Hyvä elämä

Joskus toivoo, että olisi valinnut toisin

Aina välillä elämässä tulee hetkiä, jolloin toivoo, että olisi valinnut toisin. Sitä toivoo, että olisi valinnut toisin säästääkseen itseään, säästääkseen toisia, ehkä olisi ollut onnellisempi, ollut iloisempi, olisi jaksanut paremmin, olisi väsynyt vähemmän, olisi ollut parempi ihminen. Olisi selvinnyt helpommalla, olisi selvinnyt vähemmällä, ei olisi tarvinnut tuhlata vuosia siihen, että selviytyy. Ei olisi tuhlannut vuosia siihen, että on vihainen, katkera, surullinen ja ahdistunut.

Elämä se on sellainen, ettemme aina saa kaikelle selitystä.

Mutta samalla tavalla kuin nuo hetket, jotka ovat nykyään vain nopeita välähdyksiä, tulevat vierailulle, tulee yhtä usein se olo, että joo, olisi voinut olla iisimpää monessakin suhteessa, mutta jos en olisi kokenut sitä kaikkea, en olisi minä, tässä ja nyt. Lisäksi ajattelen, että elämä on ketju. Jos en olisi tehnyt vaikka 20 vuotta sitten tiettyjä asioita, aika moni muukin kokemani asia, myönteinen sellainen, olisi jäänyt tapahtumatta.

Kun itse aikanaan kahlasin läpi raskaimpia ja vaikeimpia aikoja elämässäni, en vielä ymmärtänyt itsestäni saati elämästä niin paljon kuin tänä päivänä. Käytännössä niillä pahimmilla hetkillä minulla ei ollut mitään työkaluja, joiden avulla olisin voinut toimia ja saada vaikkapa parempaa oloa. Sen sijaan, että olisin päästänyt irti, pidin kahta kauheammin kiinni. Sen sijaan, että olisin hyväksynyt asiat sellaisina kuin ne eteen tulivat, taistelin vastaan kaikilla voimillani. Sen sijaan, että olisin antanut elämälle tilaa tapahtua, kontrolloin viimeiseen asti. Aloin irrottaa otettani vasta sitten, kun olin totaalisen loppu enkä jaksanut enää hetkeäkään sitä samaa scheissea.

Siitä meni vielä tovi siihen, kunnes uskalsin alkaa ottaa vastuuta omista tunteistani. Mitä tunsin, miksi tunsin, miltä se tunteminen tuntui? Kun sitten lopulta kyllästyin olemaan surullinen, vihainen, katkera ja ahdistunut ja kun oivalsin, että on ihan sama, mitä muu maailma tekee, lopullisen päätöksen omasta hyvinvoinnistani teen minä itse, alkoivat asiat hiiiiiitaaaaasti muuttua. Tiesinhän itsekin jo aiemmasta sen, että vaikka ympärillä on hyvää tarkoittavia ihmisiä, ketään ei voi pakolla muuttaa tai saada tekemään toisin tai saada tuntemaan toisin kuin hän sillä hetkellä haluaa tehdä tai tuntea. Kenellekään ei voi sanoa, että elä näin, tee näin, tunne näin vaikka hän eläisi millä tahansa tavalla.

Matka tähän päivään on ollut pitkä eikä aluksi todellakaan helppo. Muistan, että vaikka tein kaikkeni paremman olon saavuttaakseni ja kaikista tapahtuneista asioista eteenpäin päästäkseni, tuntui eläminen aluksi siltä, että steppasi yhden askeleen eteen, sitten taas kaksi taakse. Menin eteenpäin, mutta takapakkia tuli vähintään yhtä monta kertaa. Monta kertaa mietin, että miksi edes yrittää, kun kaikki vain tuntuu niin vaikealta. Vaikka välillä oli toivo hukassa monestakin syystä, niin silti aina joku kipinä siellä oli olemassa, joka pakotti itseni sanomaan itselleni, että kaikki järjestyy. Ja ennen pitkää kaikki sitten järjestyi ja vaikka kaikki oli niin huonosti ja pielessä, on kaikki nykyään niin hyvin.

Mietin illalla sitä, että jos olisin tiennyt kaiken tämän, jonka tiedän nyt, olisin sanonut itselleni pari asiaa silloin, kun oli kaikista vaikeinta eli vuosina 2007-2010:

Kaikki menee ohi, mikään tilanne ei kestä samanlaisena loputtomiin, kaikki muuttuu. 

Tulet vielä olemaan kiitollinen siitä kaikesta, minkä olet oppinut elämäsi vaikeuksien takia. Tulet vielä olemaan kiitollinen siitä, millaiseksi kaikki kokemasi saa sinut muuttumaan. (Tämä olisi siinä hetkessä ollut kuin nyrkki vasten naamaa, mutta jälkeenpäin näen, että tämä on kohdallani aivan totta)

Meillä on tämä yksi elämä täällä, miten haluat sen käyttää? 

Kaikki järjestyy. Kaikki on hyvin jo nyt.

Niin se ihminen kasvaa. Oma kokemukseni on se, että ne kaikkein kauheimmat asiat ovat opettaneet itseäni eniten. Emme aina tiedä, miksi joudumme kokemaan elämässämme niitä asioita, joita joudumme kokemaan, mutta onko sillä edes väliä? Elämässä on kyse samasta kuin virheestä työpaikalla. Ei ole merkitystä sillä, kuka virheen tekee, vaan sillä, miten se ratkaistaan ja miten siitä mokasta mennään eteenpäin.

Mahtavaa maanantaita, yhtä viikon seitsemästä parhaasta päivästä!

Jenny

12 thoughts on “Joskus toivoo, että olisi valinnut toisin

  1. Kommenttini ei liity tähän postaukseen, vaan sun elämänmuutokseen. Olen lueskellut juttujasi siihen liittyen innolla ja saanut niistä tosi paljon inspiraatiota – kiitos siitä <3 Mua kiinnostaisi ihan hirveästi lukea siitä, mikä oli se sysäys/ajatus/havainto/joku muu, joka sai sut ihan oikeesti muuttamaan elämäntavat pysyvästi. Olet siitä kirjoittanut – että PÄÄTIT, että NYT, nyt tällä kertaa teet kaiken järkevästi ja pysyvällä tavalla. Ja että et enää meinaa tehdä samaa hommaa uudestaan, että nyt muutos on pysyvä.

    Mutta osaatko sanoa, mikä oli se juttu, THE juttu, mikä sai sut pysymään tuossa päätöksessä? Meitä on ihan hirveä määrä, jotka tehdään toi PÄÄTÖS joka maanantai ja siltikään se ei sitten kuitenkaan pidä. Mikä sai sen aikaan, että tällä kertaa kaikki tosiaan oli toisin?

    Voi olla, että olet tästä jo kirjoittanutkin, mutta en vaan ole huomannut sitä. Tästä olisi ihana lukea – mä painiskelen tämän kanssa; mä osaan ja tiedän miksi, miten ja millä tavalla. Mutta miksi se päätös ei pidä, kerta toisensa jälkeen??? Huh, iso kysymys. Jotenkin mulla on tunne, että sä osaisit siihen vastata <3

    1. Kiitos Emma! Tätähän on ollut tosi vaikea pukea sanoiksi, mutta ehkä mä jotain oivalsin tänään kiitos sun kommentin ja kysymyksen! Kun tuossa kirjoitin uutta postausta ja annoin ajatusten tulla, niin taisin hiffata ainakin osaksi, mistä tämä johtuu tämä onnistuminen.
      Mutta tämä on kyllä asia, jota aion pyöritellä enemmänkin.
      Mullahan oli myös kaikki tieto ja osaaminen, mutta potku muutokseen puuttui, se ei ollut kestävää tai tein sitä väärillä tavoilla.
      Mutta palaan tähän vielä! Ihanaa päivää sulle <3

  2. Hieno juttu! Vanhetessaan viisastuu, mutta ei todellakaan kannata takertua menneeseen, vaan varautua tulevaisuuteen; ”Ei ole merkitystä sillä, kuka virheen tekee, vaan sillä, miten se ratkaistaan ja miten siitä mokasta mennään eteenpäin.” – Just! – Ihan omassa yksityisessä elämässään voimme myös elää tätä hetkeä – ”carpe diem” – kokea tämän päivän onnet ja ilot, ennen kuin…. ne ovat menneisyyttä.

  3. Voi kiitos! Tämä sopi tänään erittäin hyvin :)
    Just tänään sain taas kuulla, ihan ”hyvää” tarkoittavalta ystävältä, että miksen minä tehnyt toisenlaista päätöstä silloin 15 vuotta sitten. Olisi asiat ollut nyt niin tai ehkä näin ;)
    Mutta, mutta, silloin toimin sen mukaan mikä tuntui oikealta juuri silloin niillä tiedoilla mitä minulla silloin oli.
    Ehkä olisi ollut helpompaa, ehkä ei. Tämä on nyt vain minun elämä, on ollut ylämäkee ja alamäkee mutta kaikki on opettanut jotain :)

    1. Kiitos Riina kommentistasi!
      Niinhän se on, että voisimmehan loputtomiin jossitella, mutta sehän ei muuta mitään.
      Pääasia, että tekee rauhan niiden omien elämässä tapahtuneiden asioiden kanssa.
      Ystävät ja tutut usein tarkoittavat hyvää, mutta saattavat ilmaista itseään vähän hassusti… siitäkin on kokemusta!
      Kaikkea hyvää sulle <3

  4. Me selvitään mistä vaan♡ ja juuri siksi, elämä on tarvinut omat ”mutkansa”.
    Ihanaa maanantaita😙

  5. Kiitos näistä sanoista – tuntui kuin olisi juuri minulle tarkoitettu juuri tällä hetkellä. Kiitos. Kaksi askelta eteen, yksi taakse – näin nyt, mutta eteenpäin!

    1. Kiitos Nanna kommentistasi! Mukava kuulla, että kolahti! :) Ja tsemppiä sulle, vaikka olisikin välillä steppailua, niin pyritään nauttimaan matkasta. Lähetän sulle lämpimiä ajatuksia <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *