Juoksija ei voi vain juosta – vinkit kehonhuoltoon

Kyllä voi ihminen muuttua! Jos vielä puoli vuotta sitten en voinut kuvitellakaan jumppaavani kotona, niin nyt on toisin. Ja jos aiemmin treenikuteiden päälle vaihtaminen tuntui turhalta vain vartin pikajumppaa varten, niin nykyään mietin sopivan hetken tullen, että vitsi, nyt voisin hyvin vetää vaikka 5-15 minuutin kotitreenin. Eilen tosin jumppasin 32 minuuttia, kun tunsin itseni ihan väsyneeksi työpäivästä ja kaipasin liikettä ja energiaa. Lapsi meni kaverilleen naapuriin kyläilemään, joten tilaisuuteni oli koittanut. Olisin toki voinut sen ajan vaikka makoilla sohvalla ja roikkua netissä, mutta the uusi minä on kuvioissa ja keksii erilaisia keinoja mahduttaa liikettä kiireiseen arkeensa.

Kotitreenin lisäksi olen yllättänyt itseni suhteellisen järjestelmällisellä kehonhuollolla. Jos noin 35-vuotiaaksi asti olin se tyyppi, joka treenasi liian kovaa, palautui liian vähän ja viikoittaisen kehonhuollon saattoi laskea minuuteissa, niin nyt on toisin. Tässäpä omat vinkkini (juoksijan) kehonhuoltoon.

Kehonhuolto on osa juoksua. (Kuva Timo Turkka Photography.)

Ei kehonhuoltoa, ei juoksua

Olen ymmärtänyt sen, että jos en huolla kroppaani, en voi juosta. Eikä tämä ole pelkästään vain mutua, vaan mielessä on yhä nelisen vuotta sitten itseäni piinannut juoksijan polvi, joka johtui juurikin liiasta, samanlaisena toistuvasta treenistä ja heikosta kehonhuollosta. Mutta tuntuu ihan oikeasti tosi jännältä, miten ennen rangaistukselta tuntunut kehonhuolto on muuttunut palkinnoksi. Juoksulenkin jälkeen ei ole yhtään rasittavaa venytellä tai foamrullailla, vaan se on palkinto, joka takaa sen, että voin juosta pian taas uudelleen.

Kehonhuoltorutiinini eivät ole kummoisia, mutta itselleni tähän liikuntamäärään riittäviä:

Venyttelyä ja rullausta

Venyttelen siis jokaisen treenin jälkeen. Jos en venyttele heti, niin venyttelen kuitenkin jossain vaiheessa samana päivänä, en toki ihan kylmiltään. Juoksemisen jälkeen venytän aina pohkeet (kahdella eri tavalla eli jalka suorana päkiä seinää vasten ja sama polvi koukussa), pakarat, takareidet, etureidet ja lonkankoukistajat. Reiden ulkosyrjää on vaikea saada venymään, mutta juurikin sen kireys oli yksi syy omaan juoksijan polvi -vaivaan. Sivureittä availen usein foamroller-rullalla minuutin pari kerrallaan, ja usein samalla rullailen myös etureisiä ja pakaroita.

Säännöllisesti hierojan leivottavana

Urheiluhieronnassa pyrin käymään kerran kuukaudessa. Hierojan suhteen on vähän sama meininki kuin kampaajan tai tatuoijan kanssa, sitä käy mielellään aina sillä samalla tyypillä. Itse käyn nykyään Helsingin Urheiluhieronnassa Kurvin toimipisteellä Janin luona. Jostain syystä vasen puoleni kehosta on usein kireämpi kuin oikea puoli, ja erityisesti pohkeet ovat usein aika pinkeinä, johtuu varmasti juoksusta. Jani on kyllä ihan mahtava tyyppi ja hän opiskelee myös osteopaatiksi. Voin lämpimästi suositella!

Liikkuvuustreeni on tärkeää treeniä

Nyt kun olen alkanut jumpata kotona, pyrin tekemään välillä myös liikkuvuustreeniä. Senkin suhteen ajatusmaailmani on muuttunut. Joskus aiemmin treeni, jota en voinut tehdä veren maku suussa ja hiestä litimärkänä, ei tuntunut oikealta treeniltä ollenkaan. Nykyään sen sijaan nautin suuresti, jos käyn vaikkapa tuuraamassa niskaselkä-jumppaa. Ja silloin harvoin, kun käyn salilla, juoksumattolämmittelyn jälkeen availen yläkehoa vielä kepillä 5-10 minuuttia. Mitä parempi liikkuvuus, sitä paremmin kroppani voi. Sen treenaaminen on tärkeää arjessa ihan siksikin, että kuitenkin istun suurimman osan työpäivästä ja vielä koneen äärellä. Yksi seuraavista askelista onkin alkaa taas parantaa ryhtiä sellaiseksi kuin se joskus on ollut.

Instagramista tai netistä löytää rutkasti erilaisia liikkeitä, kun etsii hakusanalla ”liikkuvuustreeni”. On todella palkitsevaa huomata se, että oma liikkuvuus tai notkeus on alkanut parantua. En ole koskaan pitänyt liikkuvuuttani mitenkään kovin hyvänä enkä myöskään ole ollut mistään notkeimmasta päästä, mutta ihmekö tuo, kun suurimman osan elämästäni en ole laittanut kummankaan asian eteen tikkua ristiin. Kröhöm.

Syväkyykky rocks

Tykkään myös istuskella hartianlevyisessä syväkyykyssä, joka ainakin joskus vuonna kivi ja keppi on ollut ihmiselle luonnollinen lepoasento. Liike rentouttaa lantionseutua ja alaselkää ja parantaa niiden liikkuvuutta. Jos liike kuitenkin tuntuu hankalalta, siinä voi ensin pysyä muutamia sekunteja ja pidentää aikaa pikkuhiljaa. Alaselkä, lonkat, polvenseutu ja jopa nilkat ovat usein kireät erityisesti, jos istuu paljon. Kantapäiden alle voi myös laittaa vaikka ohuen kirjan, jos tuntuu, etteivät kantapäät millään pysy lattiassa. Kyykyssä voi lukea vaikka lehteä tai pestä hampaat! Entäpä jos itsensä haastaisi menemään kyykkyyn aina, kun katsoo kännykkää vaikka kotona tai bussipysäkillä, hahaha! Kyykky saattaa sitä paitsi lieventää luuriin tuijottamisesta johtuvaa someniskaa, sillä kyykyssä yläkehon asento pysyy ryhdikkäänä silloinkin, kun tuijottaa puhelinta.

Alipainehoitoa ja Neurosonicia

Muutama kuukausi sitten kävin Helsingin Töölössä HT-Sportissa kokeilemassa hassua laitetta, jolla hoidetaan erityisesti urheilijoita ja ilmeisesti astronauttejakin eli testaamassa alipaine- ja happihoitoa! Vacustyler-alipainehoidossa mennään vyötäröä myöten makaamaan laitteeseen, jonka sanotaan tehostavan suorityskykyä ja nopeuttavan palautumista. Ihmelaite on kehitetty yhdessä Nasan asiantuntijoiden ja lääkärien kanssa. Vyötärön ympärille laitettiin vyö, ja tuntui hassulta, kun kone ikään kuin tasaisessa tahdissa nyki alakehoa puoleensa, muita tuntemuksia hoidossa ei tullutkaan.

Hoidon minulle tehnyt Heidi kertoi, että alipainehoidon aikana käsiteltäville alueille virtaa verta ja happea. Noin puolen tunnin jälkeen siirryin laitteesta hoitopenkille, jossa makoillessani Heidi alkoi availla lihaskalvojani siihen tarkoitetulla alipaineella toimivalla imukupilla. Hoito poistaa kuonaa ja kuulema tepsii selluliittiinkin, ja voi jestas sentään, että säärien sivujen sekä reiden sivujen käsittely oli aikalailla tuskallinen kokemus. En ihan tarkkaan muista, kuinka monta vetoa imukupilla per kohta Heidi teki, mutta hän laski kerrat ääneen, ja viimeisellä kerralla koin aina suurta huojennusta, että kohta se on ohi! En yllättynyt, kun kuulin, että vasen puoli kehostani oli enemmän tukossa ja sen hoito myös tuntui enemmän kuin oikean puolen hoito. Seuraavana päivänä vasemman reiden ulkosivussa oli makeat mustelmat, mutta niipä vain jalatkin tuntuivat juoksulenkillä jotenkin kevyemmiltä, joten jotain oli jo kertahoidossa tapahtunut. Kivuliaimman vaiheen jälkeen odotti jälleen palkinto, ja siirryin hoitolan kolmanteen laitteeseen eli Neurosonic-penkille makoilemaan.

Neurosonic-hoitohan on kotimainen keksintö, jolla sanotaan olevan monia myönteisiä vaikutuksia terveyteen. Matalataajuinen värähtely tuntuikin koko kropassa todella miellyttävältä, ja se etenee kudoksiin aina kehon syvimpiä osia myöten. Voisin ihan jo kiireisen arjen takiakin käydä tuossa Neurosonic-hoidossa, jota myös urheilijat käyttävät paitsi stressin poistoon, niin rentoutumiseen kuin palautumiseen ja lihasten aktivointiinkin. Kummassakin hoidossa parhaat tulokset saadaan useamman hoidon sarjalla. Olo oli koko tuon kolmen session jälkeen rentoutunut, virkistynyt ja energinen ja kuten sanoin, seuraavana päivänä juoksukin kulki kuin unelma. Tosin kun pääsin kotiin, kärsin loppuillan itselleni harvinaisesta päänsärystä eikä samana päivänä muuten saanut urheilla. Veikkaan, että päänsärky oli merkki siitä, että kuonat kropassa lähtivät liikkeelle. Join paljon vettä ja lepäilin loppupäivän.

Heidi on ihan mahtava tyyppi ja hän lupasi, että blogini lukijat pääsevät kokeilemaan Vacustyler-alipainehoitoa (ilman imukuppihommelia) hintaan 20 euroa/35 minuuttia. Ei muuta kuin luuri käteen, kerro, että luit hoidosta blogissani ja suuntaa testaamaan!

Heidi nojailee kapseliin, johon mennään makoilemaan alavartaloa myöten.

Apua penikkavaivaan

Vielä muuten yksi mainitsemisen arvoinen juttu, josta vinkkasi Vauhtisammakon valmentaja Mikko. Alkusyksystä meinasi vasempaan jalkaani tulla penikkavaivaa, koska olinhan lisännyt juoksua yllättäen aika radikaalisti. Vaiva tuntui sääressä hieman useita viikkoja, mutta ei ehdinyt pahentua ja on nyt poissa, kun aloin hoitaa sitä suhteellisen ajoissa. Mikko neuvoi, että säärtä voisi hieroa pienellä kovalla faskiapallolla tai käsin, ja totesinkin, että itselleni toimivinta oli hieroa säärtä molemmilla peukaloilla muutaman minuutin ajan. Hieronta ei tunnu välttämättä kovin kivalta, mutta jo muutaman hierontakerran jälkeen oma vaivani alkoi väistyä ja on nyt kokonaan poissa. Jälleen kerran se on muuten vasen kehonpuoli, joka meinasi alkaa reistata! Täytynee kiinnittää siihen enemmän huomiota.

Jooga ja juoksu yhteen soppii

Joogassa en ole käynyt pariin kuukauteen, mikä on huono juttu liikkuvuuden kannalta. Toivon, että voin tehdä pian comebackin yhdelle ihanimmista joogasaleista Helsingissä, Ilma Helsinkiin. Siihen asti joogailen silloin tällöin kotona Yoga för dig som tränar -kirjan ohjeilla!

Kesällä joogasin laiturilla.

Magnesiumia ja Ice Poweria

Vaikka olen laiska rasvaamaan kehoani, niin erityisesti rasittuneita lihaksia rasvailen paitsi Relaxantin Magnesium-voiteella kuin Ice Powerillakin. Magnesiumin sanotaan nopeuttavan lihasten aineenvaihduntaa, ehkäisevän lihaskramppeja ja lihasjäykkyyttä. Ice Power ensin viilentää ja sitten lämmittää mukavasti ja otin sitä suihkupullosta jalkoihini myös maratonilla sillä seurauksella, että kun ajoimme taksilla kotiin, koko taksi lemusi ihan Ice Powerille! Onneksi kuski ei vetänyt herneitä nenäänsä.

Onko sulla jotain kikka kolmosia kehonhuoltoon? Saa mielellään kertoa ne vinkit, jotka oman kroppasi pitävät kunnossa!

Mahtavaa päivää,

Jenny