Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen näkyy myös töissä

Hyvinvoinnista huolen pitäminen näkyy myös töissä. Viimeisten viikkojen aikana minuun on iskenyt hirveä innostus. On todella ollut olo, että teen työkseni sitä, mitä rakastan. Pitkästä aikaa.

Kesäkuu on jo puolivälissä, ja tällä hetkellä omissa duuneissani eletään kiireisintä aikaa vuodesta. Päivätyössä kustannustoimittajana minun pitää saada vielä ennen lomaani pitkin kevättä työstämiäni kirjoja painoon, ja heti loman jälkeen lisää. Sivuhommissa toimittajana ja sisällöntuottajana kyselyjä tulee useamman kerran viikossa: jo loppukesän ja alkusyksyn juttuja halutaan ostaa, jotta lomien jälkeen on, mistä ammentaa. Heinäkuussahan Suomi menee enemmän tai vähemmän kiinni, eikä silloin tapahdu mitään, ketään ei saa kiinni, mikään ei etene.

Ensin ajattelin, että ihan itseäni ja omia pikku kätösiäni voin tästä pienimuotoisesta työkaaoksesta syyttää, kunnes maanantaina kuvauksissa ja tiistaina palaverissa sen tajusin, että se, että saan tehdä tätä työtä, on ihan sairaan magee juttu. Että juu, kiire on, mutta silti edes ne kiireisimmät hetket eivät tunnu pakolta, vaan monta kertaa tilanteessa olen huomannut ajattelevani, että tämä on just sitä, mitä juuri nyt haluan tehdä, olenpa onnekas, että saan.

Ei se kampaus, vaan se tunne!

Se on tuntunut tosi kivalta, etenkin kun alkutalvi oli vähän nihkeä ja podin kulttuurisokkia siitä, etten enää päivätöissä kirjoittanut mitään omaa. Jos liikunnan ilo on palannut, niin on palannut myös ilo ja innostuminen työssä, mikä tuntuu hemmetin mahtavalta. Jossain vaiheessa nimittäin myös toimittajan työt tuntuivat suorittamiselta, mutta nyt kun niitä on ollut vähemmän, vaikka silti riittävästi, olen löytänyt niidenkin tekemiseen uudenlaista iloa ja luovuutta. Jossain vaiheessa tuntui, että toistin itseäni: mietin, että kuinkahan monta laihdutusjuttua, punkkiartikkelia tai ihmisen elämänkriisiä olenkaan kirjoittanut toimittajana.

Uskon, että tuo innostuminen ja fiilis siitä, että työelämässäkin saan elää unelmaani, ei johdu vain ja pelkästään hyvästä hengestä työpaikalla, mahtavista tietokirjailijoista, ihanista kollegoista, reiluista toimeksiantajista tai mielettömän upeista haastateltavista, vaan siitä, että oman elämän eri sektorit tuntuvat olevan nyt hyvässä tasapainossa. Minulla ei ole isompia rahahuolia, puolison kanssa menee mukavasti, koen riittäväni vanhempana ja olevani tarpeeksi läsnä, saan harrastaa ja toteuttaa itseäni myös esimerkiksi blogin kanssa. Ehdin harrastaa ilman, että siitä on muodostunut yksi pakkopulla lisää. Nukun nykyään hyvin, vaikka näemmä stressi vaikuttaa uniini. Maratonin jälkeen nukuin ensin huonosti neljä yötä, jonka jälkeen kolme yötä heräilin pohtimaan työjuttuja ja aikatauluja, vaikka hyvin tiedän, ettei niiden miettiminen yöllä kannata.

Vaikka olen puhunut paljon siitä, että mitä kiireisempää on, niin sitä parempaa huolta itsestä kannattaa pitää, niin vasta tänä keväänä olen onnistunut siinä huolenpidossa täyteläisesti. Olen kiinnittänyt huomiota uneen ja palautumiseen ja tehnyt muutoksia, jotta nukun paremmin. Vaikka muutaman kerran on tehnyt mieli skumppaa, niin pakko sanoa, että tipaton vuosi on ollut myös erittäin hyvä päätös. Terveellisemmän syömisen opetteleminen, säännöllinen syöminen, proteiinin lisääminen aterioille ja annoskokojen pienentäminen on toiminut itselläni. Energiaa tulee varmaan siitäkin, kun paino tippuu. Asiat eivät tunnu enää niin raskaalta, kun kropasta on karissut 16 voipakettia ja risat. Säännöllinen pysähtely ja meditaatio eli itseni ja ajatusteni kanssa hiljaa istuminen vaikuttaa myös fiiliksiini. Olen oikeasti vihdoin ymmärtänyt sen, että ihminen tarvitsee hetkiä, jolloin ei ole kenenkään saatavilla eikä some ja muut kanavat vieritä koko maailman kuulumisia omille harteille. Toki tiesin nämä asiat ennenkin, ja ne ovat olleetkin osa elämääni, mutta sitten ne taas ovat kadonneet, kunnes jälleen palasivat.

Erityisen innostavaa tämä on, että yksikään tekemäni muutos ei ole kovin iso, vaan on oikeasti jokaisen saatavilla. Ei tarvitse odottaa ensi maanantaihin, ensi syksyyn tai ensi vuoteen, vaan jokaisen tekemäni muutoksen voi tehdä tältä istumalta. Pienissä muutoksissa on voimakas virtaus! Tässä myös näkee sen, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen ja niin sanottu muu arki elämäntapoineen vaikuttaa myös fiilikseen töissä. Ainakin itselläni sillä oli enemmän vaikutusta kuin uskoinkaan.

Tiedän myös sen, että välillä elämäntilanne on sellainen, ettei edes niitä pieniä muutoksia jaksa tehdä. Joskus muutokset, pienetkin, voivat tuntua liian raskailta ja sekin on ookoo. Erityisesti, jos ei osaa nähdä tavoitettaan pienempiin osiin pilkottuna. Mutta maratonilla en itsekään ajatellut lähtöviivalla, että jahas, nyt juostaan 42 kilsaa. Juoksin askel ja kilometri kerrallaan ja se vaikutti toimivan. Painonpudotustakin lakkasin aika pian ajattelemasta niin, että jahas, nyt pitää pudottaa 15-20 kiloa. Kiloja olen pudotellut kuvainnollisesti puoli kiloa kerrallaan ja lopputulos onkin hyvä.

Mutta kyllä olen kiitollinen siitä, että minulla on töitä ja että saan tehdä töitä, joita diggaan. Toki vuoroaan odottelee vielä se yksi, sitkeästi mukana roikkuva unelma ja toteutumaton haaveammatti, joka vielä saa hautua.

Jos mietit, uskallatko tehdä elämässäsi pieniä muutoksia, minä sanon, että kannattaa uskaltaa! Ihminen tottuu kaikkeen, myös siihen, ettei olo ole kovin kaksinen. Mutta aikanaan kun työskentelin myös personal trainerina, oli sen työn paras puoli nähdä ihminen, joka herää kukkaan, kun alkaa liikkua ja muuttaa elämäntapojaan. Jokainen heistä totesi, että olisinpa tiennyt, millainen olo minulle tulee, niin olisin tehnyt muutoksia aiemmin.

Nyt olen saanut kokea sen itse monen jojovuoden jälkeen. Ei, muutos ei ole aina helppoa. Muutos vaatii kärsivällisyyttä. Erityisesti alussa tekee mieli heittää hanskat tiskiin, kun mitään ei välttämättä huomaa, vaikka on jo elänyt uusia elämäntapoja monta viikkoa. Se vanha on tuttua ja turvallista ja huutelee aina tiukoissa paikoissa olkapäiltä ja houkuttelee mukaansa. Onneksi sille voi sanoa, että turpa kiinni, en kuuntele sua, mulla on nyt tää uus juttu, jota toteutan.

Voin sanoa, että suosittelen lämpimästi. Kun itsestä pitää huolta, ajan kanssa kaikki muuttuu helpommaksi. Hankalina päivinä motivoidun, kun katselen seurattavieni Instagram-kuvia. Toimii!

Ihanaa kesäiltaa,

Jenny

 

8 comments

  1. En ole vähään aikaan kommentoinut blogejasi, koska olet ollut hieman suuremmassa maailmassa. Olin nääs Tampereel ja ajettii nyssel. Ihana miniloma tyttären luona, joka muutti sinne. Kaunis kaupunki! Olen saanut kipsin pois jalastani ja nyt taas mennään! Painoa tuli 5kg liikkumattomuuden ja lohtusyömisen takia, mutta kohta alkaa tsumbaaminen, piltes ja tanssi, lenkkeily jne… joten paluu entiseen hyvinvointiin alkaa! Pari viikkoa viel saikul ja sit takas hoitsun töihin, joten liikuntaa edessä sielläkin. Hyvinvointi on tärkeää! Aikaa on ollut nyt hiljentyä ja lukea, mut liikkuvalle ihmiselle turhauttavaa pitemmän päälle!
    Ihanaa kesää ja juhannusta sinulle ja kaikille, jotka seuraavat niin kannustavia blogejasi!!!

    1. Kiitos Tiina kommentistasi! Ihana kuulla, että kipsi on poissa ja Tampereen-loma oli antoisa! Ja nyt ei muuta kuin uuteen alkuun varovasti ehjän jalan kanssa, siitä se lähtee taas ja olet vauhdissa ennen kuin huomaatkaan.
      Vaikka paikallaan olo turhauttaa, voi olla, että se on ollut sinulle juuri tässä kohtaa tarpeellista.
      Ihanaa viikonloppua <3

  2. Tästä postauksesta tuli hyvä fiilis! Itsestä huolen pitäinen ei tosiaankaan ole helppoa!

    1. Kiitos Minea! Itse tässä jojotelleena tosiaan tiedän, ettei se helppoa ole, vaikka tahtoa löytyisikin. Mutta kun koittaa se päivä, että palaset loksahtavat kohdalleen, tuntuu se mahtavalta. Ja se päivä kannattaa pitää mielessä silloin, kun kaikki takkuaa. Jonain päivänä helpottaa ja alkaa sujua!
      Ihanaa viikonloppua sulle <3

  3. Kiitos! En muista montaa tällaista juttua lukeneeni, jossa siis on onnistuttu muuttamaan asioita ja eletään sitä lopputulosta tyytyväisenä. Kaikki on aina aloitan, teen, yritän tai vinkkejä miten ja mitä tehdä. Tämä tuli tarpeeseen, koska hyvä fiilis on se mitä ennenkaikkea itsekin haen, vaikka kunnon kohotus ja painon pudotuskin on tavoitteena.
    Sen olen onneksi jo tiedostanut, että mitä kiireisempää ja stressaavampaa, niin sitä paremmin täytyy pitää perusasioista huolta ja sillä olen selvinnyt tämän alkukesän :)

    1. Kiitos Heli S. kommentistasi! Päätin alusta alkaen, että nyt teen kaiken toisin kuin näinä jojotteluvuosina tässä, koska haluan tehdä tän muutoksen nyt viimeisen kerran ja onnistuneesti. Ja ilman hoppua ja kaikenlaista pikakonstia ja säätöä tämä on nyt ollut hitaampaa, mutta pysyvää ja tuloksia saan oikeasti.
      Plus sitten tietty se, että onnistuminen ja muutos ovat tuoneet intoa kaikkeen muuhunkin, kuten työelämään. Elämä vain on kevyempää ja helpompaa, kun on hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa!
      Eihän tästä mun muutosprojektista mitään kovin mediaseksikästä saa, koska tämä ei ole tapahtunut parissa viikossa, vaan kohta on puoli vuotta mennyt! Mutta ei se haittaakaan. Just haluankin sitä kaikille korostaa, ettei uskottaisi niitä pikajuttuja sun muita vain tehtäisiin maltilla ja kärsivällisyydellä, niin sitten ei taas kohta tarvitse olla tekemässä elämänmuutosta.
      Kaunista viikonloppua sulle <3

  4. Olet meille blogisi seuraajille sellainen tsemppari ja roolimalli, kiitos Jenny kun olet♡ Niin totta, pienistä asioista ne purot kasvaa ja itsestä se on vaan kiinni, miten tätä elämäänsä elää / muuttaa.
    Sun muutosta on ollut upea seurata ja nähdä miten olet puhjennut kukkaan ( tosin olit sitä jo aiemminkin) järkevillä valinnoilla ja maltilla!
    Kielon tuoksuista kesäiltaa täältä sinulle♡
    Ps. Just metsälenkiltä ison kielopuskan kanssa kotiuduin…tää tuoksu♡

    1. Ja Kirsi sinä olet sellainen hyvänmielen pirskottelija kukkinesi <3 Kiitos ihanista sanoista!
      Mekin poimittiin viime sunnuntaina kieloja, niitä kun oli metsässä ihan älyttömästi! Eilen unohtui omat kukat, mutta torilta ostin eskarin tädeille kullekin oman aivan superkauniin 10 ruusun kimppunsa!
      Ihanaa viikonloppua sulle, kukkaenergiaa <3

Comments are closed.