Kun itse muuttuu, koko elämä muuttuu

Eilen jo liippasinkin tätä teemaa sanomalla, että ensin pitää lähettää valoa ja rakkautta itselle, ja vasta sitten sitä voi lähettää muille. Mielestäni yksi tärkeimpiä juttuja elämässä on se, miten reagoi itseensä ja mitä ajattelee itsestään. Eli se, miten sinä tulet toimeen itsesi kanssa. Uskon vahvasti että elämäsi tärkein ihmissuhde olet sinä itse. Kun itse muuttuu, koko elämä muuttuu.

Sanotaan, että suuri osa siitä, miten reagoimme ulkopuoleltamme tuleviin haasteisiin, kuten kuumottaviin deadlineihin, murtuneeseen pikkuvarpaaseen, auton hajonneeseen tuulilasiin, loskaan, räntään ja ikuiseen pimeyteen, lattialle levinneeseen suodatinpussiin tai huonosti nukkuvaan taaperoon, on usein seurasta siitä, miten reagoimme itseemme.

Ah, mikä viisaus! Ja myös empiirisesti todeksi havaittu. Mitä enemmän olen alkanut pitää itsestäni ja mitä enemmän ymmärrän itseäni, sitä helpommaksi koko elämä ylä- ja alamäkineen on muuttunut. Haasteethan eivät arjesta koskaan katoa täysin, oli tilanne mikä tahansa. Aina on asioita, jotka menevät eri tavalla kuin itse toivoisi. Mutta parasta tässä onkin se, että oma suhtautumiseni kaikkeen mikä on, on muuttunut ja muuttuu jatkuvasti.

Muutos on mahtavaa!

Tekee mieli huutaa, että fantastico, kun huomaa, että enää ei ole tarvetta olla oikeassa ja väitellä vaikkapa puolison kanssa turhanpäiväisistä asioista. Mietin tässä yhtenä päivänä sitä, milloin edes olemme riidelleet viimeksi. En muista ollenkaan. Ehkä joskus vuosi sitten?

On arjen luksusta ymmärtää myös se, ettei minun tarvitse hävetä mitään, kokea kateutta eikä tuntea epävarmuutta itsestäni. No jos nyt en ihan aina ja sataprosenttisesti siinä onnistu, niin yhä useammin koen, että ensimmäinen lause on hyvinkin arkista totta. Tiedän itse, ainakin tuhat kertaa paremmin kuin ennen, kuka olen, missä menen ja mitä todella sydämessäni haluan, toki muita loukkaamatta.

Ja kun osaa olla tyytyväinen siitä mitä itse on, mitä itsellä on ja arvostaa itseään ja arkeaan, elämä on vaivattomampaa. Epävarmuudet ja häpeän tunteet katoavat ja lopulta sitä ihmettelee, miksi koskaan niitä edes kokikaan. Itsekin olen hävennyt niin paljon elämässäni, että siitä saisi pitkän listan. Nykyään ajattelen enemmänkin, että so what! Meillä kaikilla on kamppailumme ja lisäksi moni meistä on taistellut niiden samojen asioiden kanssa. Mitään hävettävää ei ole.

Ei ilmaisia lounaita

Ja ajatelkaas, tähän ei ole tarvittu hiljaisuuden retriittiä tai minkäänlaista muutakaan irtiottoa, kuten surffijoogalomaa Balilla. Kaikki tämä on tapahtunut kuin huomaamatta ihan arjen myötä, keskellä ruuhkavuosia, hektisintä eloa. Toki olen panostanut näihin asioihin sillä tapaa, että olen ottanut selvää, tutkinut mikä itselleni sopii ja toisista asioista olen innostunut enemmän kuin toisista.

Olen myös lukenut, kuunnellut, keskustellut. Miettinyt, pohtinut ja tunnustellut. Että ei tämä sillä lailla ilmaiseksi ole tullut, olen tehnyt itseni kanssa töitä oikeastaan joka päivä, jotta olen voittanut tai ainakin useimmiten voittamassa kaikenlaisen egosta nousevan epävarmuuden ja muut negatiiviset tuntemukset. Eikä niitä tunteita edes tarvitse voittaa taltuttamalla. Joskus paras keino on vain olla, ja uskaltaa tuntea, mitä tuntee.

Mutta käytänhän aikaani fyysisen itseni hyvinvointiin, eikä mielestäni henkinen hyvinvointi ole jotain, minkä voi vain unohtaa tai mikä tapahtuu itsekseen ja automaattisesti! Kaikki tämä jo tähän asti kulkemani tie, pian noin 10 vuotta, on näyttänyt, että vaikka ihmisellä olisi ollut pieniä tai suunnattomia vaikeuksia, itseen on mahdollista luoda ihan uudenlainen suhde, jos vain todella haluaa. Ja kun itseen luon ihan erilaisen suhteen, koko elämä muuttuu.

Mutta kaikki lähtee itsestä ja itsensä arvostamisesta ja asioiden hyväksymisestä. Ilmaisia lounaita ei ole. Moni homma lähtee siitä, ettei mieti mitä muut nyt sanovat tai ajattelevat itsestä, vaan miettii sitä, mitä tuntemuksia itse itsessään herättää. Se ei ole helppoa, ja monessa paikassa sanotaankin, että itsensä hyväksyminen tai edes ymmärtämään oppiminen on monella tapaa tärkeimpiä kohtaamiamme henkisiä haasteita.

Tässä siis vastaus sulle ystäväni, joka kysyit hiljattain, että miten sä teit ton. Ja kun kysyin että minkä ton, niin sain vastauksen, että ton, koko homman, muutuit tollaseksi.

Otin sen kohteliaisuutena!

Tiistai, toivoa! Mikä meininki?

Jenny *myös Instagramissa*

Lue myös:

Enää ei väsytä marraskuussa

En voi koskaan palata entiseen elämäntapoihini, kun olen ihannepainossani

Juoksukoulun 10 hyötyä