Mitä vähemmän kontrollia, sitä enemmän ihmeitä

Ihmeitä enemmän, kontrollia vähemmän. Viime viikot ovat olleet mielenkiintoisia. Maailmankaikkeus on pitänyt arkeni täyteläisenä! Olen huomannut ajautuvani helposti ylikierroksille, mutta nimenomaan mukavasta ja monenlaisesta tekemisestä, en stressistä tai liiasta kuormituksesta. Toki on päiviä, jolloin olen saanut paiskia hommia, mutta nimenomaan saanut. Mikään tekeminen ei ole tuntunut pakolta ja tunnen olevani tilanteeni herra, vaikka oikeasti se lienee vain somaa illuusiota. Kummallinen rentous on yhä läsnä, enkä edes pelkää sen katoavan. Tässäkö nyt hedelmät yli 10 vuoden tutkimusmatkasta itseeni?

Arki on seikkailua

Jokainen päivä kun silmäni avaan, tuntuu vähän siltä kuin edessä olisi jännittävä seikkailu. Koskaan en nimittäin oikeastaan tiedä, mitä kaikkea päivän aikana voi tapahtua. Ja vaikka tässä yhteydessä tarkoitan nyt työasioita, niin tottahan se on kaikin puolin: milloin vain voi tapahtua mitä tahansa. Eikä se tarkoita sitä, että pitäisi olla varuillaan, vaan mielestäni se tarkoittaa sitä, että pitäisi olla stressaamatta. Vihdoin ainakin luulen ymmärtäneeni sen. Toki voi olla, että minusta vain tuntuu siltä, ja olen väärässä. Saattaa olla, että stressi iskee sittenkin. Saattaa olla, ettei sittenkään.

Mikään ei ole kontrollissamme

Lopulta kun mikään kuitenkaan ei ole kontrollissamme, vaikka toki voimme moneen vaikuttaa ja toisista asioista päättää. Ja tiedän senkin, että joskus on vaikeaa olla stressaamatta. Ja joskus sitä oikein haluaa stressata. Elämän draama on kumma juttu. Joskus tuntuu siltä, että janoamme takapakkeja ja ongelmia, ja jos niitä ei ole, tuntuu arki kumman tyhjältä.

Ja jos ennen se, että en tiennyt mitä tapahtuu, tuntui kiroukselta, nyt se tuntuu enemmänkin siunaukselta. Mitä vähemmän haluan kontrolloida, sitä enemmän elämä heittelee ihmeitä polulleni. En oikeasti sanoa, missä olen ja mitä teen vuoden päästä. Ehkä ei tarvitse mennä edes ensi vuoden puolelle, vaan ensi syksyyn. Minulla on toiveita ja tavoitteitakin, mutta olen lakannut luomasta liian tiukkoja kriteerejä ja määrittelemästä liian tarkkoja raameja.

Vapaus on suostumista elämään tämän kaiken keskellä, tässä arjessa, tässä hetkessä.

Juuri nyt on aika vapaa olo. Enkä vain suostu, vaan haluan.

Mukavaa viikonloppua!

Jenny