Onko joogan aloittaminen sinustakin vaikeaa?

Tunnustan. Haluaisin kirjoittaa näin pääset alkuun joogassa -postauksen, mutta itse asiassa minä olen se, joka kaipaan nyt sinulta neuvoja! Haluaisin ymmärtää, miksi kohdallani joogan aloittaminen on niin vaikeaa.

Olen ikuinen joogan aloittaja. Haluaisin osata joogata. Haluaisin kulkea tuolla kadulla huolettomana värikkäissä joogatrikoissa joogamatto putkeksi rullattuna. Mutta ei. Minä olen se tyyppi, joka ihaillen katsoo sulavia ja vahvoja joogeja ja tuntee joogatunnilla itsensä norsuksi posliinikaupassa.

Kyllä, joogapaikkani kesällä.

Kyllä, joogapaikkani kesällä.

Kaikenlaista joogaa

Olen antanut joogalle monia mahdollisuuksia. Pisin suhteemme jatkui säännöllisesti kuukausia ja tapahtui joskus 2000-luvun alussa, kun kävin astangajoogan peruskurssin työväenopistolla. Sen jälkeen jooga on tarkoittanut minulle satunnaisia kymmeniä kertoja eri saleilla. Yhdessä vaiheessa harrastin myös äiti-lapsi-joogaa silloin 16-vuotiaan tyttäreni kanssa. Joogaan lähteminen sujui huomattavasti helpommin seuralaisen kanssa.

En edes uskalla laskea, kuinka monta kymppikorttia olenkaan ostanut eri joogakouluille, mutta joista olen saanut käytettyä vain kerran pari ennen kortin vanhenemista. Olen kokeillut astangan lisäksi flowta, yinia, hathaa, hotjoogaa ja joogannut myös kotona, saaristossa laiturilla ja saunakammarissa. Olen joogannut sup-laudalla uima-altaassa. Niin ja kerran joogasin Tavastialla Meri Mortin ohjauksessa, se oli superhauskaa.

Allekirjoittanut oikealla.

Allekirjoittanut oikealla.

 

Enkö vain ole joogaaja, kannattaisiko luovuttaa?

Olen myös miettinyt sitä, onko asia yksinkertaisesti niin, että en vain ole joogaajatyyppiä, mutta kun kuitenkin tykkään joogasta. Jokaisen joogatunnin jälkeen oloni on ollut taivaallinen, olen kuin kasvanut pituutta ja minusta vain tuntuu kokonaisvaltaisesti todella hyvältä, joten missä lie vika?

Koska oma liikuntani tällä hetkellä on yhtä ohjaamaani niska-selkätuntia lukuunottamatta supertehokkaiden hyppimispomppimis-intervallituntien ja treenitopin läpimäräksi tekevän sisäpyöräilyn vetämistä, tiedän, että jooga olisi ihanaa vastapainoa niin keholleni, mielelleni kuin jo tekemälleni liikunnalle.

Joogasin myös entisellä työpaikallani.

Joogasin myös entisellä työpaikallani.

Jooga auttaisi kiireessä?

Tällä hetkellä elän myös erittäin kiireistä aikaa töiden parissa. Työputki tulee jatkumaan yhtä tiukkana lähes jouluun saakka, ja silloin, kun elämässä on jo tarpeeksi vauhtia, rauhoittuminen vaikka sitten joogan parissa tekee paljon parempaa kuin elimistön ja kehon stressaaminen erittäin rankalla liikunnalla.

Ja onhan siinä se henkinenkin puoli, ommm. Päässäni vilisee juuri nytkin sen verran ajatuksia, että jooga tekisi salettiin terää. Onneksi edes tällä hetkellä vartin meditaatio on päivärutiinini. Kun vielä saisin sen joogan osaksi arkeani, edes kerran viikossa.

Viime aikoina olen tehnyt huomion, että mitä parempaa huolta itsestään pitää, sitä parempaa huolta itsestään myös haluaa pitää. Tarkoitan nyt sekä fyysistä että henkistä huolenpitoa, kuten liikuntaa, ruokavaliota, unta, sosiaalisuutta ja myös sitä, että saa käyttää aivoja ja toteuttaa itseään. Tämä on kuin oravanpyörä, joka toteuttaa itseään. Jos voi huonosti, on myös hyvinvoinnista helppo luistaa. Ja sitä en tahdo, en en en.

Vinkkejä vastaanotetaan! Kuulen mielelläni kokemuksia sinun joogataipaleeltasi!

Näissäkin maisemissa on tehty muutama aurinkotervehdys.

Näissäkin maisemissa on tehty muutama aurinkotervehdys.

Lue myös:

Miksi naisen on vaikea hyväksyä itseään?

Syyt sille miksi sinun ja minun kannattaa liikkua