisuudet kuitenkin! Itsehän hain Ruotsin Frontrunner-tiimiin, sillä Suomessahan vastaavaa ei vielä ole. Jos pääsisin, en tiedä, mitä se vaatisi, ehkä säännöllisiä Tukholman-käyntejä. Mutta mietin sitä sitten. Ja niin kauan, kun mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista, eikö! Onhan tämän vuoden iskulauseeni se, että näen sen, kun uskon siihen! Tuo saaristoultraan pääseminen sitä paitsi vain vahvisti tätä ajatustani.

Vaikka elämäntilanteet ovat erilaisia ja vaihtelevat jopa samalla ihmisellä paljon, uskon vahvasti siihen, että moni asia voi olla mahdollinen, erityisesti jos on valmis tekemään hommia sen eteen. Ja kyllähän joskus haetaan kotisoffaltakin (kuten itseäkin muutamiin työpaikkoihin), vaikka sen varaan nyt ei kannata mitään laskea.

Itselläni on takana myös elämänjaksoja, jolloin monet nykyiset asiat ja jopa tunteet tuntuivat olevan mahdottoman kaukana, lähes saavuttamattomissa. Ne tuntuivat olevan ihan poissuljettuja omasta elämästä, mutta kuinkas on sitten käynytkään. Esimerkiksi vaikeimpina vuosina en olisi voinut kuvitellakaan nykyisiä fiiliksiäni: sitä iloa, onnea ja kiitollisuutta, jotka useimmiten päiviäni ohjaavat. Sitä oli niin sumussa ja vain siinä hetkessä, ettei osannut kurkata kulman taakse laisinkaan.

Päällisin puolin en kuitenkaan lannistunut lopullisesti koskaan edes niinä huonoina aikoina. Toki välillä tuntui siltä, että mitä järkeä on hokea Kaikki järjestyy -mantraa, kun mikään ei tuntunut muuttuvan, ja kaikki tuntui menevän päin persettä. Mutta niin vain on moni asia muuttunut. Ja on muuten muuttunut paremmaksi kuin koskaan aiemmin, vaikka aina ei todellakaan ole tuntunut siltä. Mutta nyt kun katson vaikka 10 vuotta taaksepäin, niin moni asia on toisin, täysin toisin, ajatteli sitten materiaa, itsetuntemusta tai arjen perusvirettä.

Näen sen, kun uskon siihen. Mutta jos pääolettamus on se, että mikään ei onnistu, mikään ei onnistu. Saan sen, mihin uskon pystyväni. Teen sen, mihin uskon pystyväni. Tähän sopii vielä sekin jostain ulkomainoksesta bongaamani ajatus, että jos pyytää vähän, saa vähän.

Erityisesti tuota vikaa lausetta olen pyöritellyt päässäni ja pistänyt haisemaan, kun olen hakenut sinne ja tänne ja kuvitellut, että minut vielä valitaan. Olen ajatellut, että pitää opetella pyytämään paljon, eikä ensimmäisenä ajatella, että se on sitten varmaan joltain muulta pois. Olen tullut siihen lopputulokseen, että jos jotain haluaa ja rohkenee pyytää paljon, ei saa pohtia, että ansaitseeko sen ihan oikeasti. Miksei ansaitsisi? Siinä missä uskoo kaikkien muiden pystyvän erilaisiin asioihin, pitää uskoa, että itse pystyy myös. Ihan oikeasti itseä voi onni potkia siinä missä ketä tahansa muutakin.

Muistan, kun kerran kävin ystäväni kanssa keskustelua tästä ”kaiken saamisesta”. Hän totesi, ettei edes ymmärrä, miksi se kaikki pitäisi saada, mitä haluaa. Mutta itse ajattelenkin enemmän niin, että kaikkea ei kannata haluta, vaan kannattaa miettiä tarkkaan, mitä tahtoo, ja sitten tehdä töitä niiden asioiden eteen ja myös uskoa siihen, että se ON mahdollista.

Mielestäni ei kannata ajatella, että olisi jotain, mitä ei voisi saavuttaa. Tietenkin jos toivoo jotain ihan överiä, kuten olevansa Ruotsin kruununprinsessa tai saavansa huomenna miljoona euroa, onhan se selvää, ettei sellainen (ehkä) toteudu. Mutta niin olen elämässäni ollut todistamassa jos jonkinlaisia ihmeitä, joita kukaan ei olisi uskonut tapahtuvan tai sattuvan omalle kohdalleen, niin hyvässä kuin pahassakin.

Salaisuus tavoitteiden saavuttamiseen ei kuitenkaan ole se, että inhoaisi nykyistä elämäntilannetta. Uskon, että myös ne tavoitteet saavutetaan tyytyväisyyden kautta. Mitä jos ihaileekin sitä elämäntilannetta, jossa on ja jota on ollut luomassa omilla teoillaan? Oli se sitten lähellä tai kaukana siitä, millainen elämäntilanteen haluaa olevan. Oli se seesteinen tai kaoottinen. Oli se mitä tahansa. Koska mikään uusi tai erilainen ei saavu luokse, jos keskittyy puutteeseen ja siihen, mitä itsellä ei ole. Entä jos vain ihailisi sitä elämäntilannetta, missä on juuri nyt. Ainakin fiilis varmaan on parempi. Ja muistaa myös ihailla sitä omaa tavoitetta, kun joku toinen on sen saavuttanut. Koska se, mitä jolla kulla toisella on, ei ole itseltä pois.

On mahtavaa, kun on tyytyväinen siihen, mitä oma elämä parhaillaan tarjoaa, iloineen ja suruineen. Jos arki kuitenkin tökkii rankasti eivätkä elämän olosuhteet tyydytä, silloin pitää päättää luoda jotain muuta. Onneksi omaa nykyhetken tilannetta voi käyttää laukaisualustana kohti omia unelmia.

Kannattaa myös miettiä onnistumisia ja hyvin sujuneita asioita, joita elämässä on kokenut. Omat suurimmat tähänastiset saavutuksetkin voi listata. Se saattaa ensin tuntua haastavalta, mutta kun irrottautuu hetkeksi turhasta vaatimattomuudesta niin kyllähän niitä alkaa löytyä! Ja sitten tulee se fiilis, että vau, onnistuin tässäkin, ja tässä! Ja vitsi, tämäkin tavoite toteutui. Vähänkö oon hyvä!

Unelmoinnilla voi mielestäni tehdä täsmäiskuja onnellisuuteen. Tyytyväinen kannattaa olla myös lähtötilanteeseen. Kannattaa olla onnellinen siitä mitä itse on ja mitä itsellä on. Mutta jos tahtoo jotain muutakin, on sekin ihan ok. Ihailen jokaista, joka on omalla työllään ja vaikka sitten uskaltamisella tehnyt tavoitteistaan totta. Mukana on saattanut olla toki ripaus onneakin ja apua ihan varmasti, sillä yhteistyössä on voimaa.

Unelmia ja haaveita täytyy ja saa olla, mutta tarvitaan myös tahdonvoimaa toteuttaa niitä. Ja myös haaveilusta, unelmoinnista ja unelmien toteuttamisesta tulee nauttia, ei pelkästään niiden toteutumisesta.

Vaikka olenkin tyytyväinen elämääni ihan näinkin, en aio lakata haaveilemasta. Mutta samalla muistan ihailla tätä elämäntilannetta, jonka olen onnistunut luomaan ja olen kiitollinen siitä. Huhhuh, että ensimmäinen ultra odottaa.

Jos pyytää paljon, saa paljon! Ainakin kilometrejä, haha.

Iloa iltaan!

Jenny

*INSTAGRAMISSA*

Lue myös

Talvijuoksu – jee vai yök?

Ajattele toisin elämänmuutoksesta

10 kiloa pois puolessa vuodessa, näin minä syön