Loman jälkeen en alkanut paahtaa tukka putkella

Kesäloman, jona ei tapahtunut oikeastaan juuri mitään, vaikutus tuntuu yhä. Uskon, että suurin syy löytyy siitä, että sen sijaan, että olisin heti loman jälkeen alkanut paahtaa tukka putkella kuten varmasti aina ennen joka loman jälkeen, olen jatkanut arkeni minimalisointia. Vaikka eräs ystäväni-tuttavani sanoikin juuri, että sähän teet hirveästi kaikkea koko ajan, niin myönnän tekeväni paikoin vielä ”hirveästi” asioita, mutta en enää koko ajan enkä ennen kaikkea yhtä aikaa.

Viime keväinen dippaus isomman väsymyksen puolelle opetti sen, miten tärkeä on aina vain tarkkailla itseään, oloaan ja tekemisiään. Ja koska omaan tilanteeseen ei vaikuttanut pelkkä työ, ihan supertärkeää onkin pelkän työn sijaan tarkkailla arjen kokonaiskuormitusta. Ja muistaa, että se dippaus tulee usein kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ihminen jaksaa painaa niin kauan kuin on pakko tai myös tottumuksesta. Itse ainakin olen näinä vuosina huomannut väsymyksen (ja 12 vuotta sitten myös totaalisen uupumuksen) aina vasta jälkijunassa, ikään kuin askeleen liian myöhään.

Myös kun elämään tulee jotain isompaa murhetta, tarvitsee ihminen lepoa ja tekemättömyyttä. Mutta sellainen se ihminen on, että tekemisellä helposti yrittää hukuttaa ikäviä tunteita ja lakaista asioita maton alle. Ilmeisesti viime vuosina itselläni on aiempien uuvuttavien vuosien ja kriisien jälkeen mennyt niin hyvin, että tuo meinasi unohtua. Esimerkiksi läheisen ihmisen kuolema on aina kriisi, joka vaikuttaa monella tavalla.

Jotta kuormitus ei tänä syksynä kasaantuisi liian suureksi, olen jatkanut sellaisten asioiden vähentämistä, jotka aiheuttavat itselleni stressiä. Olen alkanut myös opetella pois sellaisista asioista, jotka omat niin sanotusti omalla vastuullani ja joita itse toistamalla aiheutan itselleni hampaiden kiristelyä. Olen esimerkiksi sitä tyyppiä, että olen usein viime tipassa paikalla, mikä on vuosien kokemuksella todella stressaavaa. Olenkin alkanut täyttää kalenteriani aiempaa rennommalla otteella, lakannut luomasta itselleni liian kireitä aikatauluja ja olen alkanut opetella olemaan ajoissa paikalla, minne koskaan olinkaan menossa.

Olen paljon myös miettinyt sitä, mitä haluan tehdä, ja mikä saa minut voimaan hyvin, ja nähnyt kirkkaasti jälleen kerran sen, että minun hyvinvoinnissani on kyse lopulta hyvin pienistä asioista ja oman hyvinvointini perusta on arkeni perusasioiden kunnioitus. Menen taas sänkyyn yhdeksältä, alan nukkua viimeistään puoli kymmeneltä, teen illalla lyhyen yin-joogan, jonka jälkeen en enää katso kännykkää. Pidän kiinni ruokarytmistä, kävelen paljon, liikun monipuolisesti, seurustelen ihmisten kanssa, jotka pirskottelevat ympärilleen hyvää energiaa ainaisen valittamisen tai negatiivisen ilmapiirin luomisen sijaan. Niin, ja löysin muutaman kiinnostavan eteerisen öljyn joogaopettaja Nita Pihlajamaahan somessa törmätessäni. Jos öljyt ennen aiheuttivat itselleni lähinnä päänsärkyä, koen saaneeni niistä lisää virtaa, iloa ja apua rentoutumiseenkin, vaikka ihan noviisi niiden parissa olenkin, enkä niistä kovin paljon ymmärrä.

Eikä saa unohtaa mukavaa uutta tekemistä! Olen alkanut työn ohella opiskella avoimessa ammattikorkeakoulussa itselleni mieleisiä asioita, joista osasta saan tukea myös juoksun ohjaamiseen. Toki pääkopan käyttäminen myös väsyttää, mutta tämä on itselläni tässä iässä enemmän kategoriassa antaa enemmän kuin ottaa.

Ja se ihmisten ohjaaminen on kyllä ihme juttu – niin pitkään luulin, että olin jo antanut kaikkeni, mutta juoksuun siirryttyäni olen innostunut siitä ihan eri tavalla ja haluan oppia ja kehittyä lisää kaiken aikaa. Itse liikun aika fiiliksellä tällä hetkellä, pyrin käymään salilla 1–2 kertaa viikossa ja juoksemaan milloin ja miten huvittaa, mutta tällä hetkellä ajatuskaan jonkun ohjelman noudattamisesta ei ole ajankohtaista.

Seuraava karsiminen tapahtuu kotonani: keskimmäiseni muuttaa ensi kuussa toiseen kaupunkiin opiskelemaan, ja kuopus (ja me aikuiset) saa vihdoin oman huoneen! Se tarkoittaa ihan supermahtavaa mahdollisuutta tavaran karsimiseen, koska vähemmän on enemmän ja kun kaikella on paikkansa, ei tarvitse jäädä etsiskelemään asioita ja olla viime tipassa ainakaan sen takia.

Tällaisia syyskuulumisia! Kivaa viikonloppua!

Jenny

Tule Instagramiin!