painonhallinta

Onnellinen hitaasta painonpudotuksesta

Kuukausi sitten kirjoitin painonpudotuksestani, joka on tänä keväänä tapahtunut hitaasti, mutta varmasti. Tällä hetkellä kiloja on kadonnut kahdeksan noin kuudessa kuukaudessa. Nauratti, kun sain postaukseen Facebookissa kommentteja, että ”minäpä laihduin 20 kiloa kolmessa kuukaudessa” tai ”no itse pudotin kyllä 15 kiloa kolmessa viikossa”.

Hienoja saavutuksia varmasti, mutta oikeasti olen onnellinen siitä, että nämä kuusi vuotta jojoteltuani laihtuminen on tapahtunut noin hitaasti ja matka jatkuu. Ja toki ihmisillä on eri lähtöpainoja, sekin on hyvä muistaa.

Tukholman maratonia edeltävän päivän pasta-ateria. Maistuis.

No miten hitaasta laihtumisesta voi olla muka onnellinen?

Omalla kohdallani olen todennut sen, ettei nopea laihtuminen eli vaikkapa 15 kilon pudottaminen puolessa vuodessa ole koskaan ollut pysyvää ja jäänyt siihen. Sen sijaan kilot ovat palanneet, ja mikä pahinta, korkojen kera.

Voin kyllä myöntää sen, että on ollut aikoja, kun olen itsekin uskonut, toivonut ja ennen kaikkea halunnut, että kehoaan voi muokata nopeasti. Ja tottahan se onkin, toki nopeastikin voi saada tuloksia, joko lisää massaa tai massaa vähemmäksi, mutta siitä voi olla montaa mieltä, onko se järkevää tai terveellistä.

Kun itselläni oli erityisen hankala vaihe elämässä, laihduin kahdeksan kiloa kuukaudessa. Joku voisi sanoa, että hieno suoritus, mutta jos lähtöpaino mittaisellani ihmisellä (173 cm) silloin oli 65 kiloa, ei voi onnitella upeasta saavutuksesta. Sitä paitsi solisluut törröttivät, kaiken aikaa huippasi ja olo oli ankea. Hiukset alkoivat lähteä päästä ja kynnet liuskoittuivat ja katkeilivat. Toki olin laiha, mutta lisäksi kamalan onneton. Onneksi asiat alkoivat mennä parempaan suuntaan ja ruokahaluni palasi.

Erittäin runsaalla liikunnalla (15 tuntia viikossa) laihduin kolmessa kuukaudessa 12 kiloa. Sitten kun lakkasin liikkumasta, viidessä kuukaudessa takaisin tuli kiloja 15. Wupsii!

Toki nuo ovat ääripään kokemuksia ja vain omia kokemuksiani, mutta ehkä juuri niiden ja myös jojottelun takia en enää edes lue juttuja, joissa kirjoitetaan, että hankkiudu jenkkakahvoista eroon kuukaudessa, näin saat pikajuoksijan pakarat kahden kuukauden treenillä tai vielä ehdit laihtua 5 kiloa kolmessa viikossa. Tosin sellainen otsikko olisi ehkä saanut tässäkin postauksessa enemmän klikkejä.

Me and my Samsonite. Sain perheeltä lahjaksi.

Vaikka keväällä olin kärsimätön ja välillä kaipasin nopeita tuloksia, olen pohjimmiltani onnellinen tästä hitaasta, yhä laskusuuntaan menevästä, terveellisestä muutoksesta. Tämä ainakin vaikuttaa pysyvältä, enkä ole saanut tuloksia heilautettua edes kerran pari viikossa herkuttelemalla.

Joskus nopeat pikaratkaisut ovat toimivia, mutta mitä tulee painonhallintaan, en usko niihin ollenkaan. Useimpien muidenkaan ei kannattaisi uskoa.

Millaisia kokemuksia sulla on?

Jenny

P.s. Kiitos kaikille onnitteluista!! U rock!

 

8 thoughts on “Onnellinen hitaasta painonpudotuksesta

  1. Hienoa Jenny!
    Itse olen läpi elämäni halunnut olla aina noin viisi kiloa kevyempi välillä olen ollutkin, vaan olenko ollut sen tyytyväisempi elämääni tuolloin. Olen aina elänyt suht terveellisesti ja liikkunut läpi elämäni noin viisi kertaa viikossa. Nyt en enää tuijota vaakaan ja olen löytänyt myös lempeämmät lajit kuten joogan muun urheilun lisäksi. Mikä vapauttava tunne kun on irti suorittamisesta ja hyväksyy itsensä juuri tällaisena hyväkuntoisena vaikkakin hieman pullukkana.

    1. Kiitos Maarit! Hienoa kuulla! Itse olen tässä viimeisen kuuden vuoden varrella ollut monenkokoinen ja välillä liikunta on ollut pakkopullaa, vaikka se on ollut myös ammattini. Siksi olenkin erityisen innostunut siitä, että nyt terveelliset elämäntavat eivät ole tulleet pakottamisen kautta ja olen ymmärtänyt sen, ettei kaiken tarvitse tapahtua heti. :) Tärkeintä on kuitenkin olla sellainen, että viihtyy nahoissaan ja sehän taas on täysin subjektiivinen kokemus meillä jokaisella. Liikunnan iloa sinulle, minulle ja meille kaikille! Mukavaa alkuviikkoa myös :)

  2. Olempa onnellinen puolestasi, olen itse 165 c., painoin nuorena 55 kg, neljän lapsen ja leskeksi jäätyäni jojoilin…pidin ”painokirjanpitoa” ja pidän yhäkin, siinä lukee 20.5.2014 Läskiperkele ja numerot 77.6 kg. Aloitin säännöllisen syömisen alkaen aamupuurosta ja tasaisin välein ruokaa, sitä en punninnut, vaan silmämääräisesti noin kaksidesiä…, en käyttänyt hienouksia, vain ainoastaan normaalia arkiruokaa., kolme kuukautta 5,3 kg..5 kk.-10.5 kg.. 8kk. 14,3 kg…vuosi 19.1 kg…ja 10-7 – 2015…tasan 22.5 kg eli painoin enää 55.6 kg. Neljätoista kuukautta,,,,,Eipä tämä tähän lopu jos jätän syömisen romukoppaan heti paino lähtee nousuun…olen niin onnellinen saavutuksestani, kyllä mullakin on herkkupaloja, mut ei vaan voi jatkuvasti olla herkkupalojen orja, mut mieluummin hoikka kun makeannälkäinen. Niin ja se vesi, ostin itelle 3l. hanatölkin ja se on tyhjennettävä joka vuorokausi…ja ei tee vaikeaa…Näillä mennään ja aurinkoisen olemus mukanamme!! (melkein voisin kellon heittää romukoppaan, sillä elimistöni kyllä huomaa koska kello on syöntiajan kohdalla)

    1. Kiitos Airi kommentistasi!
      Ja onnittelut sulle hienosta saavutuksesta! Tykkään erityisesti tosta, kun kerroit, että olet syönyt aamupuuroa ja normaalia arkiruokaa tasaisin väliajoin. Toi säännöllisyys on itsellänikin tehnyt ihmeitä ja se, että syö aamupalaa ja välipalaa estää ruokahimoja iltaisin. Ja totta,kroppa alkaa tietää, milloin on ruoka-aika.
      Uusien elämäntapojen sisäistäminen vie aikaa, mutta on kyllä sen arvoista. Ja oon huomannut saman, että kun tottuu siihen, että syö herkkuja välillä ja vähemmin kuin ennen, ei niitä oikein enää kaipaakaan eikä ainakaan määrällisesti paljon.
      Vettä juon mäkin varmaan sen kolmisen litraa vuorokaudessa. Töissä on aina puolen litran tuoppi työpöydällä, jota käyn sitten täyttämässä. Aamu on myös ihana aloittaa vedellä.
      Jatketaan samaan malliin! Kaikki on niin paljon kevyempää ja vaivattomampaa, kun ei ole turhia liikakiloja. Ja toki se vaikuttaa terveyteen myös, mikä motivoi itseäni suuresti.
      Ihanaa viikonloppua!

  3. Hassua, itse en ole hirveällä työlläkään ikinä laihtunut nopeasti. Aivan asiakseni laihdutin joskus ennen häitä 8 kg – aikaa meni varmaan 18 kk. Laskin joka suupalan ja liikuin reilusti. No, ehdin nauttia timmimmästä kehostani 3 kuukautta ja tulin raskaaksi. 15 ylimääräistä äitiyskiloa on sitten sulateltu hmmm.. hyvän aikaa, nyt jäljellä 8 kg kun lapsi menee kouluun 😂. Ei jojoile, ei, mutta jumittaa sitäkin enemmän. No, ehkä kroppani HALUAA olla sen 6-7 kiloa ns. normaalipainon yläpuolella, ja pääasia että en ole enää niin kipuinen kuin ennen, ja minulla on hyvä olla. Samaa mieltä, että hitaasti hyvä tulee. ❤️

    1. Kiitos Rouva Harakka kommentistasi! Tuli mieleen sellainen, että stressihän myös vaikuttaa kaikkeen ja ehkä myös painonhallintaan? Jos on kova pakko laihtua, niin mahtaako onnistua? Lisäksi monilla on ongelmana liian vähäinen syöminen. Olen itsekin elänyt aikoja, kun laskin joka suupalan ja elimistö piti hulluna kiinni jokaisesta grammasta. Vaikea sanoa, kun meitä ihmisiä ja elimistöjä on niin paljon erilaisia.
      Mutta samaa mieltä sun kanssa, mieluummin hyvä fiilis ja terve kroppa ja vaikka sitten pari kiloa ylimääräistä kuin kovia kipuja! Itse olen huomannut myös sen, että kun en jatkuvasti mieti laihtumista, niin sitten alkaa tapahtua. Mieltä ja kehoa on vaikea erottaa.
      Ihanaa viikonloppua sulle <3

  4. Itsellä myös kevään aikana tapahtunut hidasta painonpudotusta tai sanoisinko tiivistymistä. Alkuvuodesta asti ollut uudessa työssä joka toi arkeen rytmiä ja säännöllisyyttä jonka sanoisin tehneen asian helpoksi :D. En siis ole edes ajatellut laihduttavani vaan noin viisi kiloa on lähtenyt vain sillä että arki on tasaista ja ruokailurytmit kunnossa :).

    1. Kiitos Laura K. kommentista! Toi tiivistyminen oli hyvin sanottu, sillä sitä on itselläkin tapahtunut. Ruokarytmillä on kyllä merkitystä! Ja protskun saannilla. Eilen sorruin syömään lounaaksi aterian, joka oli terveellinen, mutta proteiinia siinä ei ollut. Illalla olikin sitten ”haluan tyhjentää jääkaapin” -fiilis.
      Mullakin tää tammikuussa alkanut työ on kyllä tehnyt hyvää just ruokarytmeille. Tulee syötyä lounaskin säännöllisesti!
      Mukavaa viikonloppua sulle :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *