Omia sanomisia kannattaa miettiä

Joskus on hyvä tuoda mielipide esille, mutta usein on myös hyvä osata olla hiljaa tai valita sanansa tarkemmin.

En muuten myöskään ihmettele, että joidenkin ihmisten on vaikea olla myötätuntoisia itselleen, kun he eivät osaa olla sitä muillekaan. Uskon, että se on kierre. Jos ei pysty olemaan myötätuntoinen muille, ei sitä osaa olla itselle ja päinvastoin. Tiedätkö ihmistyypin?

Tässä bägissä tuon kyllä mielipidettäni esille.

Tässä bägissä tuon kyllä mielipidettäni esille.

Negatiivisuus, piikittely, mollaaminen, toisen kustannuksella naureskelu eivät kuitenkaan kerro siitä, että ihminen olisi jotenkin viisaampi tai hienompi kuin se toinen tyyppi, joka osaa asettaa itsensä toisen saappaisiin, olla kannustava ja empaattinen. Erityisesti myönteisille ja elämästään innostuneille on helppo naureskella. Miksi?

Viime aikoina olen törmännyt ihmeellisiin töksäyttelyihin niin kasvokkain, Facebookissa kuin sähköpostissani. Joillekin tyypeille olen jopa alkanut selitellä, vaikka tiedän toki, ettei minun tarvitsisi. Mutta sen sijaan, että toinen sanoisi, että olen pahoillani, en ajatellut nyt ihan loppuun asti tai sori, olin väärässä, vastaukseksi on tullut epämääräistä muminaa tai aijaa, okei -tyylisiä kommentteja. Omia sanomisia kannattaa miettiä.

Tuovatko sanasi onnellisuutta?

Itse pyrin useimmiten miettimään, tuovatko sanani onnellisuutta, mutta selkeästi on tyyppejä, jotka eivät niin tee. No ei siinä voi kukaan koskaan täydellisesti onnistua, mutta monessa sopassa itsekin keitettynä tiedän, että joskus joku sutkautus, jolla ei ole ehkä tarkoittanut pahaa tai niin pahaa kuin miltä se saattaa kuulostaa, voi olla vaikeassa tilanteessa olevalle se viimeinen niitti. Kaikki eivät ole vahvoja juuri nyt. Kaikki eivät ehkä kestä vitsinä heitettyä läppää tai kommentointia. Sitä on hyvä joskus miettiä.

Muutenkin tuntuu, että välillä ihmiset ottavat toisten ihmisten elämiä niin kovin henkilökohtaisesti. Sen sijaan siis, että kannattaisi ehdottomasti ottaa se oma elämä henkilökohtaisesti! Kun pitää huolen itsestään ja arjestaan, ottaa vastuuta omasta tyytyväisyydestään, tekee muutoksia, jos haluaa jotain parempaa tai enemmän, niin silloin ei edes ehdi tarkkailla toisten elämiä tai sotkeutua asioihin, jotka eivät itselle kuulu.

Vastaisku ankeudelle

Ensin voi ajatella, sitten  avata suunsa

Ystäväni kanssa mietimme juuri hiljattain, että erityisesti ihmetyttää Facebookissa ne tyypit, jotka eivät koskaan kommentoi itselle, mutta sitten puivat samoja asioita joista itse on juuri kirjoittanut omalla seinällään negatiiviseen tai naureskelevaan sävyyn liki samalla kellonlyömällä. Sattumaa? Toki voi olla sitäkin, mutta ihmettelen suuresti, mitä sellainen antaa. Toki jokaisella on oikeus sanoa ja kirjoittaa mitä tahansa, mutta veikkaan, ettei moni vain ajattele asiaa aina ihan loppuun asti tai ainakaan toisten ihmisten kannalta.

Entäs sitten alla olevat esimerkit, jotka olen poiminut omasta tuttava- ja kaveripiiristäni. Osa niistä ovat niin kauheita, että ne jo naurattavat kaikessa korniudessaan.

Ihanaa, jään eläkkeelle ensi viikolla! Se tuntuu isolta elämänmuutokselta. Ai, jäät eläkkeelle ensi viikolla, sehän kiva. Mun ystävistä kaksi kuoli heti, kun ne jäi eläkkeelle ja kolmaskin kuukauden päästä. 

Mulla on tällainen elämänmuutosprojekti meneillään, missä pyrin saamaan arkeani terveellisemmälle raiteelle. No ota nyt pullaa, ota! Ei se yks pulla sun projektia kaada. 

Mulla on ollut tässä sellainen elämänmuutosprojekti meneillään ja olen saanut arkeni terveellisemmällä raiteelle. Pitäiskö sun nyt lopettaa toi jo, ettet kuihdu kokonaan! Ihmisenäkin oot jotenkin muuttunut, että ole enää se sama kuin ennen. Sä oot jotenkin ylpeämpi nyt kun oot laiha. Just ton takia en aio koskaan laihduttaa, en halua ylpistyä.

Ai mitä mulle kuuluu? No monenlaista, olen sairastunut syöpään. Voi kauheeta, onko sulla syöpä! Mun kummitäti kuoli siihen just ja serkkukaan ei selvinnyt rintasyövästään. Mutta hei, tsemppiä sulle tosi paljon!

Vastaisku ankeudelle

Sanoissa voi olla elämän mullistava voima

Mitä jos me kaikki jatkossa vähän mietittäisiin sitä, mitä suustamme päästämme? Ja sen sijaan, että otettaisiin kaikkien möläytykset vastaan, sanottaisiin rohkeasti, että hei, sori mutta toi ei tuntunut kivalta, pahoitin vähän mieltäni. Että voitko ensi kerralla toimia toisin.

Olisi ihan mahtavaa, jos olisimme toisillemme ja myös itsellemme vähän enemmän myötätuntoisia. Joskus jonkun sana voi todella lohduttaa ja tuttavani sanoja lainatakseni, siinä voi piillä elämän mullistava voima.

Superia sunnuntaita sinulle!

*Blogi muuttaa 17.11.16 osoitteeseen www.vastaiskuankeudelle.fi

*Tule myös Instagramiin ja Facebookiin!