Onnellisuus on tunne, että elämä on hyvää

Onnellisuus on tunne, että elämä on hyvää

Onnellisuus on tunne, että elämä on hyvää. Ja se tunne voi iskeä koska tahansa. Imuroidessa kylpyhuonetta, kastellessa kukkia, vastatessa työmeiliin, kirjoittaessa blogia, puhuessa lapsen kanssa. Tunkatessa ylös Malminkartanon jätemäkeä. Juostessa töihin, samalla kun räntää sataa vaakatasossa suoraan naamalle. Törmättyä sattumalta ystävään kadulla.

Kyllä vain.

Onnellisuus on asia, jota en enää pyörittele ajatuksissani 24/7 saati jahtaa sitä niin kuin silloin kauan aikaa sitten, kun olin kuvitellut, etten voi koskaan enää olla onnellinen, mutta halusin olla. Wikipedian ja myös minun mukaani onnellisuus on tunne siitä, että elämä on hyvää. Ja itse koen, että elämäni on hyvää, kun perusasiat, kuten uni, ruokailu ja liikunta ovat kunnossa.

Onnea on saada juosta ulkona, keväisessä valossa.

Onnellisuus voi olla päivittäinen olotila

Viime aikoina se fiilis taas on tupsahdellut yhä useammin esiin, oikeastaan päivittäin. Se suorastaan tärähdyttävä, lämmin ja sisältäpäin kutkuttava olo. Se iskee, vaikka mitään ”spessua” ei olisi tapahtunutkaan. Se iskee, vaikka olisi vähän kiire ja paljon tekemistä. Se iskee, vaikka arki ei ole täydellistä, arki vain on.

Se tuntuu sisäisenä rauhana, tyyneytenä ja tyytyväisyytenä. Parasta tunteessa on se, ettei se johdu mistään ulkoisesta (paitsi joskus vähän linnunlaulusta ja keväisestä valosta), se vain on ja tulee ennen kaikkea itsestäni. Vaikka arjen pienten ja isompienkin ongelmien määrä tuntuu olevan vakio, aika ajoin sitä tuntee itsensä onnellisemmaksi kuin koskaan ennen.

Uskon, että tuo rauhan ja harmonian kokeminen liittyy siihen, että olen oppinut matkan varrella kuuntelemaan itseäni. Nuo hyvät tunteet kumpuavat myös keskittymisestä arjen pieniin hyviin asioihin. Kun elämässä ei tapahdu suurta, olen huomannut vaivatta kaiken sen pienen, mikä on. Tasapaksu arki on ihanaa.

Onnellisuus ei tule toisista

En voisi koskaan enää kuvitella saavani onnea vain toisesta ihmisestä, tietystä tavarasta, tulevasta lomamatkasta tai uudesta asunnosta, vaikka ne ja moni muu asia hetkittäisiä ilonpilkahduksia toki arkeen tuovatkin. Arvostan kaikkea edellä mainittua suuresti, mutta jos niihin nojaa liikaa, pilvilinnoistaan tulee rytinällä alas. Sitäpaitsi ihminen tottuu helposti uuteen ja se, mikä saattoi tuntua hetken aikaa ihmeeltä, alkaa usein tuntua tavalliselta, jos sitä ei ymmärrä arvostaa. Pyrin pitämään mielessäni sen, että olen usein etuoikeutettu eikä itsestäänselvyyksiä ole. Tavaran ja toisen ihmisen sijaan kannattaakin katsoa sisäänpäin, ratkaisu miten tulla onnellisemmaksi on lähempänä kuin uskommekaan. Onni löytyy paitsi meistä itsestämme, myös pikku asioiden havaitsemisesta.

Mutta: viimeisen reilun parin vuoden aikana olen huomannut myös sen, että onnellisuuteni riippuu paitsi itseni tuntemisesta ja kuuntelemisesta, myös vahvasti arjen perusasioiden kunnioittamisesta. Kun syön tarpeeksi usein ja monipuolisesti, kun nukun riittävästi ja menen riittävän aikaisin nukkumaan, kun liikun lähes päivittäin, mutta myös huollan kehoani, onnellisuus on vallitseva olotila, arjen perusvire.

Kannattaa kokeilla!

Jenny

INSTAGRAM

FACEBOOK

Lue myös:

Minulla on kulmakarvat! 



6 thoughts on “Onnellisuus on tunne, että elämä on hyvää”

  • Hei,

    Aloin eilen kuuntelemaan kirjaasi Uuteen nousuun ja minusta tuntui heti, että kirjoitatko kirjaa minusta 😀 Se pysäytti minut ajattelemaan. Liikun paljon (en pakosta, vaan ilosta) , mutta syön aivan liikaa, siis aivan liikaa. Tämä onkin aiheuttanut sen, että keskivartalolle on kertynyt 10 kg kelluke. Ja sekös mietityttää joka päivä. En aio koskaan ryhtyä kitukuurille, mutta ajattelin, että jos nyt alkuun vaikka lopettaisin santsiannokset ja pienentäisin niitä ensimmäisiäkin lautasellisia. Tämän otin vinkiksi kuulemastani. Nyt odotan innolla illan lenkkiä, että laitan kirjan kuulokkeiisini. Kiitos inspiraatiosta.

    • Kiitos Karoliina kommentista ja palautteesta, mahtava kuulla!
      Toivottavasti kirjasta on iloa jatkossakin 😊
      Mukavaa iltalenkkiä ja ihanaa muutosmatkaa!

  • Hei,

    luin juuri tekstisi ja hymy nousi huulilleni. Julkaisin nimittäin juuri tänä aamuna omassa blogissani samaisesta aiheesta tekstin, ja viittasin alussa samaiseen onnellisuuden määritelmään.
    Kiitos tekstistäsi, pidin lukemastani erittäin paljon. 😊

    • Kiitos Tytti kommentistasi! Minäpä tulen vastavierailulle! <3
      Toi määritelmä on mun mielestä jotenkin tosi hyvä ja sopivan arkinen 🙂
      Mahtavaa alkavaa viikkoa sulle!

  • Kirjoitat hienosti tässä miten vain yksi asia ei tee onnelliseksi! Itsellä myös samoja kokemuksia kuin aiemmalla kommentoijalla kirjasi kuunneltuani. Moni ajatus, kokemus ja oivallus osui yksiin.
    Sairastuin viime kesänä työuupumukseen ja masennukseen ja paino oli ollut jo pari vuotta nousujohteessa. Kun aloin toipua ja voimavaroja vapautui, en kumminkaan halunnut alottaa iänikuista dieettiä. Päätin vain etten liho enää ja liikun vain, kun haluan ja miten haluan ja laihdutan sitten joskus. Paino lähtikin yllättäen putoamaan ja parin kuukauden jälkeen viime marraskuussa oli lähtenyt 3-4 kiloa ihan kuin itsestään ja olin niin tyytyväinen ja helpottunut. Jes ei tartte alka laihikselle! Vaa’asta loppui talvella patteri (thank god!) enkä ole uutta ostanut. Vieläkin on uuden opettelua ja mallailua mikä sopii minulle. Mutta on niin parasta, että pääsen taas salille 2-3 kertaa viikossa ja PÄÄSEN kävellen töihin. Olen kiitollinen jokaisesta aamusta kun pääsen ylös sängystä ja minulla on terve vartalo joka kuljettaa minua. Ja tykkään taas ruisleivästä ja porkkanasta!
    Kiitos kirjastasi! Kokemuksesi vahvistivat minunkin itseluottamusta siitä, että teen oikeita asioita!

    • Kiitos Sara kommentista ja että olet kuunnellut Uuteen nousuun -kirjan!
      Tosi mukava saada siitä palautetta ja kuulla, että moni ajatus osui yksiin.
      Toi kuulostaa tosi hyvältä, ja anna itsellesi aikaa just kokeilla, mikä tuntuu kivalta ja mikä toimii ja mikä ei. Kyllä itselläkin se vuosi vierähti, että ne uudet tavat olivat niitä rutiineja. Ja tilanne elää elämäntilanteen mukaan! Just se oikeanlaisen syömisen ja liikkumisen löytäminen on kokeilua ja sitten variointia ja muokkausta.
      Sanot niin ihanasti tuon, että olet kiitollinen jokaisesta aamusta. Itse ajattelen NIIN samoin. Ehkä se on just siinä, että kun on takana niitä vaikeampiakin kokemuksia ja tunteita niin sitä osaa arvostaa ihan pieniä suuria juttuja.
      Kyllä sun kirjoituksesta tulee se esiin, että oot oikealla tiellä, teet oikeita asioita ja nautit niistä. Se on tärkeää sekin.
      Ihanaa viikon jatkoa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *