Leve lattepappor!

Kun tähän mennessä olen tehnyt töitä lähinnä harrastelumielessä äitiysvapaallani, niin pian koittaa arki. Palaan töihin 34 päivän päästä, kun vaihdamme vuoroja ja puolisoni jää kotiin hoitamaan kuopustamme. Enkä koe olevani lainkaan huono äiti, sillä minusta on tärkeää, että isällä on mahdollisuus olla kotona lapsensa kanssa ja todella tutustua häneen. Eläköön koti-isät! Leve lattepappor!

Ja onhan minulla freelancerin vapaus, voin tehdä töitä silloin kun minua huvittaa. Aikataulu on vielä hakusessa, mutta olen ajatellut ottaa pehmeän laskun.

Viime aikoina onkin riittänyt kiinnostavia ja hyvin erilaisia duunikeikkoja. Olen ilokseni saanut uuden, ja itselleni erilaisen toimeksiantajan digitaalisesta kulttuurilehti Illuusiosta. Lähipäivinä ohjelma onkin melko kulttuuripainotteista: ainakin Teatteri Poleemin lastennäytelmä Surukeiju ja Helsingin Kaupunginteatterin musiikkinäytelmä Yökyöpelit. Mukavaa vaihtelua tänne kakkavaippojen keskelle.

P.s. Jännittävä muuten nähdä, kumpi kieli kuopukseemme tarttuu ensin: isän puhuma ruotsi vai meidän muiden perheenjäsenten puhuma suomi. Itsekin olen skarpannut toisen kotimaisen suhteen: Puhumme vähintään tunnin ruotsin kieltä päivässä keskenämme. Onnistun jopa vitsailemaan ruotsiksi, joten kyllä sitä osaa, kun vain viitsii.