Liikuntaan liittyvät ajatukset muuttuvat vuosien varrella

Liikuntaan liittyvät ajatukset muuttuvat vuosien varrella. Omat aiemmat uskomukseni tuntuvat aika typeriltä nykyään.

Vietin viikon auringon lämmössä ja juoksin tuona aikana neljänä kertana yhteensä 35 kilometriä. Ensimmäisen pikalenkin jälkeen löysin mukavan reitin, jossa oli asvalttia palmujen katveessa, epätasaista rantatietä, tasaista rantatietä, pieni pätkä pehmeää hiekkaa ja pätkä kovaa hiekkaa. Aivan mahtavaa oli juosta ihan uusilla kulmilla! Vaikka uudessa paikassa sitä on aina vähän ujona ensin, että minne kannattaa juosta ja löytääkö helposti takaisin, mutta oi sitä riemua, kun joku sopiva reitti sitten löytyy. Olin haaveillut pitkistä lenkeistä, koska toinen maraton-juoksuni koskaan lähestyy hurjaa vauhtia, mutta lämpötilat kieppuivat 32-35 asteen korvilla, joten reilu yhdeksän kilometriä kerralla oli juuri sopivasti. Pääasissa kuitenkin makasin rannalla välillä auringossa, välillä varjon alla ja mietin syntyjä syviä, luin kirjaa ja kirjoitin muistiinpanoja. Pohdin myös omaa suhdetta liikuntaan, joka on muuttunut paljon vuosien varrella.

Oli ihana juosta välillä ihan muissa maisemissa.

Nimittäin vielä 10 vuotta sitten…

…en oikein ymmärtänyt kehonhuollon merkitystä omalla kohdallani, sillä säilyinhän itseasiassa 36-vuotiaaksi asti ilman isompia (urheilu)vammoja. Kun sitten liiasta juoksusta ja liian vähäisestä kehonhuollosta johtunut juoksijan polvi iski, ei kuulkaas paljon enää naurattanut. Vaikka en enää putkirullaile todellakaan niin tiuhaan kuin juoksijan polvi -vaivaa kuntouttaessani, nykyään vältän toistuvaa, samaa rasitusta ja liikun paljon monipuolisemmin kuin pitkään aikaan. Hieronnassa käyn noin kerran kuussa ja muutenkin panostan kehonhuoltoon paremmin kuin ennen.

…yritin joogata, mutta minulla ei ollut siihen tarpeeksi keskittymiskykyä. Nykyään jooga on sujuva osa treeniviikkoani ja teen asanoita jopa yksin, tosin aikalailla haparoiden. Eniten nautin ohjatusta joogasta, joka tuntuu usein samaan aikaan kamalalta ja ihanalta. Flow-tunnit kolahtavat tällä hetkellä eniten eivätkä ne todellakaan ole mitään hyssyttelyä. Jos tunnilla ei keskity, ei harjoituksesta vain tule mitään.

…ajattelin, että se oikea treeni on vain se, joka saa kehon ja mielen ihan piippuun. Toki tykkään yhä liikkua kovaa ja viimeisimmällä vitosen lenkilläni kotimaassa juoksin pitkän mäen niin kovaa ylös, että hyvä ettei ollut oksennus kurkussa, kun pysähdyin. En voisi koskaan enää kuitenkaan tehdä vain kovia treenejä, vaan mitä monipuolisempaa, sitä parempi, niin kropan kuin mielenkin kannalta.

…en osannut arvostaa hyötyliikuntaa. Nykyään rakastan sitä! Kävelen mieluummin vaikka yhden pysäkin välin kuin jään odottamaan ratikkaa. Kävelen mieluummin rappuset kuin otan hissin. Kauppakassien kantaminen on hyvää liikuntaa, entäs sitten metron rullaportaat! Olen sitä mieltä, että jokaisella askeleella on merkitystä.

…pikatreenit olivat mielestäni yhtä tyhjän kanssa. Oikeastaan vasta, kun aloin Instagramissa seurata inspiroivaa Anna Saivosalmea, oikeasti oivalsin, että niin kuin jokaisella askeleella on merkitystä, merkitystä on myös jokaisella treenillä, oli sillä pituutta sitten viisi minuuttia tai kaksi tuntia. Ennen en laskenut nopeita treenejä liikunnaksi, jos sellaisia nyt edes satuin tekemään. Nyt on toisin, sillä minusta on nimittäin kehkeytynyt kotijumppaaja!

…en koskaan jumpannut kotona. Nyt saatan tehdä nopean kuntopiirin milloin tahansa, lomalla jumppasin kahdesti parvekkeella. Latasin luuriini interval-appsin, jossa on 24 minuutin ohjelma, joka piippaa 60 sekunnin tai 75 sekunnin välein, jolloin tietää vaihtaa liikettä. Appsia olen toistanut nyt kerran pari viikossa ja tehnyt mitä milloinkin huvittaa.

…pidin niska-selkätunteja ei siis todellakaan mun juttuna. Mutta niin se vain on tietokonetyöläisen mieli muuttunut vuosien varrella ja vielä vähän aikaa sitten niska-selkätunti oli yksi viikon kohokohdista. Jouduin keväällä aikataulusyistä jättämään oman niskaselkä-ohjaukseni, mutta syksyllä saan nauttia tuosta liikkuvuuttakin parantavasta ja selälle sekä hartiaseudulle ihmeitä tekevästä treenistä joka toinen viikko, kun palaan (pienimuotoisesti) ohjaamaan.

…tykkäsin vain ohjata ryhmäliikuntaa ja käydä muiden tunneilla. Vaikka olen elämässäni myös juossut lapsesta lähtien, treenannut salilla, harrastanut karatea, tanssitunteja ja jujutsua, pelannut squashia ja korista ja ties mitä, oli elämässäni vain jumppaa ja jumppaa. Nyt vähän houkuttelisi kokeilla pitkästä aikaa jotain ihan uutta lajia! En vain tiedä, mikä se voisi olla.

Niin sitä mieli muuttuu myös liikunnan suhteen. Onko sulla sama homma?

Ihanaa heinäkuun jatkoa, toivotaan, että saadaan nauttia auringosta!

Jenny

Tule Instagramiin!